Re: Metron ja lähijunien eroista
Mikko Laaksonen sanoi:
Itse en pidä Sm1/2 - kalustoa kaupunkiliikenteessä oleellisesti huonompana suorituskyvyltään kuin nykyistä metrokalustoa. Kaluston pääongelma ovat tarpeeton osastointi ja korkea lattia. Eri asia on, että nykyinen liikennöitsijä ei osaa tai halua käyttää kaluston suorituskykyä eri syistä.
Kun lähdetään analysoimaan tarkemmin (suomalaisen) lähiliikennejunan ja metron eroja, niin sanoisin että lähijunavaunun lattia ei ole liian korkea vaan laituri on liian matalalla. Osaako joku teistä viisaista selittää, miksi ei Helsingin seudun kaupunkiratoja rakennettaessa nostettu kuten Saksan kaupunkien S-Bahneissa laitureiden tasoa samalle korkeudelle kuin Sm1 / Sm2 junien lattiat? Silloin ei Sm4-junia olisi tarvittu tilata erikseen matkustajille epämukavana 2-tasoratkaisuna vaan ne olisivat paljon käyttäjäystävällisempiä kun koko vaunun lattia olisi yhdessä tasossa, ja vaunut olisivat tilavempia sisältä. Sm1 - ja Sm2 junista olisi tietysti portaat poistettu tarpeettomina, lukuunottamatta niitä harvoja junarunkoja jotka ajavat maakunnissa. No, asialle on nyt myöhäistä enää tehdä mitään, mutta kysyn vain sen vuoksi miksi aikoinaan tehtiin tällainen ratkaisu?
Mikko Laaksonen sanoi:
Itse pidän tunnelirataa poikkeuksetta huonompana ratkaisuna kuin pintarataa erityisesti matkustajien viihtyvyyden ja järjestelmän vetovoiman kannalta. Tukholman suosituin linja, Gröna linjen, on keskustan ulkopuolella lähes kokonaan pintarataa ja vihatuin linja, Blåa linjen, tunnelia.
Vaikka tämä on aiheesta sivussa, niin johtuisikohan Blåa linjenin epäsuosio siitä että sen varrella ovat pohjoismaiden suurimmat ja roisimmat lähiöt, jonne kaikki Suur-Tukholman sosiaaliset ongelmatapaukset on työnnetty, ja Grönan suosio siinä että sen varren lähiöt ovat vanhoja 50-luvulla rakennettuja, joiden alkuperäisväestö ovat jo eläkeläisiä?
Mutta itse asiaan palatakseni: Metrolla ja junaliikenteellä on siis tiettyjä teknisiä eroja. Mitä mieltä olette siitä, että näiden poistaminen ja tekninen integraatio ei olekaan se tärkein juttu, vaan pyrittäisiin hallinnollis-kaupalliseen integraatioon, eli koko liikenteestä vastaisi YTV, ja koko PK-seudun raskas raideliikenne brändättäisiin eli alettaisiin kutsua "Metroksi". Eli Helsingistä eri suuntiin kulkevat lähiliikenneradat aina Kirkkonummelle, Vantaankoskelle ja Keravalle olisivat samaa yhtenäistä metroverkostoa kuin nykyinen tynkä-metro Ruoholahdesta itään. Jokainen rata saisi oman linjatunnuksensa ja tunnusvärinsä esimerkiski näin: Nykyistä metroa alettaisiin kutsua oranssiksi linjaksi, Rantarataa vihreäksi, Vantaankosken rataa ruskeaksi tai tummanpunaiseksi, ja päärataa siniseksi linjaksi. Eri ratakohtaisilla junilla olisi omat M-kirjain + numero yhdistelmätunnuksensa, esim nykyisillä Vuosaaren junilla olisi tunnus M1, Mellunmäen M2, Kirkkonummen hitailla, kaikilla asemilla pysähtyvillä junilla olisi M3, mutta saman linjan nopeampi juna joka pysähtyisi vain osalla asemista olisi M4, jne.
Tätä ehdotan lähinnä parista seuraavasta syystä: Helsingin metroa on kautta maailman kehuttu teknisesti toimivaksi, siistiksi ja mukavaksi, mutta haukuttu tynkämetroksi, koska sillä ei pääse muualle kuin keskustasta itään. Lähiliikenneratojen brändääminen "Metroksi" toisi varsinkin kaupunkia huonosti tunteville mahdollisuuden matkustaa helposti ilman paikallisen oppaan suunnistamisapua kaikkiin ilmansuuntiin "metrolla", ja kaupunki alkaisi heti tuntua monen mielestä suuremmalta. Ihmiset oppisivat matkustamaan hakemaan palveluita, tavaroita ja viihdettä muualtakin kuin pelkästään kotipaikastaan ja Helsingin keskustasta. Nykyinen lähijunajärjestelmä muistuttaa jo niin paljon metroa teknisesti, ja on lisäksi mukavaa ja siistiä pienin huomautuksin, että ainoat toimenpiteet mitkä pitäisi tehdä olisivat linjatunnusten ja linjakarttojen yhtenäistämisen, infokylttien designin yhdenmukaistamisen ja (ehkä vaikeimpana haasteena) rahastuskäytännön yhtenäistäminen. Liikenteestä vastaisi siis yhä VR niin kauan kuin sen monopoliasema säilyisi, mutta YTV:n tilaama "metroliikenne" olisi organisoitu erillään muusta VR:n henkilöliikenteestä.
Toinen syy, mikä puoltaisi tällaista kaupallista integraatiota olisi se, että rautatieliikenteen pitäminen erillään metrosta aiheuttaa jo nyt sekaannuksia. Vieraspaikkakuntalaiset ja vierasmaalaiset eivät tiedä eroa järjestelmien välillä, kuriositeettina mainittakoon että Vantaankosken rata ja Metro käytttävät nykyään samaa tunnuskirjainta ja tunnusväriä, ja linjakartat VR:n junien sisällä muistuttavat erehdyttävästi metron karttoja mutta "M-linjan" asemat ovat vallan toiset kuin siinä toisessa "M-linjassa" eli metrossa.
Kolmas syy olisi se, että näin Espooseenkin saataisiin "metro" ilman että sitä tarvittaisiin erikseen rakentaa tai vastustaa. Vaikka tämä väite vaikuttaa tosikkojen mielestä lähinnä vitsiltä, niin totuus on, että espoolaisten metronvastustus johtuu suurimmalti osin ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä mistä on oikeastaan kysymys. Jos rantarata saataisiin pienin toimenpitein muutettua metroksi, ja se osoittautuisi toimivaksi, alkaisivat etelä-espoolaisetkin kiinnostua asiasta, eli vastarinta alkaisi murtua.
En sulje pois sitäkään, että jos Helsingin seudulle rakennettaisiin pikaraitiotielinjauksia, niin etteikö niitä voisi kutsua metroiksi. Näin on tehty monessa muussakin eurooppalaisessa kaupungissa, myös M.Laaksosen ja A.Alkun kehumissa Helsingin kokoisissa saksalaiskaupungeissa, joissa osittain maanalaiset pikaraitiotiet ovat U-Bahneja siinä missä Hampurin, Münchenin ja Berliinin raskasmetrotkin.