Kuitenkin sitä lähiöissä ja autojen takapenkeillä kasvanutta sukupolvea kiinnostaa autoilu yhä vähemmän. Ja se on alkanut ideoida oikean kaupungin laajentamista sinne, missä nyt on lähiöiden tarpeisiin tehtyjen moottoriteiden suoja-alueita.
Noihin kaupunkibulevardeihin asuntopulan ratkaisijoiksi en oikein usko. Korkeita kivitaloja olisi jo nyt mahdollista rakentaa Pitäjänmäen-Haagan rajaa pitkin kulkevan Vihdintien (joka on tavallinen katu) varrelle mutta ei ole kaivinkoneita näkynyt. Ilmeisesti siksi että ne asunnot eivät kävisi kaupaksi, ovat kuitenkin liian kaukana keskustasta että niistä voisi periä kantakaupungin hintaa ja asumismukavuus olisi liikenteen melun ja saasteiden vuoksi heikompaa kuin perinteisessä lähiössä. Von Herzenin pamfletti 40-luvulta "Koti vai kasarmi lapsille" sekä Meurmanin kaavaopit samalta vuosikymmeneltä sisältävät yhä paikkansapitävää tietoa kestävää kaupunkisuunnittelua ajatellen. Moottoriteistä kaduksi muutettujen kaupunkibulevardien varsille voi korkeintaan ajatella toimistorakentamista ja niiden taakse asuintaloja, mutta toimistoista ei Helsingin seudulla ole pulaa.
Liikennesosiologi Kalle Toiskallio muuten kuvasi tätä asiaa osuvasti radiossa viikonloppuna. Hän arveli, että nuorison haluttomuus autoiluun voi hyvinkin johtua siitä, että siellä takapenkillä on totuttu räpläämään kännykkää tai tablettia, roikkumaan Facebookissa tai blogeissa ja chattamaan kavereiden kanssa. Kun iskä tai äiskä ystävällisesti ajaa. Vaikka ikää tulee ja saisi ajokortin ja iskältä auton, ei kiinnosta, kun ajaessa ei voi enää tehdä mitä haluaa ja mihin on tottunut.
Se pitää paikkansa että ajokortin hankkiminen jo 18-vuotiaana on vähentynyt Helsingissä (ns tukholma-ilmiö) mutta ei muualla Suomessa. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö sitä ajokorttia ja autoa hankittaisi esim siten kun on oma perhe. Se olisi toisaalta ihan tervettä jos joka perheessä olisi max 1 auto eikä useampia, että ihmiset oppisivat säätelemään autoiluaan.
Se on vain autoilun lisäverottamista, jota monet aivan perustellusti vastustavat. Sillä jos huomisesta lähtien pantaisiin autoilulle tuntuva vero tai maksu, ei tapahtuisi mitään muuta kuin rahan siirtymistä kuluttajilta valtiolle tai kunnalle, kuka sen rahan sitten saakin. Autoilulle ei oikeasti ole vaihtoehtoja. Jokin kehämäinen työmatka, joka kestää autolla 30 min., ei muutu joukkoliikenteen 80-minuuttiseksi vain kiusaamalla ihmisiä lisämaksuilla. Ei kukaan ole niin masokisti, että vapaaehtoisesti eikä rahallakaan antaa elämästään 1,5 tuntia pois noin vain. Sillä ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja työmatkat. Tämä näkyy vaikka siinä, miten olematon on autoilun hintajousto. Ja toisaalta juuri siksi on helppo panna autoilulle lisämaksuja, joilla paikataan valtion taloutta.
Toi oli kuin Tuulilasin foorumista
Jokainen voi muuttaa asumaan lähemmäs työpaikkaansa niin että joukkoliikenne on todellinen vaihtoehto autoilulle. Helsingin keskusta vähintään tarvitsee ruuhkamaksua tai "keskustatullia". Helsingin lisäksi ei taida olla muuta pääkaupungin keskustaa länsi-Euroopassa missä ajaminen olisi kaikkina vuiorokaudenaikoina sallittua ilman että siitä perittäisiin mitään.
Kehäteiden ja sisääntuloteiden ruuhkia voi hillitä muilla keinoilla, mutta yhteiskunnan ohjauksen puuttuessa asuminen Helsingin seudulla on hajautunut jo liian paljon koska pitkän matkan pendelöinti autolla ja asuminen Nurmijärven, Vihdin ja Tuusulan kaltaisissa paikoissa on tehty liian halvaksi sellaisten kuntien asukashaalimispolitiikan takia sekä antoisien työmatkavähennysten ja muuta länsimaita halvemman dieselpolttoaineen ansiosta. Hesarissa oli pari viikkoa sitten juttu että omakotitalo- ja tonttikauppa on pyshdyksissä vain nyt päällä olevan taloustaantuman takia, heti kun noususuhdanne alkaa, alkaa lapsiperheiden muuttovyöry pois Helsingistä.
Ruuhkamaksut saisivat aikaan sen sosiologisen ilmiön että perinteisistä itä- ja pohjois-Helsingin, Vantaan ja Espoon "neukkukuutiolähiöitä" alettaisiin kehittää viihtyisemmiksi asuinpaikoiksi ettei perheille tule heti 2. lapsen syntymisen jälkeen hinku muuttaa jonnekin huitsin nevadaan.
Autoilu vähenee tarjoamalla autoilulle todellisia vaihtoehtoja. Historia vain on osoittanut, että sellaiset eivät ole valtaa pitäviä kiinnostaneet. Rahastakaan ei näytä olevan kiinni, kun on varaa käyttää miljardeja joukkoliikennehankkeisiin, jotka eivät vaikuta autoiluun ja sen välttämättömyyteen yhtään mitään.
Autoilun kokonaissuoritetta voidaan noila miljardihankkeilla vähentää siten että järjestetään kunnolliset liityntäpysäköintimahdollisuudet noiden miljardiratojen asemille, ja perimällä ruuhkamaksuja keskustaan ajamisesta. Silloin on oma valinta ajaako keskustaan ja maksaako siitä vai jättääkö auton kauemmas ja menee miljardivehkeellä keskustaan.
t. Rainer
