Olen samaa mieltä vuorovälien parantamisesta, mutta kannattaisi varmaan aloittaa paikaamalla raot nykyisissä aikatauluissa. Esimerkiksi mainitsemmalasi reitillä Jyväskylästä Tampereelle ei lähde junia Jyväskylästä klo 8, 11, 12 ja 15 alkavilla tunneilla. Viimeinen junakin on jo klo 19.15. Vastaavasti Tampereelta ei lähde junia Jyväskylän suuntaan klo 8, 10, 13 ja 19 alkavilla tunneilla. Nämä ovat siis ensi maanantain aikatauluista katsottuja. Puolen tunnin vuorovälillä on myös sellainen rajoitus, että toinen junista ei käytännössä mahdu jatkamaan pääradalle, joten puolen tunnin vuorovälistä on vain rajallinen hyöty puutteellisten jatkoyhteyksien vuoksi.
Pitäisin Etelä-Suomen kaukojunaliikenteen isoimpana ongelmana hinnoittelumallia, jossa spontaani matkustus ei ole käytännössä mahdollista. Sen vuoksi vuoroväleilläkään ei ole juurikaan väliä. Jos esimerkiksi Helsinki–Tampere-välin matkalle asettaisi maksimihinnaksi 15€ (ja tarvittaessa minimihintaa voisi nostaa parilla eurolla, jos lipputuloja ei muuten saa tasapainotettu), niin erityisesti vapaa-ajan matkustus voisi lisääntyä reilusti. Lipun voisi siis ostaa kymmenen minuuttia ennen junan lähtöä eikä omaa aikataulua olisi pakko lyödä lukkoon minuutin tarkkuudella jo yli viikon verran etukäteen kuten nykyään. Siinä vaiheessa kun spontaani matkustus on hintojen puolesta mahdollista useammalle, vuorovälikin kannattaisi pitää tasaisena ja tihennyksestä voisi olla jotain hyötyä. Infra on toki siltikin rajoite, mutta kun ns. tasatariffin hyödyt näkyvät matkustajamäärien nousuna, infraparannuksien puolestapuhujat voivat osoittaa niiden suuntaan.
Samalla voisi myös miettiä sitä, onko istumapaikkavaatimus aivan pakollinen. Jos ei niin lipun voisi ostaa etukäteen tietyllä reitille ja tietylle päivälle mutta ei tiettyyn junaan. Saksan kaukojunissa sekä Britanniassa ainakin itärannikolla jokaisen penkin yläpuolella on pieni ruutu, joka näyttää istumapaikan varaustilanteen. Jos et ole varannut istumapaikkaa, valitset sellaisen, jonka kohdalla ei ole varausta. Jos olet varannut paikan, ei täydy stressata siitä, saatko istumapaikan kolmen tunnin matkalle Helsingistä Jyväskylään.
Pitäisin Etelä-Suomen kaukojunaliikenteen isoimpana ongelmana hinnoittelumallia, jossa spontaani matkustus ei ole käytännössä mahdollista. Sen vuoksi vuoroväleilläkään ei ole juurikaan väliä. Jos esimerkiksi Helsinki–Tampere-välin matkalle asettaisi maksimihinnaksi 15€ (ja tarvittaessa minimihintaa voisi nostaa parilla eurolla, jos lipputuloja ei muuten saa tasapainotettu), niin erityisesti vapaa-ajan matkustus voisi lisääntyä reilusti. Lipun voisi siis ostaa kymmenen minuuttia ennen junan lähtöä eikä omaa aikataulua olisi pakko lyödä lukkoon minuutin tarkkuudella jo yli viikon verran etukäteen kuten nykyään. Siinä vaiheessa kun spontaani matkustus on hintojen puolesta mahdollista useammalle, vuorovälikin kannattaisi pitää tasaisena ja tihennyksestä voisi olla jotain hyötyä. Infra on toki siltikin rajoite, mutta kun ns. tasatariffin hyödyt näkyvät matkustajamäärien nousuna, infraparannuksien puolestapuhujat voivat osoittaa niiden suuntaan.
Samalla voisi myös miettiä sitä, onko istumapaikkavaatimus aivan pakollinen. Jos ei niin lipun voisi ostaa etukäteen tietyllä reitille ja tietylle päivälle mutta ei tiettyyn junaan. Saksan kaukojunissa sekä Britanniassa ainakin itärannikolla jokaisen penkin yläpuolella on pieni ruutu, joka näyttää istumapaikan varaustilanteen. Jos et ole varannut istumapaikkaa, valitset sellaisen, jonka kohdalla ei ole varausta. Jos olet varannut paikan, ei täydy stressata siitä, saatko istumapaikan kolmen tunnin matkalle Helsingistä Jyväskylään.
