Kylmä sota: Jaettu Suomi
Tämähän on aivan selvä tapaus: laitavasemmiston attentaatti Berliinin muurin murtumisen 20-vuosipäivän kunniaksi...
Tästä aasinsiltana ajatusleikki: mitä jos Saksan kohtalo olisi ollut myös Suomen kohtalo? Liittoutuneet olisivatkin miehittäneet ja jakaneet Suomen miehitysvyöhykkeiksi samaan tapaan kuin Saksan ja Itävallan. SNTL olisi miehittänyt puolet Suomesta ja Pääkaupunkiseutu olisi jaettu omiin sektoreihinsa. Myöhemmin länsiliittoutuneiden ja Neukkujen alueet olisivat eriytyneet omiksi valtioiksensa.
Sain kipinän tähän jo kuukausia sitten ihmeteltyäni suomettuneisuutta, suorastaan sosialistista realismia maassamme. Varsinkin Hakaniemi on oikea reaalisosialismin pastissi: ammattiliitot, demarit, Elanto, Maailmanrauha-patsas, Merihaka ja viereinen vanha työläiskaupunginosa Kallio, puhumattakaan Herttoniemen itäpuolisista commieblock-lähiöistä ja eräistä Vantaan lähiöistä. Ajattelin, että ihan hyvin tässä Pitkänsillan ja rautatien kohdalla olisi voinut olla samanlainen muuri kuin Berliinissä, kun vertailee rakennuskantaa. Samoin aseveliakselin n. 1945-2006 hallinnoimalla Tampereella, jossa vuoden 1960 vaakunakin on "lievästi" ottanut vaikutteita erään entisen naapurimaan lipun tematiikasta lukuunottamatta sitä feminiinistä työkalua, toki korvaten sen porvarillisella Merkuriuksen sauvalla.
Tässä kartassa näkemykseni, miltä jaetun Suomen kartta olisi voinut näyttää. Pohjakarttana vuoden 1939 Suomen kartta, johon olen lisännyt miehitysvyöhykkeet ja vuoteen 1990 mennessä todennäköisesti toteutuneet uudet radat. Pikanttina lisänä puolueeton Ruotsi miehitysvaltana kaksi- ja ruotsinkielisillä alueilla sekä Tornionjokilaaksossa ja Käsivarren Lapissa. Ahvenanmaa olisi ollut demilitarisoitu, mutta autonominen osa länttä Itä-Suomen virallisen valtiollisen irtaantumisen jälkeen.
Tässä skenaariossa Länsi- ja Itä-Suomen raja olisi kulkenut Hämeessä Vanajaveden, Pyhäjärven, Näsijärven ja Tarjanteen kautta Haapamäelle, joten selviä kompromissiratkaisuja oltaisiin jouduttu tehdä muodostettaessa erilliset Suomen tasavalta ja Suomen kansantasavalta.
Hämeenlinna ja Tampere olisivat Helsingin lisäksi olleet jaettuja kaupunkeja tiukalla rajavalvonnalla. Miehitysvaltain yhteisinä, "neutraaleina" hallintoalueina olisivat olleet aluksi näiden kaupunkien rautatieasemat, Tammerkoski, Lempäälän ja Muroleen kanavat. Pääkaupunkiseudulle miehitysvallat olisivat perustaneet Helsingin hallintoalueen yhteistyövaltuuskunnan (YTV), josta SNTL olisi myöhemmin sirtaantunut julistaen Itä-Helsingin SKT:n pääkaupungiksi. Länsi-Suomen pääkaupunki olisi ollut itsestäänselvästi Turku, Puolustusvoimien pääesikunta olisi sijoitettu Vaasaan.
Itä-Suomen valtavuudesta melko suuri osa johtuu Karjalais-Suomalaisen SNT:n lakkauttamisesta ja sen suomen- ja karjalankielisenemmistöisten alueiden annektoimisella Suomen kansantasavaltaan Terijoen hallitukselle luvatun itärajan mukaisesti. Jäljellejääneestä tyngästä olisi muodostettu Petroskoin oblast.
Koska Tampere oli Suomen ja myös Venäjän sosialisteille historiallisesti ja poliittisesti merkittävä kaupunki, tekivät liittoutuneet keskenään lehmänkaupat: Länsi saa pitää Kainuun ja Petsamon, jos Itä saa edes osan Tamperetta. Itä-Suomen suurlähetystö Länsi-Suomessa olisi perustettu Tampereen työväentaloon Hämeenpuistoon, noin kilometrin päähän sisärajalta.
Kylmän sodan kiristyessä raja olisi sulkeutunut täysin, lukuunottamatta Rantarataa, Päärataa ja Pohjanmaan rataa Haapamäelle asti, joita pitkin tosin olisi liikennöity pysähtymättä ja mahdollisesti Porkkalan parenteesin tapaan ikkunaluukut kiinni.
Länsi-Suomi olisi rakentanut ensimmäiseksi varayhteydeksi jo ennen kylmän sodan jäätävintä vaihetta 1960-luvun alussa radanpätkän Uusikaupunki-Rauma ja Parkano-Kauhajoki. Veturinvekslauksella Peipohjan ja Porin asemilla – ellei kolmioraiteita olisi rakennettu – olisi Turusta päässyt kaukana Suomen sisärajasta aina Lappiin asti. Koska puoliksi jaettu Tampere olisi ollut toteutunutta vähämerkityksellisempi ainakin Lännelle ja rata Lempäälän kautta tukossa, olisi Parkanosta etelään tuotu oikorata Ikaalisten ja Kyröskosken kautta Siuroon ja edelleen Vesilahden kautta Toijalaan. Tämän myötä Länsi-Tampere olisi kasvanut vahvasti Tampere-Siuro-nauhakaupungiksi, ja Amurin ja Siuron asemien välillä olisi ajettu tiheätä paikallisjunaliikennettä, joiden ohella jonkin verran kaukojunia. Hämeenlinnan kohdalla olisi päädytty aseman jäätyä Vanajaveden väärälle puolen rakentamaan kaupungin länsipuolta uusi rata, jolta yhteys sisärajan yli Vanajaan. Myöhemmin olisi rakennettu vielä rata Humppilasta Huittisten kautta Peipohjaan ja Kiikkaan ja kenties jotain muita ratoja?
Itä-Suomi olisi aitoon sosialistiseen tyyliin rakentanut kohtalaisen määrän uusia ratoja, ja sen rataverkko muutenkin olisi ollut länttä kattavampi. Uusia ratoja olisi ollut rajan sulkeuduttua ainakin Hämeenlinna/Lahti-Valkeakoski-Kangasala-rata, oikeastikin toteutunut Orivesi-Jämsänkoski-
O.W. Kuusisenkaupunki-rata (ehkä hieman kiemurtelevammalla linjauksella J:koski-Jkl), Heinola-Mikkeli, Espoon kiertävä rata Pasila-Klaukkala-Nummela (Hanko-Hki-yhteyttä varten), Porvoo-Porlammi-Kouvola ja Iisalmi-Valtimo-oikorata. Mitä muita?
Aluksi
pääkaupunkiseudulla olisi ollut miehitysvaltain hallinnoiman YTV:n alainen rautatieviranomainen, jonka toimivallassa olisi ollut rataosat Helsingistä Kauklahteen, Hanalaan ja Herttoniemeen. 1960-luvulta alkaen Helsingin hallintoalueen YTV liikennöi vain rataosaa Helsinki-Kauklahti SNTL:n irtisanottua YTV-sopimuksen. Itä-Helsingissä liikennöi SKT:n rautatielaitos päärataa ja kaupunkiradoiksi muutettuja satamaratoja Hakaniemeen ja Herttoniemeen. Itä-Helsingin päärautatieasema on Pasila (yläratapiha, ratapihojen välissä sisäraja), paikallisjunat liikennöivät Sörnäisten kautta Hakaniemeen, jossa on Itä-Helsingin hallinnollinen keskus.
Post Scriptum: huomasinpa juuri, että toteutuneet Kolarin, Alakurtin ja Taivalkosken/Ämmänsaaren radat sekä suunnitteilla ollut Petsamon rata sekä Itä-Karjalan rata ovat jääneet pois, korjaan seuraavaan versioon puutteet. Myös muista puutteista saa huomauttaa.