Miten me saisimme lastenvaunujen kanssa kulkijat ymmärtämään

linja-autonkuljettaja kokee nykyään työssään kylmäkiskoisuutta, ylenkatsetta ja vaikka mitä, mutta onneksi on vielä ihmisiä jotka matkustajina tietävät miten ihmisten ilmoilla käyttäydytään, ja tällaisen matkustajan vaikka vain kerran päivässä sattuerssa kohdalle, niin se auttaa jaksamaan.

Olet oikeassa tuossa. Se kyllä piristää, jos on ihmisiä jotka morjestavat kuskille tai ymmärtävät kuskia hankalassa tilanteessa.
 
Varsinaisen asian vierestä todettakoon, että Helsingin Bussiliikenteellä on tietääkseni vain yksi lehden artikkelissa mainitun tyyppinen "ongelmabussi" ajossa, kylkinumeroltaan 316. Muut HELB:in kolmiakseliset bussit ovat sellaista tyyppiä, jotka eivät "heitä" näin paljoa.

Toki kaikki tuon auton jälkeenkin tulleet teliautot on varustettu ohjaavalla teliakselilla (12kpl MANeja & 9kpl Volvoja, jos oikein laskeskelin).
 
Toki kaikki tuon auton jälkeenkin tulleet teliautot on varustettu ohjaavalla teliakselilla (12kpl MANeja & 9kpl Volvoja, jos oikein laskeskelin).

Mutta eikös noissa autoissa ohjaava taka-akseli ala kääntymään vasta n. 8 km/h vauhdissa? Tämä oli se erottava tekijä, josta mainitsin tuossa aiemmassa viestissä näin: "ohjaavan akselin kääntyminen on estetty liikkeellelähtötilanteissa".
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Muistuttaisin, että vastaavan aiemmin HKL-Bussiliikenteellä sekä STA:lla käytössä olleet Volvo B10M-nivelbussit oli varustettu myöskin hieman vastaavalla ohjaavalla taka-akselilla ja niissäkin esiintyi aivan samanlainen liikenneturvallisuutta vaarantava ongelma. Myös niissä perävaunu saattoi jopa kiivetä jalkakäytävälle, jos lähti jyrkästi esim. pysäkiltä. Tällaisilla busseilla, kuten myös näillä ohjaavalla taka-akselilla varustetuilla nykyisillä telibusseilla (joita on runsaasti nykyään ainakin suurimmilla YTV-liikennöitsijöillä), pitää aina jättää pelivaraa bussin eteen, jottei jouduta "loukkuun". Toki tällaisten bussien tilantarve pitäisi ottaa huomioon jo katujen sekä pysäkkien suunnittelussa, eikä esimerkiksi juuri Myyrmäen aseman bussiterminaali enää vastaa näitä nykyisiä vaatimuksia. Sen monet laiturit on aivan liian lyhyitä, eikä pelivaraa juurikaan ole.

Olisiko kuitenkin syytä tosiaankin arvioida uudelleen telibussien nykyisen rakenteen liikenneturvallisuutta?
 
Ongelma ratkeaa, jos kuljettajat ohjeistetaan hankalissa paikoissa jättämään auto metrin etäisyydelle jalkakäytävästä ja jatkamaan matkaa vasta, kun ihmisiä ei enää ole auton ja jalkakäytävän välissä. Olen useassa maassa huomannut, että bussit ajetaan säännönmukaisesti varsin kauas jalkakäytävästä. Samalla ratkeaa se ongelma, että auton keulan joutuu ajamaan vain senttien päästä autoa odottavista pysäkille ajettaessa. Osalla pysäkeistä joutuu todella kierrättämään keulaa melkoisesti pysäkin kautta, mikäli mielii saada auton suoraan reunakiven viereen.
Tämä on kyllä täysin totta ja monissa maissa ja kaupungeissa bussien tarkoitus ei olekaan pysähtyä aivan kanttarin reunaa vasten vaan erikseen sitä tarkoitusta varten maalattuun sulkuviivaan, joka yleensä on jonkinmatkan päässä pysäkkialueen katukivetyksestä. Asianmaiden suurkaupungeissa tällaista näkee varsin paljon.
 
Olisiko kuitenkin syytä tosiaankin arvioida uudelleen telibussien nykyisen rakenteen liikenneturvallisuutta?

Nivelbussi on sikäli hankalampi, ettei kuljettajalla ole edes mahdollisuutta nähdä, mitä takakulman lähellä tapahtuu.
Tässä, kuten monessa muussakin liikenneturvallisuusongelmassa, nopein ja tehokkain tapa lisätä turvallisuutta on liikenneympäristön rakentaminen sellaiseksi, ettei vahinkoja pääse sattumaan mahdollisista havainto- tai arviointivirheistä huolimatta. Näitä ns. inhimillisiä virheitä sattuu kaikille, niin kuljettajille kuin matkustajillekin.
Pysäkit ja niiden ympäristö pitäisi siis rakentaa sellaisiksi, ettei kuljettaja joudu tekemään tiukkaa käännöstä ja matkustajat pääsevät sujuvasti pois bussin läheltä poistuessan eivätkä turhaan tule aivan pysäkin reunaan odottamaan lähestyvää bussia.
 
Ongelma ratkeaa, jos kuljettajat ohjeistetaan hankalissa paikoissa jättämään auto metrin etäisyydelle jalkakäytävästä ja jatkamaan matkaa vasta, kun ihmisiä ei enää ole auton ja jalkakäytävän välissä. Olen useassa maassa huomannut, että bussit ajetaan säännönmukaisesti varsin kauas jalkakäytävästä. Samalla ratkeaa se ongelma, että auton keulan joutuu ajamaan vain senttien päästä autoa odottavista pysäkille ajettaessa. Osalla pysäkeistä joutuu todella kierrättämään keulaa melkoisesti pysäkin kautta, mikäli mielii saada auton suoraan reunakiven viereen..

Heh, meillä ainakin työnantaja on ohjeistanut kuljettajat pysäköimään niin lähelle pysäkin reunaa kuin mahdollista. Tulee kuulema paljon valituksia siitä, kun kuljettajat eivät OSAA pysäköidä riittävän lähelle pysäkin tienreunaa. Myös Lauttasaaressa mummot jaksavat muistuttaa, jos renkaan ja pysäkin väliiin jättää hajuraon. Kauppakärryjen kanssa on niin vaikeeta.
 
Nivelbussilla oli ja on kiva ajaa

Enpä arvannut juttuni kirvoittavan näin laajaa keskustelua, mutta itse asiassa tuo vriston mainitsema nivelen rillukan kiipeäminen pysäkille oli hyvinkin yleistä, kas kun kuljettajille ei opetettu enää vuosiin näitä sen erikoisominaisuuksia.

Esim. Ateneumin pysäkille pääsi hyvin suoraan ajamaan ja yhdistelmän sai reunaan, niin ei tarvinnut neljänneskierrosta ratista kääntää, niin johan takaosa oli pyrkimässä taidenäyttelyyn.
Järjestyksessä mennessä seuraava pahapaikka oli Kaisaniemen mutka (silloin ei ollut kavennusta eikä sitä kaidetta, ei ole muuten enää sitä valomainostakaan) ja sen jälkeen Unioninkadun Liisankadun risti. Siinä moni kuljettaja yllättyi jos sattui katsomaan peiliin, että mikä sieltä pyrkii rinnalle n. 2,5 - 3 metrin leveydeltä.

Meillä oli myös hetken aikaa täysmatalanivel (taisi niitä olla kaksikin). Se oli minusta hauska ja mukava auto ajaa ollessaan hiljainen, kun moottori oli takana, mutta eihän pojat oppineet sillä koskaan ajamaan. Sehän puski kuin härkä suoraa eteenpäin märällä ja liukkailla. Sillä piti siten aivan toisella tapaa ajaa kuin tavallista letkua, mutta hieno linja-autoksi se minusta oli.
Minä olisin ottanut sen vaikka nimikoksi, mutta mikä lie piti auton kuukausikaupalla Ruhan aidan vieressä, ja sitten se raukka hävitettiin jonnekin.
 
Viimeksi muokattu:
Pysäkit ja niiden ympäristö pitäisi siis rakentaa sellaisiksi, ettei kuljettaja joudu tekemään tiukkaa käännöstä ja matkustajat pääsevät sujuvasti pois bussin läheltä poistuessan eivätkä turhaan tule aivan pysäkin reunaan odottamaan lähestyvää bussia.

Jo olemassa oleville pysäkeille helposti toteutettava ratkaisu voisi olla ainakin turva-alueen merkitseminen laiturin reunaan, kuten metro- ja junalaitureilla. Se ei tietenkään toimi kovin kapeilla pysäkeillä.

Hiljaisemmilla kaduilla tulisi pysäkkisyvennysten sijaan suosia ajokaistalla olevia pysäkkejä, joille ja joilta linja-autolla voi ajaa suoraan. Samalla se hillitsee myös henkilöautojen vauhtia ja läpiajoliikennettäkin.
 
Mutta eikös noissa autoissa ohjaava taka-akseli ala kääntymään vasta n. 8 km/h vauhdissa? Tämä oli se erottava tekijä, josta mainitsin tuossa aiemmassa viestissä näin: "ohjaavan akselin kääntyminen on estetty liikkeellelähtötilanteissa".

Ainakin tähän asti hydraulisesti pakko-ohjatut telit (vai pitäisikö kenties sanoa tukiakselit ennenkuin joku alkaa viilaamaan pilkkua :lol:) ovat kääntyneet auton paikallaan ollessaankin. Auton pitää kuitenkin täyttää kääntyvyyssäännökset oli nopeutta sitten 1km/h tunnissa tai 15km/h. Kaikki tuntemani toteukset on tehty niin, että eturenkaita pitää kääntää esim. 5 astetta ennenkuin takarenkaat kääntyvät, näin saadaan autosta vakaampi ajettava suuremmissa nopeuksissa.
 
Aika outoa, että kyseinen äiti, Maarit Samathe, on lähtenyt edes pyrkimään bussiin joka on jo ajanut reittinsä loppuun. Halusiko tulla kuskin kanssa istumaan taukoparkkiin, vai mitä ihmettä? Eihän tuossa matkustajan toiminnassa ole mitään järkeä.
 
http://www.iltalehti.fi/vantaa/200809168273310_va.shtml

Tällä sivulla Iltalehti kysymyksen punaisella värillä korostaen haluaa tiedustella, ovatko nämä kokeneet vaaratilannetta telibussin kanssa.

"Oletko kokenut tai nähnyt vaaratilanteen telibussin kanssa? Kerro meille mitä tapahtui. Jätä myös yhteystietosi jos voimme haastatella sinua."
 
Aika outoa, että kyseinen äiti, Maarit Samathe, on lähtenyt edes pyrkimään bussiin joka on jo ajanut reittinsä loppuun. Halusiko tulla kuskin kanssa istumaan taukoparkkiin, vai mitä ihmettä? Eihän tuossa matkustajan toiminnassa ole mitään järkeä.
Jos tuo kyseinen "tappajabussi" on ollut Veolia 316-333, niin noissa busseissahan on määränpääkilvet. Mikäli määränpääkivissä on lukenut "53 Myyrmäki" och samma på svenska, niin täytyy tosiaan ihmetellä miksi kyytiin on yritetty nousta.
 
Mikäli määränpääkivissä on lukenut "53 Myyrmäki" och samma på svenska, niin täytyy tosiaan ihmetellä miksi kyytiin on yritetty nousta.

Tuskinpa kovin moni oikeasti määränpääkilpiä katsoo. Kunhan pysäkki on oikea ja linjanumero oikea, niin varmasti suurimmalle osalle tulee ensimmäisenä mieleen, että sieltä se bussi nyt tulee. Varsinkin, kun osassa busseissa määränpääkilvissä on molempien suuntien nimet (ainakin on ollut aikaisemmin; olisiko jo päästy eroon?). Voihan bussi tulla pysäkille ja lähteä saman tien takaisin toiseen suuntaan. Ei tavallinen matkustaja taukoproseduureista tiedä, eikä kuulukaan tietää.
 
Matkustajat on totutettu siihen, että määränpäätekstit näyttävät ihan mitä sattuu. En tiedä tuosta yksittäisestä linjasta, mutta yleisesti ottaen pääkaupunkiseudun liikenteessä näkee päivittäin useita busseja, joiden määränpäätekstinä on lähtöpaikka (siis toisen suunnan määränpää).
 
Takaisin
Ylös