- Liittynyt
- 11 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 191
Muistuttaisin, että vastaavan aiemmin HKL-Bussiliikenteellä sekä STA:lla käytössä olleet Volvo B10M-nivelbussit oli varustettu myöskin hieman vastaavalla ohjaavalla taka-akselilla ja niissäkin esiintyi aivan samanlainen liikenneturvallisuutta vaarantava ongelma. Myös niissä perävaunu saattoi jopa kiivetä jalkakäytävälle, jos lähti jyrkästi esim. pysäkiltä.
Periaatteessa näin. Jos nivelestä taka-akselille tulevat ohjaustangot olivat säädöissään, sai pysäkiltä lähteä suhteellisen jyrkästikin perävaunun taka-akselin seuratessa nätisti keskiakselin jälkeä. Lisäksi perävaunun takapää oli kavennettu yhden istuinpaikan verran, joten takanurkka pysyi kutakuinkin ajoradan puolella.
Muinaiset B58:t Schenkin perävaunulla olivat varsin taipuvaisia tuohon koukkimiseen.
Meillä oli myös hetken aikaa täysmatalanivel (taisi niitä olla kaksikin). Se oli minusta hauska ja mukava auto ajaa ollessaan hiljainen, kun moottori oli takana, mutta eihän pojat oppineet sillä koskaan ajamaan. Sehän puski kuin härkä suoraa eteenpäin märällä ja liukkailla. ... mikä lie piti auton kuukausikaupalla Ruhan aidan vieressä, ja sitten se raukka hävitettiin jonnekin.
Ja niissä oli jäykkä taka-akseli. Kas, kun Tampereella osaavat niillä ajaa...
9601 ja 9602 olivat Citu U -nivelprotoja. Jossain on todettu, että "... varsinaisia murheenkryynejä, ei lastentautia jota näistä ei löytyisi ...". Tässä 9601.
Tuskinpa kovin moni oikeasti määränpääkilpiä katsoo. Kunhan pysäkki on oikea ja linjanumero oikea, niin varmasti suurimmalle osalle tulee ensimmäisenä mieleen, että sieltä se bussi nyt tulee.
Ei katso. Eikä tarvita edes linjanumeroa. Varsinkin pimeällä riittää, että valot ovat leveällä ja yläkulmissa äärivalot. Aivan sama, lukeeko äärivalojen välissä vaikkapa 53, Myyrmäki tai Globetrotter XL, pysäkeiltä nousee käsiä. Hyvä, etteivät eteen heittäydy, kun näkevät ettei se aio pysäkille tullakaan...
... yleisesti ottaen pääkaupunkiseudun liikenteessä näkee päivittäin useita busseja, joiden määränpäätekstinä on lähtöpaikka (siis toisen suunnan määränpää).
Etenkin silloin, jos on jo valmiiksi myöhässä seuraavasta lähdöstä tai jotain muuta hässäkkää, ei välttämättä ole määränpäätekstin vaihtaminen päällimmäisenä mielessä, vaikka se olisi kuinka helpoksi hyvänsä tehty. Unohduksia sattuu. Tässä olisi varsin mainio paikka nykyisen GPS-tekniikan soveltamiseen, jos halua (ja rahaa) olisi.