Jos tämäntapaiset asiat herättävät tunteita, niin suosittelen New Yorkin metroa. Siellä varsinkin asemat ovat kuin suoraan Kaurismäen elokuvista: likaisia, maalipinta irtoilee, rotat juoksevat kiskoilla, matkustajatkin ovat usein aika rähjäisiä... Junat itsessään ovat kyllä oikein siistejä ja ilmastoituja.
Tuosta kuvauksesta tulee myös mieleen Lontoo 1980-luvun lopulla.
Mutta joo, New Yorkin metroa voi suositella. Sillä on niinkutsutusti luonnetta. Nuhjuisuudestaan ja eräänlaisesta sekavuudestakin huolimatta systeemi on mielestäni yksi vaikuttavimpia ja jopa sympaattisimpiakin. Kovin harvassa metrossa on pikavuoroja, mutta New Yorkissapa on, kun osa linjoista on varustettu neljällä rinnakkaisella raiteella. Systeemi on myös yksi ainoita, joka pyörii 24 h vuorokaudessa.
Jos tulee tilaisuus poiketa New Yorkissa, kannattaa ilman muuta käydä New York Transit Museumissa Brooklynissä:
http://www.mta.info/mta/museum/ tai
http://en.wikipedia.org/wiki/New_York_Transit_Museum
Museo on pienempi kuin Lontoon vastaava, mutta se on perustettu käytöstä poistetulle Court Streetin metroasemalle, mikä tarkoittaa että kellarissa on aito metrolaituri, jonka kummallekin puolelle on parkkeerattu kiskoille eri sukupolvien junia. Aseman liikenteenohjauskopissa näkee valotaululta vieläkin, kuinka läheisellä edelleen toiminnassa olevalla linjalla junat ajavat ohi.
Kuriositeettina mainittakoon, että Court Streetille liikennöitiin 1936-1946 kaksiasemaisella linjalla HH (Court Street Shuttle), jonka toinen pää oli Hoyt-Schermerhorn Streets (vaihtoyhteys muille linjoille). Linjaa oli tarkoitus jatkaa Queensin suuntaan, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja kun liikennettä asemalle oli marginaalisen vähän (lähistöllä on riittävästi muitakin asemia), se suljettiin. Lisätietoa:
http://en.wikipedia.org/wiki/HH_(Court_Street_Shuttle)
Tavallaan siis samankaltainen tarina kuin Lontoon Piccadilly Linen asemalla Aldwych:
http://en.wikipedia.org/wiki/Aldwych_tube_station
Joukkoliikenneharrastajalle New York on muutenkin täynnä mielenkiintoista nähtävää. Metron lisäksi sieltä löytyy muita järjestelmiä kuten PATH (Port Authority Trans-Hudson), LIRR (Long Island Railroad), Metro North Railroad sekä New Jersey Transit. Lisäksi Amtrakin Northeast Corridorin "nopeahko" Acela-juna kulkee Penn Stationin ja sen tunneleiden kautta matkalla Bostonista Washingtoniin. (Itse en ole näistä testannut kuin New Jersey Transitin, mutta en laskekaan itseäni kovin vakavaksi junabongariksi.)
Tässä vielä joitakin linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/New_York_Subway
http://en.wikipedia.org/wiki/Port_Authority_Trans-Hudson
http://en.wikipedia.org/wiki/LIRR
http://en.wikipedia.org/wiki/Metro_North
http://en.wikipedia.org/wiki/New_Jersey_Transit
http://en.wikipedia.org/wiki/Acela
http://en.wikipedia.org/wiki/Northeast_Corridor
Arkkitehtuurin kannalta vastikään restauroitu historiallinen asema Grand Central Terminal kuuluu pakollisiin kohteisiin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Grand_Central_Terminal
Sen sijaan Penn Station
http://en.wikipedia.org/wiki/Pennsylvania_Station_(New_York_City)
vaikka onkin New Yorkin todellinen päärautatieasema nykyään (Grand Central palvelee lähinnä Metro Northin lähijunia) ei ole luvalla sanottuna kovin mielenkiintoinen paikka. Nykyinen Penn Station on maanalainen halli, joka muistuttaa etäisesti Helsingin asematunnelia. Historiallinen Penn Station, komea rakennus kuvista päätellen, purettiin vuonna 1963 ja tilalle rakennettiin nykyinen Madison Square Garden -halli. Se mitä vanhasta Penn Stationista on jäljellä on tunnelit Hudson-joen ali. Niihin liittyy oma mielenkiintoinen tarinansa, joka on luettavissa mm. kirjasta:
http://www.amazon.com/Conquering-Gotham-Building-Station-Tunnels/dp/B001G8WIFA/ref=pd_bxgy_b_text_b
Ehkäpä jo tästä tiivistelmästä voi päätellä että nähtävää riittäää.
