Otkes: Raitiovaununkuljettajien terveyttä ja jaksamista seurattava

OTKES:in tutkintaraportissa todetun yleisen väsyneenä tapahtuvan ajamisen tultua nyt julkiseksi asiaksi, en enää ihmettele näitä linjan 15 aikatauluun leivottuja muutaman minuutin välipysäkkiseisokkeja. Kuvassa ollaan Leppävaaran asemalla useiden minuuttien seisonnassa. Ohjaamossa laskettiin verho alas heti pysäkille tultua. Taidettiin oikaista jalatkin ikkunalaudalle torkkuasentoon. Ilmeisesti lähtöajan tultua ohjaamoon tulee jokin aikatauluun sidottu (herätys)kellon kilahdus, että on aika nostaa pimennysverho ylös ja jatkaa pirteänä matkaa.
1763735138611.png
 
OTKES:in tutkintaraportissa todetun yleisen väsyneenä tapahtuvan ajamisen tultua nyt julkiseksi asiaksi, en enää ihmettele näitä linjan 15 aikatauluun leivottuja muutaman minuutin välipysäkkiseisokkeja. Kuvassa ollaan Leppävaaran asemalla useiden minuuttien seisonnassa. Ohjaamossa laskettiin verho alas heti pysäkille tultua. Taidettiin oikaista jalatkin ikkunalaudalle torkkuasentoon. Ilmeisesti lähtöajan tultua ohjaamoon tulee jokin aikatauluun sidottu (herätys)kellon kilahdus, että on aika nostaa pimennysverho ylös ja jatkaa pirteänä matkaa.
Metrossa ajetaan lähes aina verholla alas. Miten kuljettajat näkevät mitään en tiedä!
 
Tällaista löytyy myös OTKES:in tutkintaselostuksesta:

"Ohjaamon takaosaan toivotaan tummennuskalvoa, koska matkustamon valot aiheuttavat tähystämistä vaikeuttavia heijastuksia kuljettajan näkökenttään. Ohjaamon puutteellinen äänieristys nousee esiin vastauksissa sekä matkustamosta ohjaamon tulevat hajut koetaan häiriötekijöiksi. Nämä vaikeuttavat liikennetilanteisiin keskittymistä."

Tämähän tukee sitä ajatuskuviota, että kuljettajat kokevat "tirsojen" oton välipaikoilla, kuten kuvan Leppävaarassa, olevan epämiellyttävää kun selän takaa matkustajat sen voivat nähdä.
Kyytiläiset ihmettelevät matkan tyssäystä kun kuljettaja vetää lonkkaa...
Lisäksi äänieristyksen puute ja matkustamosta tulevat hajut - haloo - aivan ihme juttuja nyt kyllä kuskien taholta!
 
Sanonpa vielä tähän sen, että aika moni linjan 15 kuljettaja on melko nuori. Nuorilla on tapana valvoa älylaitteiden ääressä yömyöhään ja yöunet jäävät vähäiseksi. Alkaako älylaite addiktiot näkymään jo onnettomuuksina liikenteessä, en tiedä, mutta vahvasti epäilen että tämä älylaitteiden nykymaailma ja jatkuva informaatiotulva ja näihin liittyvät koukutukset saattavat liittyä väsymykseen.
 
"Työssä jaksamisen ja vireystilan kannalta keskeisinä ongelmina koettiin, että työvuorojen
välit ovat liian lyhyitä, jolloin työvuorojen välinen aika ei riitä palautumiseen ja riittävään
lepoon. Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue on suhteellisen laaja ja työmatkoihin kuluva
aika voi entisestään lyhentää kotona vietettävää lepoaikaa, jolloin tosiasialliseen lepoon
käytettävän ajan koetaan jäävän riittämättömäksi. Samoin yhden yksittäisen vapaapäivän
sijoittaminen kahden työvuoron väliin koettiin olevan liian lyhyt palautumiseen ja sen
varmistamiseen, että kuljettajan vireystila on riittävä seuraavalle työvuorolle. Työvuoro voi
myös päättyä aamuyöllä ja seuraava työvuoro voi alkaa seuraavana vuorokautena jo
aamuyöllä
, eikä niiden väliin jäävää lepoaikaa koeta riittäväksi."

Tämä on melkoisen yleistä koko kuljetusalalla ja tuollainen vuorokausirytmin kääntö on usein aikamoisen haastellista. Usein se ei edes onnistu ja töihin saatetaan tulla ns. "samoilla silmillä". Sitten sattuu ja tapahtuu.
 
Niin, olisi mielenkiintoista tietää, että onko KLOY ottanut asiaa käsittelyyn. Luulisi kuitenkin tämän kaltaisten uutisten jotain keskustelua herättävän tai ainakin kolarikulujen painavan firman kassaa. Itse olen viime päivinä huomannut kuinka moni vanhempikin kuski litkii energiajuomia ohjaamossa, joko sitten kofeiini riippuvuuteen tai väsymykseen.
 
En lisää tässä keskustelussa esitettyyn muuta kuin sen, että Otkesin suosituksia ei tulisi ajatella ensi sijassa liikennöitsijän toiminnan häiritsemisenä. On liikennöijän ja koko liikennejärjestelmän etu, että henkilökunta jaksaa työssään edes sen verran, että heikosta vireystilasta johtuvilta onnettomuuksilta vältytään.

Kun PSKL vei romutettavaksi historiallisia raitiovaunuja kaupunki-omistajan tekemiä päätöksiä rikkoen, yhtiö ei kokenut ongelmaksi sitä että sen työntekijät olivat rikkoneet omistajan antamia ohjeita ja vieläpä mitä ilmeisimmin tehneet romutuspäätökset pimittäen niistä tiedot yhtiön omalta toimitusjohtajalta. Sen sijaan yhtiö katsoi ongelmaksi harrastajat, jotka kehtasivat epäillä, ettei yhtiössä kaikki mennyt romutuspäätöstä koskien aivan asianmukaisesti. Nyt näen tämän saman toimintalogiikan uudelleen. Onnettomuuksia sattuu, Otkes antaa suosituksia. Ja kuinka ollakaan, PSKL kautta rantain antaa ymmärtää, että eivät ne onnettomuudet niinkään ole ongelma, vaan se, että Otkes niiden varjolla menee arvioimaan heidän toimintaansa.

On selvä, että PSKL:n tulisi tarkistaa yhtiön sisällä vallitsevaa filosofiaa niin, että kunnioitus toisaalta yhtiön omistajien tahtotilaa ja toisaalta liikenneturvallisuutta koskien saadaan jälleen asialistalle. Se, että myös matkustajia kuunneltaisiin, on minustakin jo vähän liikaa pyydetty.
 
Takaisin
Ylös