Kuten mainitsetkin, Oulun yhdyskuntarakenne on hajanainen. 60-luvun lähiörakentaminen teki satelliitteja ympäröiville maa-alueille. Niiltä kuljettiin linja-autolla ja polkupyörällä työpaikkakeskittymiin. 90-luvulta alkanut pientalovaltainen asemakaavoitus Ouluun ja lähikuntiin on tapahtunut henkilöautoliikenteen varaan joka lieneekin tuossa kaavoitusmallissa miltei ainoa tehokas tapa siirtää ihmisiä. Kokoojalinjat tms. voisivat toki toimia mutta samalla tapahtunut työpaikkojen hajaantuminen sekä kaupparakenteen muutos on johtanut siihen että tehokkaan joukkoliikenteen järjestäminen on koko lailla haastavaa.
Hyvä avaus keskustelulle joka tapauksessa. Itse en oikein usko noihin malleihisi koska nykyiset valtion raiteet on kaavoituksessa tieten tahtoen eristetty asutuksesta häiriötekijöinä. Uskon kolmen tai neljän molempiin suuntiin toimivan rengaslinjan toimivan paremmin, niihin syntyisi heilureita kun ne samaan aikaan risteyskohdissaan voisivat tuottaa riittävän suuria asiakasvirtoja tehokkaaseen joukkoliikenteeseen. Näiden rengaslinjojen sisällä olisi syöttöliikennettä. Liikenne avattaisiin kumipyörillä ja kun autoja saataisiin enemmän kotiin niin että tiheänkään kumipyörän kapasiteetti ei riittäisi, siirryttäisiin kevytraiteeseen.
Oulussa on vähäiset liikenneruuhkat ratkottu toisaalta rakentamalla lisää katuverkkoa ja toisaalta hajasijoittamalla käytännöllisesti katsoen kaikki. Liikenne koostuu siten varsin pienistä virroista jotka voivat solmukohdissa näyttää vilkkailta. Todellinen kilpailutekijä henkilöautoa vastaan joukkoliikenteellä on kuitenkin matka-aika. Jos 14 km työmatka Kempeleestä yliopistolle kestää henkilöautolla 15 minuuttia ja linja-autoillen tunnin on peli joukkoliikenteen osalta selvä.
Ilman sen kummempaa ironiaa mutta se lienee Euroopan parhaan joukkoliikenteen tasoa. Paloheinästä Vaaralaan on suunnilleen sama tilanne.
Hyvä avaus keskustelulle joka tapauksessa. Itse en oikein usko noihin malleihisi koska nykyiset valtion raiteet on kaavoituksessa tieten tahtoen eristetty asutuksesta häiriötekijöinä. Uskon kolmen tai neljän molempiin suuntiin toimivan rengaslinjan toimivan paremmin, niihin syntyisi heilureita kun ne samaan aikaan risteyskohdissaan voisivat tuottaa riittävän suuria asiakasvirtoja tehokkaaseen joukkoliikenteeseen. Näiden rengaslinjojen sisällä olisi syöttöliikennettä. Liikenne avattaisiin kumipyörillä ja kun autoja saataisiin enemmän kotiin niin että tiheänkään kumipyörän kapasiteetti ei riittäisi, siirryttäisiin kevytraiteeseen.
Oulussa on vähäiset liikenneruuhkat ratkottu toisaalta rakentamalla lisää katuverkkoa ja toisaalta hajasijoittamalla käytännöllisesti katsoen kaikki. Liikenne koostuu siten varsin pienistä virroista jotka voivat solmukohdissa näyttää vilkkailta. Todellinen kilpailutekijä henkilöautoa vastaan joukkoliikenteellä on kuitenkin matka-aika. Jos 14 km työmatka Kempeleestä yliopistolle kestää henkilöautolla 15 minuuttia ja linja-autoillen tunnin on peli joukkoliikenteen osalta selvä.
Ilman sen kummempaa ironiaa mutta se lienee Euroopan parhaan joukkoliikenteen tasoa. Paloheinästä Vaaralaan on suunnilleen sama tilanne.