Työväenluokan diktatuurin viisivuotissuunnitelmat eivät taida toimia semminkään, vaikka perspektiivi olisikin nykyistä pidempi. Vaikka diktatuurin paikalle valittaisiinkin valistunut ja yhteen hiileen puhaltava eduskunta, niin ei sekään takaa että asiat menisivät nykyistä paremmin. Maailma muuttuu ja silloin kangistuminen muinoin laadittuihin suunnitelmiin voi johtaa hyvinvointitappioon. Vapailla markkinoilla virheet on nopea korjata ja mitä nopeammin virheitä päästään korjaamaan (eli välissä ei ole poliittista päätöksentekoprosessia ongelmat herättävine yhdenasianliikkeineen, tietoisuuteen nousseine ongelmine ratsastavine edustajaehdokkaineen, edustajavaaleineen ja edustajien tekemine äänestyksineen), niin sen pienemmiksi ongelmat yleensä jäävät.
Toisaalta poliittinen järjestelmä on markkinaehtoista järjestelmää avoimempi, sillä laki velvoittaa pitämään julkisen puolen järjestelyt melkoisen avoimina ja sieltä on mahdollista ottaa selvää paljon enemmän asioita. Yksityisen puolen järjestelyt pysyvät salaisina ja ulkopuolisilla ei ole paljoa tietoa, että mitä siellä oikein tehdään. Jos joukkoliikennettä vaikkapa mietitään, niin liikelaitoksen asiat ovat avoimemmin tutkittavissa, kuin jos kyse on kunnallisomisteisesta osakeyhtiöstä. Tällainen muistikuva on Helsingin joukkoliikenneuutisoinnista jokusen vuoden takaa, kun HKL-Bussiliikennettä muutettiin osakeyhtiömuotoon HelBiksi.
Kuinkahan hyvin toimisi suora kansanvaaleihin perustuva järjestelmä Sveitsin malliin? Netissähän voisi olla saatavilla laajat aineistot päätöksenteon kohteena olevista asioista ja joka ei niihin vielä luota, niin Google ja keskustelufoorumit kertovat asioiden nykytilan. Nykyinen edustuksellinen järjestelmä "suodattaa" kansalaisten todellisuuden poliittiseksi liirumlaarumiksi, joka elää ihan omaa elämäänsä arjesta irrallaan. Kun aineistoihin ja asiaan olisi tutustunut, niin voisi nettipankkitunnuksilla tehdä sitovan kannanoton päätöksenteon kohteena olevasta asiasta. Tämän äänestyksen perusteella asia sitten päätettäisiin. Kansalaisilla olisi oltava tällaisessa järjestelmässä myös mahdollisuus vaihtaa asioita valmistelevat virkamiehet, jos kansalaisilla olisi epäilys siitä, että virkamiehet tahallaan yrittäisivät ohjailla päätöksiä tiettyyn suuntaan valmistelemalla aineistot asenteellisesti. Nettiaikakaudella, kun tietoa on helppo saada ja kertoa nimettömästi huonoista käytännöistä, sana tällaisesta leviäisi kyllä nopeasti. Demokratian olisi elettävä aikakautensa mukaisesti. Neljä vuotta äänestysten välissä on liian pitkä aika.
Nykyisessä poliittisessa systeemissä ongelma on myös se, että ministereiksi, kansanedustajiksi ja kunnallispolitiikkaan valikoituvat ensi sijassa maineikkaimmat, varakkaimmat, parhaimman näköiset ja sosiaalisesti taitavat yksilöt, joilla eivät kuitenkaan välttämättä tiedolliset rahkeet ole parhaasta päästä. Kun kyse on kuitenkin fakta-asioista, joista demokratiassa on tarkoitus päättää, niin netti toisi tähänkin tasa-arvoa. Kenties paras asiantuntija jossain aiheessa onkin kyseistä asiaa vuosikymmeniä omassa tutkijanluolassaan tutkinut tuntematon ja epäsosiaalinen ihminen, joka ei kuitenkaan ole saanut ääntään kuuluviin nykyisessä järjestelmässä, jossa tärkeintä on pitää meteliä itsestään, faktoista viis. Uudessa järjestelmässä hän voisi olla yksi tärkeimmistä vaikuttajista, jolloin kun monilta eri aloilta juuri tällaiset oikeat asiantuntijat saisivat suunvuoron mediakellokkaiden sijaan, voisi yhteiskuntamme olla paljon edistyksellisempi ja tasokkaampi.
Kyllä kuplan puhkeamisesta hyötyvät lukemattomat köyhät ja muut vähemmän rikkaat. Silloin on oikea aika vuokralla asuvan suht turvatussa työpaikassa työskentelevän ottaa asuntolaina ja ostaa oma kämppä. Tällöin myös sijoittajat ostavat kämppiä tarjotakseen niitä vuokralle ja mahdollisesti aikanaan hintojen taas kohottua myydä ne ja lunasta myyntivoitot (ja maksaa niistä verot sekä todennäköisesti panna loput rahat edelleen poikimaan ja yhteiskuntaa hyödyttämään).
Paha vain, kun köyhien etuuksia on ollut tapana huonoina aikoina karsia. Onhan niitä kyllä hyvinäkin aikoina karsitu, syystä tai toisesta. Jos oletamme, että köyhille huonoina aikoina löytyy asuntoja, niin mitä köyhä tekee sitten, kun tulevat hyvät ajat ja asunto myydään alta pois? Yksityinen vuokra-asunto on aina epävarma valinta. Haluaisin enemmän valtion omistamaa vuokra-asuntotuotantoa, jossa on varmaa ja edullista asua. Tällaisia asuntoja voitaisiin tulorajojen mukaan ihmisille antaa, mutta niitä tuloja olisi myös seurattava. Vähätuloisille vuokrat voisivat olla alhaiset, mutta tulojen kasvaessa asukas voisikin alkaa maksaa suurempaa vuokraa, kun omat rahkeet vuokranmaksuun paranisivat. Nykyäänhän halpaan vuokra-asuntoon päässeille tämä on elinikäinen etu, vaikka tulot nousisivatkin. Pienituloisille ei näin ollen riitä näitä halpoja asuntoja, kun siellä asuu töissäkäyviä. Asiaan vaikuttaa tietysti sekin, että poliittisilla päätöksillä ollaan lopetettu halpojen vuokra-asuntojen tuottaminen.
Yksi vaihtoehtoinen ratkaisu tähän pitkäaikaiseen asumisongelmaan olisi sellainen, että jokaiselle Suomen kansalaiselle lahjoitettaisiin ilmaiseksi oikeus yhteen asumisoikeusasuntoon, joka olisi yksiö. Pariskunnilla ja perheillä olisi mahdollisuus yhdistää nämä asumisoikeutensa, jolloin neljän hengen perheessä neljä oikeutta yksiöön voisi vaihtaa neljän huoneen asuntoon. Asumisoikeus olisi voimassa kaikkialla Suomessa. Asumisoikeusasuntoja rakennettaisiin aina kulloisenkin kysynnän mukaan. Ihmisillä olisi näin ollen mahdollisuus muuttaa aina sinne, missä olisi töitä tarjolla ilman huolta siitä, kuinka saada entinen asunto myydyksi tai uusi ostetuksi. Nykyäänhän on suuri ongelma, jos perhe haluaa muuttaa muuttotappioalueelta kasvukeskukseen, kun vanhan asunnon myynnistä saatavilla rahoilla ei ole varaa ostaa uutta asuntoa. Omistusasuntojärjestelmä vaikeuttaa ihmisten liikkuvuutta.
Yksi argumentti valtion täysin kustantamaan asumiseen on myös se, että Suomen kaltaisessa maassa jokaisella tulee minusta olla oikeus kattoon pään päällä, kun ulkona ei yksinkertaisesti elä tässä ilmastossa. Kun valtio kustantaisi asumisen, niin ihmisillä olisi paljon suurempi vapaus käyttää palkkansa kuinka haluavat, ilman huolta asumisen osuudesta. Ei olisi myöskään pelkoa korkotasojen muutoksista, vuokrien nousuista tai ahdistusta pitkästä sitoutumisesta asuntovelkaan. Ei tarvitsisi myöskään ostaa asuntoa jätettäväksi perinnöksi lapsilleen, kun lapset saisivat automaattisesti oikeuden omaan asuntoon. Yhteiskunnan tuet työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille voitaisiin kohdentaa nimenomaan elämiseen asumisen sijasta.
Jos tätä ideaa vähän laajennettaisiin, niin voitaisiin luoda muitakin valtion kustantamia palveluja. Kansanterveyttä kohennettaisiin antamalla jokaiselle kansalaiselle oikeus valtion maksamaan terveelliseen ruokalalounaaseen jokainen päivä lounassetelillä. Valtio voisi asettaa lounassetelin ehdoiksi, että ruoan on oltava terveyssuositusten mukaista, jotta ruoka korvataan valtion varoista. Lisäksi jokaista viikkoa kohti voitaisiin antaa pari liikuntaseteliä, jotta ihmiset pitäisivät kunnostaan huolta. Nämä käytännöt ovat työelämässä jo aika yleisiä, mutta laajentaisin ne koskemaan kaikkia kansalaisia. Miksikö?
Nykyinen asiantila, jossa työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset syövät halpaa ja epäterveellistä ruokaa, eivätkä käy järjestetyissä liikuntaharrastuksissa rahapulan vuoksi, aiheuttaa pidemmällä aikavälillä paljon enemmän rahallisia kustannuksia terveydenhuollon puolella, kun joudutaan paikkailemaan huonojen elintapojen seurauksia jälkikäteen. Olisi edullisempaa ennaltaehkäistä terveyden rapistumista tarjoamalla ihmisille mahdollisuus terveelliseen ruokaan ja liikuntaan. Työllisyyden kannaltakin tämä olisi menestyksellistä, kun työttömyyden ja ikääntymisen riivaamiin syrjäkuntiinkin alkaisi tulla uutta ravintola- ja liikuntatoimintaa. Köyhien suosimat epäterveelliset 5 euron pizzeriat ja hampurilaispaikat korvautuisivat terveellisen ruoan paikoilla. Nämä ravintolat ja liikuntapaikat voisivat olla sosiaalisia yrityksiä, jolloin niihin pystyttäisiin työllistämään sellaista väkeä, joka on pitkäaikaistyöttömyyden "kovaa ydintä".