Sen sijaan siis että 90 matkustajaa vietäisiin yhdellä bussilla, tulee liikenteeseen 10 9-paikkaista automaattibussia, jotka kuljettavat matkustajat ovelta ovelle taksimaisella palvelutasolla, mutta joukkoliikennemäisellä hinnalla - ilman julkista tukea.
Mulla on tapana peilata tulevaisuutta menneisyyteen. Jotta voisin muodostaa (omasta mielestäni) realistisen käsityksen siitä, millaista joukkoliikennettä meillä voi olla 30 vuoden päästä, mietin, mitä meillä oli 30 vuotta sitten ja miten tilanne on kehittynyt. Tätä kulmaa vasten tulevaisuus ei näytä erityisen ruusuiselta taikka scifiltä. 30 vuotta sitten Helsingin seudun joukkoliikenne oli käytännössä peruskonseptiltaan ihan samanlaista kuin nytkin. Kiskoja on vähän enemmän ja bussispagettia on hämmennetty, mutta broad picture ei ole muuttunut mihinkään. Lähinnä tulee mieleen kurjistuksia: matka-ajat ovat samat tai monin paikoin pidemmät, vuorovälit ovat kautta linjan pidemmät, matkaliput ovat (rahanarvo huomioiden) kalliimpia, lippujen hankkiminen on muuttunut hankalaksi eikä bussikuski (sic) puhu enää suomea.
Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että meillä jossain vaiheessa, olipa aikajänne mikä tahansa, on käytössä automaattipakuja, niin en silti varauksetta niele ajatusta tehokkaasta kutsuliikenteestä. Sen ongelma on odotus- ja matka-ajan ennakoimattomuus, enkä näe, miten tuon voisi poistaa edes silloin, kun käyttäjiä on paljon. Aika harva meistä kuitenkaan tekee sellaisia joukkoliikennematkoja, joille voi lähteä milloin vaan eikä ole niin väliksi, milloin on perillä.
Pakuliikennettähän maailmalla on paljon. Kehitysmaiden pakuilla hoidettava kaupunkiliikenne on itse asiassa matkustajan näkökulmasta tehokasta ja hyvin palvelevaa (kun ei huomioida auton kuntoa), sillä vilkkailla reiteillä autoja on todella paljon ja vuoroväli siten sama kuin liikennevalorytmi. Pienessä autossa kyytiinnousijoita ja poistujiakin on vähemmän, jolloin ei pysähdellä koko ajan. Kehitysmaassa ei työvoimakustannuksistakaan tarvitse välittää, joten ei ole merkitystä sillä, onko pakussa automaattikuski vaiko kuski ja ehkä rahastajakin. Tätä vasten olisin taipuvainen ajattelemaan, että runkoreiteillä automaattipaku voisi olla ihan jees, olettaen että väylät eivät tukkeudu niistä pakuista. Jonkunlainen noidankehä tästä muodostuu, sillä jos haluaa korvata vaikka Manskun ratikat pakuilla, niitä tarvitaan ihan liikaa. Tuohon voi vastata, että suurennetaan pakun kokoa. Lopputuloksena menetetään pakun edut ja raideliikenteen edut – mitä muuta saavutetaan kuin työtön raitiovaununkuljettaja?
Sitten on semikutsuliikennettä, jossa toinen pää on kiinteä, toinen elää. Lentokenttätaksit ovat tyypillinen esimerkki. Parhaimmillaan odotusajat ovat lyhyitä ja väkeä on niin paljon, että porukka voidaan jakaa ryhmiin, joilla ne eroavatkin määränpäät/lähtöpisteet ovat aika lähellä toisiaan. Silti matkanteko on tuuripeliä, joillekin nopeaa ja joillekin hidasta, ja matka-aika on aina arvoitus.
Kun noista reittipakuista ja semikutsupakuista edetään totaaliseen kutsupakuun, niin minun on kyllä vaikea nähdä, että sen lähtö- ja saapumisajat saataisiin niin pienen aikaikkunan sisälle ja matka-ajan vaihtelu niin pieneksi, että tuo olisi houkutteleva vaihtoehto. Automaatti voi tuoda kustannusedun, mutta palvelutasoetua se tuskin tuo muille paitsi satunnaisille shoppailureissuille lähteville.
Kaupunkeja ei tarvitse siis suunnitella uusiksi, vaan nykyiset väylät riittävät.
Näin mäkin uskon, jos voidaan olettaa, että henkilöautoilusta tulee niin kallista, ettei siihen ole varaa kuin vain harvoilla tai jos sitä suitsitaan lainsäädännöllä ja käytännössä pakotetaan väki kutsupakuihin. Väylän ajoneuvomääräinen kapasiteetti tosin kyllä laskee reippaasti, kun automaatti pitää turvavälejä toisin kuin nykyinen liikenne, mutta jos henkilöautot, taksit ja bussit korvautuvat pakuilla, jotka kulkevat vain täysinä niin eiköhän kokonaisajoneuvomäärä silti jää nykyistä pienemmäksi.