Raitio-lehti

Olen ihan tyytyväinen artikkeleihin, varsinkin ulkomaisista kohteista kertovista sekä erilaisista historiallisista jutuista myös kotimaassa. Tosin enemmän karttoja havainnollistamaan juuri noita ulkomaan kohteita olisi paikallaan. Esim viime numeron Belgian raitioteiden kohdalla olisi voinut olla kartat miltä Brysselin ja Antwerpenin raitiotie ja metroverkot näyttivät 40 vuotta sitten ja miltä nyt. Toki tietoa voi onkia netistä mutta lehden tarkoitus lienee että sen voi ottaa mukaan paikkaan jossa ei ole tietokonetta käsillä :D

t. Rainer
 
Minä siis kaipaisin jotakin uutta kertovia juttuja minua kiinnostavista aiheista (suomalaisen paikallisliikenteen nykyisyydestä tai tulevaisuudesta). Jos lehti esim. kertoisi vielä bussiliikenteestä, olisi keskisuurten kaupunkien paikallisliikenteen murros siirtymäajan sopimusten päättyessä erittäin mielenkiintoinen aihe.
Raition jutut ovat syntyneet pääasiallisesti - ellei jopa kokonaan - vapaaehtoisvoimin. Toisin sanoen artikkelit ovat SRS:n jäsenten kirjoittamia. Jossain Raitio -lehdessä taisi olla maininta, että Raitio -lehden sisältöön voi vaikuttaa parhaiten kirjoittamalla juttuja itse. Vapaaehtoisvoimia tuskin koskaan on liikaa eli otaksuisin, että kirjoitusapu otetaan edelleenkin iloiten vastaan. Uusien kirjoittajien myötä voi saada uusia näkökulmiakin tutuiksi käyneisiin aiheisiin.

Kaiken kaikkiaan haastava juttu Raitiolle (kuten muillekin perinteisille medioille), kun netti on vallannut ensisijaisen tiedonvälittäjän paikan.
Netti on tosiaan vallannut ensisijaisen tiedonvälittäjän paikan. Itse taidan olla edelleenkin sen verran vanhanaikainen, että pidän kuitenkin painettua sanaa luotettavampana kuin bittiavaruuden juttuja. Netin syövereihin kun voi suoltaa kaikenlaista ja -tasoista suht' koht' helpostikin, mutta sanojen painaminen paperille vaatii jo enemmän harkintaa. ;)
 
Minua ovat aina kiinnostaneet kaupunkibussit sekä yleisesti suurten kaupunkien joukkoliikennejärjestelmät. Vaikka en olekaan erityisen kiinnostunut raitiovaunuista, liityin Raitiotieseuraan jo lähes 30 vuotta sitten. Yhdistyksen paikallisliikennehistoriallinen luonne innosti minua ja koin, että tässä on juuri "minun" seurani. Olin myös SLHS:n jäsen, mutta en olisi voinut kuvitellakaan olevani mukana pelkästään SLHS:n toiminnassa, sillä siellä harrastettiin melko voimallisesti yksityisliikennöitsijöiden maaseutu- ja kaukoliikennebusseja. HKL:n bussit sen sijaan olivat siellä alinta kastia.

Raitio-lehdessä on paikallisliikenne-teeman mukaisesti ollut vuosien kuluessa paljonkin kaupunkibussiaiheisia juttuja. Välillä on kuitenkin toteutettu "kurinpalautusta" eli muistutettu yhdistyksen- ja lehden nimessä olevasta sanasta. On tietysti mukavaa jos nykyisestä raitiovaunupainotteisesta Raitio-lehdestä on tullut positiivista palautetta. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin pettynyt uudistettuun linjaukseen. Raitio-lehden selailuun ei nykyään paljon aikaa kulu.

Jos nykyinen linja jää pysyväksi pitäisi ainakin seuran nettisivujen etusivulla olevaa "kaupunki- ja lähiliikenneharrastajien valtakunnallinen yhdistys"-määritelmää täsmentää, koska minun on vaikea kuvitella kaupunki- ja lähiliikennettä Suomessa ilman linja-autoja.
 
Tarkoitan faktojen esittämistä tai pientä vääristelyä niin, että asia vaikuttaa todellista mielenkiintoisemmalta - eli sensaatiohakuisuutta. Jutussa olin havaitsevani sellaista esim. Munkkivuoren ratikan kohdalla, missä kerrottiin, kuinka kaupunkisuunnittelulautakunnassa on pidetty tarpeellisena aikaistaa hanketta. Kaupunkisuunnittelulautakunnan pöytäkirjan mukaan lautakunta päätti kehottaa virastoa selvittämään, miten raitiotieyhteyden voisi vetää Laajalahden aukiolta Munkkivuoreen tasossa nykyisen Turunväylän yli ilman Turunväylän siirtämistä tunneliin. Aikaistuskommentti sisältää siis vähintäänkin tulkintaa.

"Kaupunkisuunnittelulautakunnassa" on eri asia kuin "kaupunkisuunnittelulautakunta" ja tuossa on ihan tarkoituksella käytetty ensimmäistä muotoa. Lautakunnassa oli ja on jäseniä, jotka toivovat Munkkivuoren ratikan aikaistamista. Osa myös tekee asian eteen työtä. Silloin, kun tarve- ja tks ei vielä ollut työn alla, lautakunnan jäsenet kyselivät siitä valmistelijoilta useampaankin otteeseen hoputtamismielessä ja kun selvitys valmistui, niin kävin asiasta muutaman jäsenen kanssa sähköpostikirjeenvaihtoa. Lautakunnassa on tahtoa hankkeen aikaistamiselle, mutta ei se pöytäkirjoista näy enkä tiedä, onko tätä aikaistamistahtoa lautakunnan enemmistöllä vaiko ei. KSV:n valmistelevat virkamiehet kuitenkin tietävät tämän aikaistamistahdon myös – vaikuttaako se heidän toimintaansa, onkin sitten eri juttu.

Jätkäsaaren ja Kalasataman raitioteiden kohdalla puhutaan HSL:n näkemyksestä niihin. Itse en ole kuitenkaan nähnyt HSL:n hallituksen pöytäkirjoista mitään päätöstä HSL:n kannasta ko. hankkeisiin. HSL:n johtosäännön mukaan hallitus päättää liikenteen strategisista suunnitelmista, joten jos HSL:n hallitus ei ole päättänyt jostakin hankkeesta mitään, ei HSL:llä ole siihen kantaa organisaationa. Yksittäisillä työntekijöillä varmasti on kantoja, mutta ne voivat olla keskenään ristiriitaisiakin.

Ei ole salaisuus, että todellinen valta on virkamiehistöllä eikä poliitikkohallituksella. HSL:n hallitus ei toki ole ottanut näihin hankkeisiin kantaa, eikä sille ole muistaakseni kirjoitettu mielipidettä mistään muustakaan ratikkahankkeesta paitsi Munkkivuoresta (Jokerista en nyt kyllä muista varmasti). Munkkivuorenkin kohdalla hallitukselle kirjoitettiin niin ympäripyöreä lausunto, että se käytännössä antaa virkamieskunnalle vapaat kädet suunnitella tai jättää suunnittelematta mitä vaan.

Merkitsevää onkin, mitä mieltä HSL:n keskeiset virkamiehet asiasta ovat, sillä se ohjaa tosiasiallisesti suunnittelua myös KSV:ssä. Raitioon kirjatut "HSL:n kannat" perustuvat sekä HSL:stä että KSV:stä saatuihin tietoihin ja journalistisessa mielessä merkitsevää asiassa on juuri se, että nämä "yksittäisten työntekijöiden kannat" ohjaavat suunnittelua KSV:ssä. Näin sinänsä pitääkin olla, täytyyhän eri toimijoiden käydä keskenään vuoropuhelua ja voida tehdä se suoraan keskenään kierrättämättä jokaista lausahdusta luottamusmieselinten kautta. Mutta kyllä suunnittelua ohjaavista kannoista on voitava kertoa myös ulospäin. Tulkintaa on sitten se, että kun olen saanut tietooni ristiriitaisia kantoja – tiedän, että niitä on – niin lukijoille esitetään se kanta, joka vaikuttaa sillä hetkellä todennäköisimmältä.

Mielestäni mielenkiintoni lehteen on laskenut hiljalleen suunnilleen viimeisen kymmen vuoden aikana. Ensin hävisi Päätepysäkin uutisarvo, kun pikku-uutiset alkoivat levitä netin kautta (SRS:n omilla uutissivuilla, nettifoorumeilla ja liikennöitsijöiden ja viranomaisten omilla nettisivuilla). [...] Suomalaisten asioiden nykytilasta tai tulevaisuudesta kertovien artikkelien mielenkiintoa syö, että niissäkin suurin osa asioista ei ole enää uusia, koska netissä on tietoa niin kattavasti. Ehkä siksi esim. tämän Raition laajennussuunnitelma-artikkelin uutisarvoa on yritetty nostaa noilla tulkinnoilla, joita aiemmin kritisoin - ovathan ne jotain uutta verrattuna aiemmin julkisuudessa olleisiin tietoihin. [...] Kaiken kaikkiaan haastava juttu Raitiolle (kuten muillekin perinteisille medioille), kun netti on vallannut ensisijaisen tiedonvälittäjän paikan.

Joo, netti on kyllä muuttanut kaiken muun ohella myös Raitiota. Ensin päivittäishavainnot siirtyivät Päätepysäkiltä pitkälti SRS:n nettisivulle ja sitten myöhemmin jlf:lle, missä ne näkyvät reaaliaikaisesti. Päätepysäkin luonne on muuttunut ja nykyisin se on lähinnä jälkikäteen neljästi vuodessa koottava yhteenveto SRS:n piiriin kuuluvista uutis- ja tiedotusasioista. Eräänlainen uutisseuranta ja yhteenvetodokumentointi. Meille, jotka seuraamme aktiivisesti päätöksentekoa ja suunnittelua muutenkin, Päättäri ei tarjoa juuri mitään uutta tietoa. Mutta uskon, että noin 500 jäsenen joukosta suuri enemmistö ei seuraa asioita yhtä kattavasti, joten suurelle osalle esimerkiksi Päättärin Tampere-seuranta on tervetullutta.

Samoin netti on muuttanut itse artikkeleitakin. Takavuosina Raitiossa oli paljon kuvagalleriatyyppisiä juttuja, mutta sellaisten julkaiseminen ei nykypäivänä ole enää perusteltua, sillä kuviaan voi jokainen julkaista vapaasti netissä katseltavaksi. Lehdessä on tietysti nytkin runsaasti kuvitettuja juttuja, mutta nykyään ne vaativat huomattavasti enemmän lihaa luiden ympärille kuin ennen, jotta julkaisukynnys ylittyy ja lehti tosiaan tarjoaa lisäarvoa verrattuna nettikuvagalleriaan.

Vuoden 1999 laajennushankejuttu on itse asiassa varsinaiselta sisällöltään jopa köyhempi kuin vuoden 2013 vastaava, mutta ymmärrän hyvin pointtisi niiden uutisarvojen erilaisuudesta. Vuonna 1999 juttu edellytti samanlaista soittokierrosta kuin nytkin, mutta lisäksi myös ahkeraa kirjastokäyntiä esityslistoja pläräten. Nyt esityslistat ovat netissä ja kaikki lukevat ne sieltä – kirjastossa ei Raition toimittajan lisäksi tainnut pahemmin muita käydä.

Aikanaan SRS:ään liittymispäätöksessä minua houkutteli nimenomaan yhdistyksen laaja-alainen näkökulma paikallisliikenteeseen, koska se vastasi omaa kiinnostuksen aluettani. Vastaavasti jätin liittymättä Suomen Linja-autohistorialliseen seuraan, koska vaikka paikallisliikenteen linja-autot kiinnostavatkin minua, niin kaukoliikenne eikä linja-autojen historia ei juurikaan kiinnosta. Nyt kun Raition (ja nähtävästi koko yhdistyksen) suuntautuminen on tarkentunut, pitäisi sen mielestäni näkyä entistä korkeatasoisempana toimintana jäljelle jääneillä alueilla. Muuten jäsenyydestäni saama arvo on pienempi kuin liittyessäni.

Tähän voisi vastata – enemmänkin vitsinä – että myös jäsenyyden hinta on pienempi kuin 10 vuotta sitten, jäsenmaksua kun ei ole korotettu euroaikana kertaakaan, vaan se on edelleen sama 20 euroa kuin vuonna 2002. Mutta vakavammin: tavoitteena on tarjota koko jäsenistölle jotakin ja sen nojalla Raitiossa 4/11 kerroin kunnianhimoisesta tavoitteesta sisällyttää joka lehteen jotakin menneisyydestä, jotakin nykyisyydestä ja jotakin tulevaisuudesta. Minua itseäni nuo kaikki kolme kiinnostavat aika tasapuolisesti. Niitä on paljon, jotka toivovat historiajuttuja enemmän ja sitten on niitä, joita tulevaisuuden kaavailut eivät kiinnosta ollenkaan. Tuoreimmassa Raitiossa menneisyys oli aliedustettuna, Larun bussiliikenteestä yksi ainoa sivu. Nykyisyyttä edusti Töölön hallista kertova juttu ja tulevaisuutta Helsingin ratikkahankejuttu. Transtech-sivu ja Päätepysäkki sitten jaetusti sekä nykyisyyttä että tulevaisuutta.

Ulkomaat ovat sitten asia erikseen. Kotimaa menee toimituksessa edelle (Belgiaakin lykättiin numerosta toiseen), mutta hyvä ulkomaita käsittelevä artikkeli on silti mielestäni julkaisun arvoinen. Belgia-juttu oli pitkähkö – harkitsimme sen jakamista kahteen eri numeroon, mutta ehkä sitten olisi tullut jo liikaa Belgiaa yhdelle vuodelle. Toisaalta artikkelin ronski lyhentäminenkään ei olisi ollut mielekästä. Vastaavasti ensi numeroon ei sitten ulkomailta mitään tulekaan, toki Päättäriä lukuunottamatta. Seuraavaksi ulkomaa-aiheeksi olemme toimituskunnassa ajatelleet Dallasia, ja se juttu on luonteeltaan hyvin erilainen kuin Belgia. Dallas-artikkelin tavoitteena on esitellä lukijakunnalle tyypillinen amerikkalainen lightrail-järjestelmä ja kertoa sen toiminnasta. Dallas kaupunkina toimii siinä lähinnä esimerkkinä.

---------- Viestit yhdistetty klo 20:26 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 20:13 ----------

Tosin enemmän karttoja havainnollistamaan juuri noita ulkomaan kohteita olisi paikallaan. Esim viime numeron Belgian raitioteiden kohdalla olisi voinut olla kartat miltä Brysselin ja Antwerpenin raitiotie ja metroverkot näyttivät 40 vuotta sitten ja miltä nyt.

Tästä oli puhetta, mutta niin myöhään, ettei enää ehtinyt eikä lehdessä oikein ollut tilaa. Yritetään jatkossa!

---------- Viestit yhdistetty klo 20:28 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 20:13 ----------

Raition jutut ovat syntyneet pääasiallisesti - ellei jopa kokonaan - vapaaehtoisvoimin. Toisin sanoen artikkelit ovat SRS:n jäsenten kirjoittamia. Jossain Raitio -lehdessä taisi olla maininta, että Raitio -lehden sisältöön voi vaikuttaa parhaiten kirjoittamalla juttuja itse. Vapaaehtoisvoimia tuskin koskaan on liikaa eli otaksuisin, että kirjoitusapu otetaan edelleenkin iloiten vastaan. Uusien kirjoittajien myötä voi saada uusia näkökulmiakin tutuiksi käyneisiin aiheisiin.

Näin on, ja ihan kokonaan vapaaehtoisvoimin. Kirjoituspalkkioita ei makseta kenellekään. Minustakin olisi hyvä, että kirjoittajien skaala olisi mahdollisimman laaja. Ilahduttavasti sitä onkin saatu laajennettua, mutta jokainen avustus on edelleen tervetullut, jos aihepiiri on Raitioon sopiva, aihe kiinnostava ja juttu hyvin tehty.
 
kuukankolle:

On hyvä, että kritiikkiä lehteä kohtaan esitetään. Kiitän myös omasta puolestani tästä päänavauksesta. Ilman kritiikkiä ei ole toivoakaan siitä, että lehti voisi tarkistaa linjaansa silloin, kun sen aika on. Pelkäänpä silti, että olemme joissakin kysymyksissä hiukan eri linjoilla sen suhteen, mitä lehden tulisi olla.

Juttu Helsingin raitioteiden laajennushankkeista oli iltapäivälehtityylinen korkeintaan siinä mielessä, että se ei auktoriteettiuskoisesti ainoastaan toistellut virallisia sanankäänteitä, vaan pyrki valottamaan asioita vähän pragmaattisemmasta ja, niin, rehellisemmästä näkökulmasta. HSL:n linja on tehtyjen päätösten mukainen, mutta silti HSL tekee esityksiä ja antaa erilaisia suosituksia kunnallisille päätöksentekoelimille. Niiden kautta HSL:llä tavallaan on olemassa omia preferenssejä. Esimerkiksi käyköön ehdotus raitiolinjan 4 yöliikenteen lakkauttamiseksi. Tämä lakkautus ei koskaan ole ollut HSL:n linjana, koska HSL:n linja on päätösten mukainen, eikä yöliikennettä koskaan päätetty lakkauttaa. Silti ajatusta ei voida pitää myöskään HSL:n henkilöstöön kuuluvan tai kuuluvien yksityisajatteluna, koska mainittu yöliikenteen lakkautus ja korvaus bussilinjalla 18N oli valmistelussa. Summa summarum: HSL:n linja on aina ollut, että raitiolinjan 4 yöliikenne jatkuu, koska muunlaisia päätöksiä ei ole tehty. HSL:n mielipide on silti saattanut olla joku muu, koska valmistelussa on ollut HSL:n sisältä lähtenyt esitys, joka tätä linjaa olisi muuttanut. Juuri tämäntyyppisiä asioita Raition viime numero minusta pyrki avaamaan.

Se, että itse joudut olemaan töissä organisaatiossa, josta on muodostumassa Helsingin raitioteiden laajentamisen ratkaiseva tulppa ja järkevän joukkoliikennepolitiikan este, epäilemättä omien vilpittömien pyrkimystesi vastaisesti, on kovin valitettavaa. Se ei silti ole Raitiolle syy vaieta. Minun nähdäkseni Raitio-lehdellä itsellään ei ole poliittista linjaa - päätoimittaja vastaa, ja korjatkoon jos tulkintani on väärä tai puutteellinen. Mutta silti lehdellä on oikeus, ja toisinaan jopa velvollisuus, jakaa tietoa. Tiedon jakaminen tarkoittaa myös sen analysoimista ja taustojen selvittämistä. Muutoinhan Raitio olisi turha, HSL:n tiedotteet ajaisivat saman asian.

Nyt ilmestynyt numero oli poikkeuksellisen ulkomaapainotteinen. Mea culpa. Kirjoittamani Belgia-juttu oli poikkeuksellisen laaja ja kiistatta vei lehdestä paljon tilaa. En tiedä itsekään, onko näin laajan ulkomaa-artikkelin julkaisu Raitiossa perusteltua vastaisuudessa, kenties ei. Mutta lehden rajaaminen Suomeen olisi minusta väärä valinta. Vaikka Raitio on nimenomaan Suomen Raitiotieseuran lehti, on minusta silti hyvä, että lehdessä aina toisinaan kerrotaan myös maamme rajojen ulkopuolisesta kehityksestä, pidettiin sitä kehitystä sitten milloin positiivisena, milloin negatiivisena. Eikö juuri tiedon antaminen omalla suomen kielellämme myös ulkomaisesta joukkoliikenteestä ole sellainen keino, jonka avulla voimme täällä Suomessa paremmin hahmottaa sekä sen, mikä meillä on mennyt vikaan että sen, missä olemme onnistuneet kenties muita paremmin?

R. Silfverbergille:

Kiitos palautteesta Belgia-jutun osalta. Mutta kuten jo vastauksessani kuukankolle totesin, Belgia-juttu oli poikkeuksellisen laaja ja sellaiseksi jo lehden tekovaiheessa havaittu. Jotain alun perin juttuun ajateltua materiaalia ja tietoja oli siksi karsittava. Ulkomaista voisi kirjoittaa paljonkin, mutta kuten tämäkin ketju osoittaa, kaikkia ne jutut eivät kiinnosta, ja lehden sisältö on aina kompromissi, jossa mahdollisimman monien toivomuksia yritetään huomioida. Ajatukseni oli, että kartat ja tiedot linjoista ovat niitä seikkoja, jotka kaikkein helpointa on itse kunkin kaivaa netistä, kun taas tiedot kaluston kehityksestä, tehdyistä liikennepoliittisista ratkaisuista ja näiden taustoista voivat olla vaikeampia löytää, ainakaan yhtenäisenä pakettina.

Jos ja kun kartat olisi lisätty, tiedot olisi haettu tämän sivun kartoista:

http://www.tundria.com/trams/tramways-index.shtml

Tuolta löytyy Euroopan ja muunkin maailman ratikkakarttoja vuosien varrelta, mm. Bryssel ja Antwerpen ovat edustettuna usein kartoin vuosilta 1949-2012.
 
"Kaupunkisuunnittelulautakunnassa" on eri asia kuin "kaupunkisuunnittelulautakunta" ja tuossa on ihan tarkoituksella käytetty ensimmäistä muotoa.

Juuri tämä on sitä mielestäni iltapäivälehtimäistä uutisointia. Jos oli käytetty sanamuotoa "Osa kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenistä", ei lukijalle olisi jäänyt epäselvää, mitä asiassa tarkoitetaan.

Merkitsevää onkin, mitä mieltä HSL:n keskeiset virkamiehet asiasta ovat, sillä se ohjaa tosiasiallisesti suunnittelua myös KSV:ssä.

Silloin kun halutaan kirjoittaa HSL:n keskeisten virkamiesten kannoista, niin pitäisi uutisoida asioista esim. HSL:n osaston johtaja N.N.:n kantana, ei HSL:n kantana. Jos ei haluta kertoa virkamiehen nimeä, niin sitten asian voi ilmaista vaikka nimettömänä pysyttelevän HSL:n työntekijän kantana. Niinhän "oikeakin" media tekee. Sinänsä haastatteluihin perustuvat jutut ovat juuri sitä lisäarvoa, mitä media voi antaa myös päätöksentekoa seuraaville, ja siksi ne ovat arvokkaita. Ne vaan pitää esittää silloin oikein.
 
Olin myös SLHS:n jäsen, mutta en olisi voinut kuvitellakaan olevani mukana pelkästään SLHS:n toiminnassa, sillä siellä harrastettiin melko voimallisesti yksityisliikennöitsijöiden maaseutu- ja kaukoliikennebusseja. HKL:n bussit sen sijaan olivat siellä alinta kastia.

En ole SLHS:n jäsen, joten en tiedä, mistä tämä johtuu, mutta aika outoa se minusta on. Vähän kuin jos SRS ignoroisi Turun raitiovaunut kokonaan mutta väittäisi silti olevansa Suomen eikä Helsingin Raitiotieseura. Eikö tuohon saisi muutosta aikaan, onhan stadilainen linja-auto kuitenkin linja-auto siinä missä porilainenkin?

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin pettynyt uudistettuun linjaukseen. Raitio-lehden selailuun ei nykyään paljon aikaa kulu.

Silti Raitiossa on ollut viime aikoinakin bussiaiheisia juttuja. Viime vuonna kaksi laajahkoa artikkelia, tälle vuodelle samoin on suunnitteilla kaksi laajahkoa artikkelia. Minusta se ei ole aivan vähän.

Jos nykyinen linja jää pysyväksi pitäisi ainakin seuran nettisivujen etusivulla olevaa "kaupunki- ja lähiliikenneharrastajien valtakunnallinen yhdistys"-määritelmää täsmentää, koska minun on vaikea kuvitella kaupunki- ja lähiliikennettä Suomessa ilman linja-autoja.

Lehti ei kuitenkaan ole SRS:n ainoa toimintamuoto. Eilisessä kevätkokouksessa lueteltiin toimintakertomuksen yhteydessä koko joukko tapahtumia, jotka SRS on jäsenkunnalleen viime vuonna järjestänyt. Itse asiassa niitä oli niin paljon, että se vähän hämmästyttikin. Tapahtumat olivat kaikki kiskoaiheisia, mutta niin siinä käy, kun yli 500 jäsenestä vain kolme niitä käytännössä järjestää – järjestäjät tietysti organisoivat sellaisia tapahtumia, jotka kuuluvat heidän oman harrastuksenalansa piiriin. Minusta olisi pelkästään positiivista, jos tapahtumien järjestäjiä olisi enemmän ja tapahtumat monipuolisempia – myös bussiaiheisia. Eihän se olisi keneltäkään pois.
 
Itse koen seuraajieni tekemän lehden mielenkiintoisena ja piristävänä.

Valitettavasti olen seuran sihteerinä saanut jo viime kesän ja syksyn aikana runsaasti samanlaista palautetta kuin mitä esimerkiksi kuukangon ja b10m55:n puheenvuroista voi lukea. Kaupunkilinja-autoharrastajat eivät näytä olevan lainkaan tyytyväisiä kiistattomaan linjan muutokseen.

Lehden tekijöiden kannattaa miettiä tarkoin, onko seuran tehtävä yhdistää vai erottaa harrastajia. Aina on myös se mahdollisuus, että rinnalle syntyy uusi, kaikkiin liikennemuotoihin tasapuolisesti suhtautuva yhdistys laadukkaine jäsenlehtineen. Marginaaliselle yhden asian liikkeelle ei välttämättä ole jalansijaa näin pienessä maassa.
 
Lehden tekijöiden kannattaa miettiä tarkoin, onko seuran tehtävä yhdistää vai erottaa harrastajia. Aina on myös se mahdollisuus, että rinnalle syntyy uusi, kaikkiin liikennemuotoihin tasapuolisesti suhtautuva yhdistys laadukkaine jäsenlehtineen. Marginaaliselle yhden asian liikkeelle ei välttämättä ole jalansijaa näin pienessä maassa.
Eilisen SRS:n kevätkokouksen perusteella SRS ja Raitio eivät ole marginaalisia. Ovatko ne yhden asian liike, on toinen asia, jota voi pohtia myös siitä lähtökohdasta, onko yhden asian liike hyvä vai huono asia. Maailmaa syleilevä kaikkien asioiden harrastajien yhdistys ei taida olla kovin kiinnostava. Yhdistyksien ideahan on koota samanhenkisiä ihmisiä yhteen, ei kaikkia ihmisiä.

Ehkä tässä asiassa on niin, että olisi tilausta joukkoliikenneyhdistykselle. Sellainen ei kuitenkaan tee tarpeettomaksi museobussiyhdistystä tai ratioliikenneyhdistystä. Kaikkia bussi- ja ratikkaharrastajia ei välttämättä kiinnosta joukkoliikenne tai liikennepolitiikka yleensä. Itse näen vielä senkin, että ei joukkoliikennekään mikään erillinen asia ole. Se on osa liikennejärjestelmää, joka on osa yhdyskuntarakennetta. Eli omasta puolestani voisin sanoa, ettei joukkoliikenneydistyksessä ole mitään mieltä, jos se ei kata myös maankäytön suunnittelua ja autoilua. Edellinen siis vain havainnollistamaan sitä, että aina raja on jossain, asettamatta tai asetettuna.

Suomessa on jo yhdistys, joka on vahvasti joukkoliikennettä varten: Suomen Liikenneliitto SuLi ry. Se on kestävän liikenteen yhdistys, ja ajoneuvoliikenteestä puhuttaessa on silloin pääasiassa kyse joukkoliikenteestä. Liiton etusivulla lukee myös pyöräily ja kävely, jopa autoilu. Pyöräily ja kävely ovat myös kestävää liikkumista, autoilu on osa liikennejärjestelmää. Eikä autoilua voi unohtaa, silloinkaan jos haluaa lisätä kestävää liikennettä ja vähentää autoilua.

SuLi suhtautuu kaikkiin (kestäviin) liikennemuotoihin tasapuolisesti, mutta on myös ja erityisesti liikennepoliittinen yhdistys, joten onko sen vika sitten siinä, että kaikki joukkoliikenneharrastajat eivät ole kiinnostuneita liikennepolitiikasta? Jos näin on, sitten on varmaan parasta perustaa kaupunkibussiharrastajien yhdistys, joka julistautuu erilleen liikennepolitiikasta – ja raitiovaunuista, metrojunista, lähiliikennejunista ja kaukoliikenteen busseista.

Antero
 
Suomessa on jo yhdistys, joka on vahvasti joukkoliikennettä varten: Suomen Liikenneliitto SuLi ry. Se on kestävän liikenteen yhdistys, ja ajoneuvoliikenteestä puhuttaessa on silloin pääasiassa kyse joukkoliikenteestä. Liiton etusivulla lukee myös pyöräily ja kävely, jopa autoilu. Pyöräily ja kävely ovat myös kestävää liikkumista, autoilu on osa liikennejärjestelmää. Eikä autoilua voi unohtaa, silloinkaan jos haluaa lisätä kestävää liikennettä ja vähentää autoilua.

Ja lisäksi on toinenkin joukkoliikenneasiaa edistävä yhdistys eli Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry http://www.enemmisto.kaapeli.fi/

Enemmistön seuraava kokous on kaikille avoin tapahtuma. Tässä tekstikaappaus Enemmistön sivuilta:

"RATIKKALIIKENTEEN NYKYTILA JA VISIO

Aiheesta alustaa Helsingin ap.kaup.joht. ja "spårafani" Pekka Sauri Enemmistön kevätkokouksessa keskiviikkona 3.4.2013 klo 18.00 Päärautatieaseman Pullman-ravintolan kabinetissa. Se sijaitsee toisessa kerroksessa. Väkeä mahtuu 50 eli sana kiertämään!

Kevätlehtemme teemana on ratikkaliikenne."
 
Valitettavasti olen seuran sihteerinä saanut jo viime kesän ja syksyn aikana runsaasti samanlaista palautetta kuin mitä esimerkiksi kuukangon ja b10m55:n puheenvuroista voi lukea. Kaupunkilinja-autoharrastajat eivät näytä olevan lainkaan tyytyväisiä kiistattomaan linjan muutokseen.

Toimituskunnan on syytä keskustella asiasta seuraavassa kokouksessamme. Voisitko pyytää näitä palautteenantajia lähettämään viestiä meillekin päin (tai tänne jlf:lle), että saisimme eväitä keskusteluun. Mitä runsaammin näitä tulee ja mitä konkreettisemmin pystyvät kuvaamaan parannusehdotuksia, sitä parempi.
 
Kuten SD 202 huomautti Raition jutut tehdään vapaaehtoisvoimin ja samat henkilöt kirjoittavat yleensä kaikki lehden artikkelit, olisi syytä arvostaa heidän valtavaa panosta. Kun vielä otetaan huomioon edullista jäsen-/tilausmaksua olisi ehkä syytä olla vähän varovainen kritiikin esittämisessä. Rakentavaa palautetta kuten ajatuksia, ehdotuksia ja toivomuksia ovat tietenkin aina tervetulleita toimitukselle ja artikkeleiten kirjoittajille. 339-DF ajatuksia tarjota "jotakin menneisyydestä, jotakin nykyisyydestä ja jotakin tulevaisuudesta" on mainio periaate. Siihen voi lisäta "jotakin kotimaasta ja jotakin ulkomailta" ja vaikka Raitio tietenkin on ratikkapainonen ovat satunnaisia artikkeleita ja juttuja myös busseista ja trollikoista varmasti myös tervetulleita. Tunnustan että minua,vanhana lukijana, kiinnostaa nimenomaan historiallisia artikkeleita ja juttuja, ja niitäkin on myös ollut aina silloin tällöin. Itse olen tyytyväinen Raitio-lehden monipuoliseen sisältöön mistä löytyy erittäin paljon asiantuntemusta. Jos jokunen numero joskus tasapainoltaan ei mene oikein nappiin ei ole minusta syytä ottaa niin kovin vakavasti.
 
Tässä olis ainakin yksi Raitiolehden tyytyväinen lukija. SRS:n Jäsenkortissa oleva luku 74 tarkoittanee jäsennumeroa. Seuraan liityin heti, kun sain tietää tästä toiminnasta. SLHS.n jäsennumero on 11, eli olen aika alkupään jäseniä. Mutta, kun tuli puheeksi tämä liikenneliitto, niin olen ennenkin kysynyt, mutta kukaan ei ole suvainnut vastata, paljonko tässä seurassa on jäseniä, eivätkä nettisivutkaan kerro oikeastaan yhtään mitään, ei edes jäsenmaksun suuruutta. Ihmeellisiä vaatimuksia yöjunista Joensuuhun, kuitenkin Helsingistä junamatka kestää jotain vähän yli neljä tuntia ja Tampereeltakin alle viisi tuntia. Vaikeaa kuvitella kovinkaan isoa kysyntää makuupaikkajunalle. Enemmistöyhdistyksessä autonomistaja todennäköisesti lynkattaisiin, että EVVVK.
 
En ole SLHS:n jäsen, joten en tiedä, mistä tämä johtuu, mutta aika outoa se minusta on. Vähän kuin jos SRS ignoroisi Turun raitiovaunut kokonaan mutta väittäisi silti olevansa Suomen eikä Helsingin Raitiotieseura. Eikö tuohon saisi muutosta aikaan, onhan stadilainen linja-auto kuitenkin linja-auto siinä missä porilainenkin?

Ehkä on syytä vähän täsmentää tätä SLHS-juttua. Ensinnäkin: Viittasin kirjoituksessani 1980-lukuun, kun liityin näihin yhdistyksiin. Toiseksi: Ei SLHS yhdistyksenä varmastikaan ole koskaan suhtautunut kielteisesti HKL:ään tms. Tosiasia vain oli, että suuri osa SLHS:n jäsenistöstä ei ollut kiinnostunut kaupunkiliikenteestä (johon heillä tietenkin oli täysi oikeus). Tilanne vaikutti sellaiselta, että SLHS:ssä puhuttiin maalaisbusseista ja SRS:ssä raitiovaunuista. Kaupunkibussiharrastajat harhailivat siinä välissä vähän niin kuin huutolaispojat tietämättä minne mennä.

Sittemmin ajat ovat muuttuneet, ainakin SLHS:n osalta ja HKL:n bussejakaan ei enää ole. (Ehkäpä kuitenkin tämän päivän HelB on ainakin joidenkin mielestä jonkinasteinen inhokki taloustilanteensa ja tukiensa johdosta). Kuten edellisissäkin puheenvuoroissa on todettu, Suomen kokoisessa maassa ei ole toimintaedellytyksiä kovin monelle joukkoliikenneharrastajien yhdistykselle. Yhteistyö ja laaja-alaisuus olisi siis poikaa.
 
Takaisin
Ylös