En pohdi hetkeäkään sitä, valitsenko ulkonäön vai sisällön.
Ei minullakaan ollut mielessä mitään koristelua tai fiilistelyä, mutta nykyisillä sivuilla on ihan tavallisia luettavuusongelmiakin.
Seuraa alla olevaa videota nähdäksesi, miten asennat sivustomme verkkosovelluksena aloitusnäytöllesi.
Huom.: This feature may not be available in some browsers.
En pohdi hetkeäkään sitä, valitsenko ulkonäön vai sisällön.
Raition jutut ovat syntyneet pääasiallisesti - ellei jopa kokonaan - vapaaehtoisvoimin. Toisin sanoen artikkelit ovat SRS:n jäsenten kirjoittamia. Jossain Raitio -lehdessä taisi olla maininta, että Raitio -lehden sisältöön voi vaikuttaa parhaiten kirjoittamalla juttuja itse. Vapaaehtoisvoimia tuskin koskaan on liikaa eli otaksuisin, että kirjoitusapu otetaan edelleenkin iloiten vastaan. Uusien kirjoittajien myötä voi saada uusia näkökulmiakin tutuiksi käyneisiin aiheisiin.Minä siis kaipaisin jotakin uutta kertovia juttuja minua kiinnostavista aiheista (suomalaisen paikallisliikenteen nykyisyydestä tai tulevaisuudesta). Jos lehti esim. kertoisi vielä bussiliikenteestä, olisi keskisuurten kaupunkien paikallisliikenteen murros siirtymäajan sopimusten päättyessä erittäin mielenkiintoinen aihe.
Netti on tosiaan vallannut ensisijaisen tiedonvälittäjän paikan. Itse taidan olla edelleenkin sen verran vanhanaikainen, että pidän kuitenkin painettua sanaa luotettavampana kuin bittiavaruuden juttuja. Netin syövereihin kun voi suoltaa kaikenlaista ja -tasoista suht' koht' helpostikin, mutta sanojen painaminen paperille vaatii jo enemmän harkintaa.Kaiken kaikkiaan haastava juttu Raitiolle (kuten muillekin perinteisille medioille), kun netti on vallannut ensisijaisen tiedonvälittäjän paikan.
Tarkoitan faktojen esittämistä tai pientä vääristelyä niin, että asia vaikuttaa todellista mielenkiintoisemmalta - eli sensaatiohakuisuutta. Jutussa olin havaitsevani sellaista esim. Munkkivuoren ratikan kohdalla, missä kerrottiin, kuinka kaupunkisuunnittelulautakunnassa on pidetty tarpeellisena aikaistaa hanketta. Kaupunkisuunnittelulautakunnan pöytäkirjan mukaan lautakunta päätti kehottaa virastoa selvittämään, miten raitiotieyhteyden voisi vetää Laajalahden aukiolta Munkkivuoreen tasossa nykyisen Turunväylän yli ilman Turunväylän siirtämistä tunneliin. Aikaistuskommentti sisältää siis vähintäänkin tulkintaa.
Jätkäsaaren ja Kalasataman raitioteiden kohdalla puhutaan HSL:n näkemyksestä niihin. Itse en ole kuitenkaan nähnyt HSL:n hallituksen pöytäkirjoista mitään päätöstä HSL:n kannasta ko. hankkeisiin. HSL:n johtosäännön mukaan hallitus päättää liikenteen strategisista suunnitelmista, joten jos HSL:n hallitus ei ole päättänyt jostakin hankkeesta mitään, ei HSL:llä ole siihen kantaa organisaationa. Yksittäisillä työntekijöillä varmasti on kantoja, mutta ne voivat olla keskenään ristiriitaisiakin.
Mielestäni mielenkiintoni lehteen on laskenut hiljalleen suunnilleen viimeisen kymmen vuoden aikana. Ensin hävisi Päätepysäkin uutisarvo, kun pikku-uutiset alkoivat levitä netin kautta (SRS:n omilla uutissivuilla, nettifoorumeilla ja liikennöitsijöiden ja viranomaisten omilla nettisivuilla). [...] Suomalaisten asioiden nykytilasta tai tulevaisuudesta kertovien artikkelien mielenkiintoa syö, että niissäkin suurin osa asioista ei ole enää uusia, koska netissä on tietoa niin kattavasti. Ehkä siksi esim. tämän Raition laajennussuunnitelma-artikkelin uutisarvoa on yritetty nostaa noilla tulkinnoilla, joita aiemmin kritisoin - ovathan ne jotain uutta verrattuna aiemmin julkisuudessa olleisiin tietoihin. [...] Kaiken kaikkiaan haastava juttu Raitiolle (kuten muillekin perinteisille medioille), kun netti on vallannut ensisijaisen tiedonvälittäjän paikan.
Aikanaan SRS:ään liittymispäätöksessä minua houkutteli nimenomaan yhdistyksen laaja-alainen näkökulma paikallisliikenteeseen, koska se vastasi omaa kiinnostuksen aluettani. Vastaavasti jätin liittymättä Suomen Linja-autohistorialliseen seuraan, koska vaikka paikallisliikenteen linja-autot kiinnostavatkin minua, niin kaukoliikenne eikä linja-autojen historia ei juurikaan kiinnosta. Nyt kun Raition (ja nähtävästi koko yhdistyksen) suuntautuminen on tarkentunut, pitäisi sen mielestäni näkyä entistä korkeatasoisempana toimintana jäljelle jääneillä alueilla. Muuten jäsenyydestäni saama arvo on pienempi kuin liittyessäni.
Tosin enemmän karttoja havainnollistamaan juuri noita ulkomaan kohteita olisi paikallaan. Esim viime numeron Belgian raitioteiden kohdalla olisi voinut olla kartat miltä Brysselin ja Antwerpenin raitiotie ja metroverkot näyttivät 40 vuotta sitten ja miltä nyt.
Raition jutut ovat syntyneet pääasiallisesti - ellei jopa kokonaan - vapaaehtoisvoimin. Toisin sanoen artikkelit ovat SRS:n jäsenten kirjoittamia. Jossain Raitio -lehdessä taisi olla maininta, että Raitio -lehden sisältöön voi vaikuttaa parhaiten kirjoittamalla juttuja itse. Vapaaehtoisvoimia tuskin koskaan on liikaa eli otaksuisin, että kirjoitusapu otetaan edelleenkin iloiten vastaan. Uusien kirjoittajien myötä voi saada uusia näkökulmiakin tutuiksi käyneisiin aiheisiin.
"Kaupunkisuunnittelulautakunnassa" on eri asia kuin "kaupunkisuunnittelulautakunta" ja tuossa on ihan tarkoituksella käytetty ensimmäistä muotoa.
Merkitsevää onkin, mitä mieltä HSL:n keskeiset virkamiehet asiasta ovat, sillä se ohjaa tosiasiallisesti suunnittelua myös KSV:ssä.
Olin myös SLHS:n jäsen, mutta en olisi voinut kuvitellakaan olevani mukana pelkästään SLHS:n toiminnassa, sillä siellä harrastettiin melko voimallisesti yksityisliikennöitsijöiden maaseutu- ja kaukoliikennebusseja. HKL:n bussit sen sijaan olivat siellä alinta kastia.
Henkilökohtaisesti olen kuitenkin pettynyt uudistettuun linjaukseen. Raitio-lehden selailuun ei nykyään paljon aikaa kulu.
Jos nykyinen linja jää pysyväksi pitäisi ainakin seuran nettisivujen etusivulla olevaa "kaupunki- ja lähiliikenneharrastajien valtakunnallinen yhdistys"-määritelmää täsmentää, koska minun on vaikea kuvitella kaupunki- ja lähiliikennettä Suomessa ilman linja-autoja.
Eilisen SRS:n kevätkokouksen perusteella SRS ja Raitio eivät ole marginaalisia. Ovatko ne yhden asian liike, on toinen asia, jota voi pohtia myös siitä lähtökohdasta, onko yhden asian liike hyvä vai huono asia. Maailmaa syleilevä kaikkien asioiden harrastajien yhdistys ei taida olla kovin kiinnostava. Yhdistyksien ideahan on koota samanhenkisiä ihmisiä yhteen, ei kaikkia ihmisiä.Lehden tekijöiden kannattaa miettiä tarkoin, onko seuran tehtävä yhdistää vai erottaa harrastajia. Aina on myös se mahdollisuus, että rinnalle syntyy uusi, kaikkiin liikennemuotoihin tasapuolisesti suhtautuva yhdistys laadukkaine jäsenlehtineen. Marginaaliselle yhden asian liikkeelle ei välttämättä ole jalansijaa näin pienessä maassa.
Suomessa on jo yhdistys, joka on vahvasti joukkoliikennettä varten: Suomen Liikenneliitto SuLi ry. Se on kestävän liikenteen yhdistys, ja ajoneuvoliikenteestä puhuttaessa on silloin pääasiassa kyse joukkoliikenteestä. Liiton etusivulla lukee myös pyöräily ja kävely, jopa autoilu. Pyöräily ja kävely ovat myös kestävää liikkumista, autoilu on osa liikennejärjestelmää. Eikä autoilua voi unohtaa, silloinkaan jos haluaa lisätä kestävää liikennettä ja vähentää autoilua.
Valitettavasti olen seuran sihteerinä saanut jo viime kesän ja syksyn aikana runsaasti samanlaista palautetta kuin mitä esimerkiksi kuukangon ja b10m55:n puheenvuroista voi lukea. Kaupunkilinja-autoharrastajat eivät näytä olevan lainkaan tyytyväisiä kiistattomaan linjan muutokseen.
En ole SLHS:n jäsen, joten en tiedä, mistä tämä johtuu, mutta aika outoa se minusta on. Vähän kuin jos SRS ignoroisi Turun raitiovaunut kokonaan mutta väittäisi silti olevansa Suomen eikä Helsingin Raitiotieseura. Eikö tuohon saisi muutosta aikaan, onhan stadilainen linja-auto kuitenkin linja-auto siinä missä porilainenkin?