Rakennuskulttuurin parantaminen kaavoituksen keinoin

"Tunneli = ei ruuhkia" on yliyksinkertaistava ajatusmalli. Tunnelilla on muitakin kuin liikenteellisiä aspekteja ja toisaalta ruuhkaan on muitakin ratkaisuja kuin tunneli.

Voisiko ajatella, että nykyään rakennettaisiin ajoneuvoliikenteen tunneli Lempääläntieltä Pyynikin kautta Paasikiventielle. Tämä oli tarkoitus rakentaa jo 1960-luvulla tai joskus tuolloin, mutta se projekti peruuntui. Jos tunneli rakennettaisiin, voitaisiin keskikaupungin läpiajoa Hämeenpuiston kautta eri keinoilla, esim. nopeusrajoituksilla ja valojen muuttamisella enemmän bussiliikennettä suosiviksi. Jos tunneli aloitettaisiin jo Lempääläntieltä, voitaisiin Ratinan kohdalla liikenne painaa maan alle ja tehdä puistoalue nykyisen Tampereen valtatien paikalle.
 
Voisiko ajatella, että nykyään rakennettaisiin ajoneuvoliikenteen tunneli Lempääläntieltä Pyynikin kautta Paasikiventielle. Tämä oli tarkoitus rakentaa jo 1960-luvulla tai joskus tuolloin, mutta se projekti peruuntui. Jos tunneli rakennettaisiin, voitaisiin keskikaupungin läpiajoa Hämeenpuiston kautta eri keinoilla, esim. nopeusrajoituksilla ja valojen muuttamisella enemmän bussiliikennettä suosiviksi. Jos tunneli aloitettaisiin jo Lempääläntieltä, voitaisiin Ratinan kohdalla liikenne painaa maan alle ja tehdä puistoalue nykyisen Tampereen valtatien paikalle.

En näe tuollaisessa projektissa kauheasti järkeä nykypäivänä. Muutama vuosi sitten muistaakseni puhuttiin Ratinan sillan korvaamisesta tunnelilla, mutta ei siitä oikein mitään tullut.

Ratapihankatu on suunniteltu uudeksi väyläksi Viinikasta Paasikiventielle, jolloin tuon Tampereen valtatie - Hämeenpuisto - Satamakatu - Mariankatu - Pirkankatu - Sepänkatu -reitin käyttö tullee vähenemään selvästi. Lisäksi Lempääläntieltä Paasikiventielle ei ole järkevää ajaa läpiajona keskustan kautta vaan -- silloin kun matkan pää sijaitsee sopivasti -- mieluiten rakenteilla olevaa läntistä ohitusmoottoritietä pitkin (eli Pirkkalan ja Nokian kautta).

En oikein ymmärrä miksi ihmeessä keskustaan pitäisi näiden jälkeen vielä rakentaa kauheasti uusia katuja tai ohitusteitä. Jos niitä rakennetaan, niin autoilu vain kasvaa eikä ihmisillä ole insentiiviä siirtyä joukkoliikenteeseen. Muutaman vuoden kuluttua lisäkapasiteettikin on joka tapauksessa käytössä liikenteen kasvun myötä.

Jos taas kadut ja tiet jätetään nykyiselleen, mutta tarjotaan ruuhkien vaihtoehtona tehokasta ja ruuhkavapaata joukkoliikennettä (ensisijaisesti tiheästi liikennöivä pikaratikka, toissijaisesti rautateiden lähiliikenne), saadaan parannettua joukkoliikenteen kilpailukykyä henkilöautoihin nähden. Tällöin henkilöautoliikenne ei pääse enää radikaalisti kasvamaan ja siirtymä omasta autosta joukkoliikenteeseen lähtee oikeasti käyntiin suuressa mittakaavassa.

Toisaalta bensiinin hinnan nousu pitää sekin huolta siitä, ettei autoilu ole muuttumassa houkuttavammaksi. Jos henkilöautoliikenteen kasvu taittuu, ei uusia väyliäkään tarvitse rakentaa sitä varten.
 
Takaisin
Ylös