Seinäjoki - Oulu -radan remontista vuosikymmenen piina

Viimeksi muokannut moderaattori:
Seinäjoki - Oulu - työmaan on tarkoitus kestää 2008 - 2015.

Kysehän on ensisijaisesti siitä, voitaisiinko Äänekoski - Haapajärvi - peruskorjausta aikaistaa jos ohjaamalla muutamia tavarajunia sen kautta voidaan välttää pahimpia Seinäjoki - Oulu - radan liikennekatkosten haittoja.

Peruskorjaus voidaan vaiheistaa. Junia voidaan nytkin vetää hitaalla nopeudella läpi radan. Kohtauspaikkojen kunnostus käyttökuntoon ei voi olla tähtitieteellisen kallista.
 
Kohtauspaikkojen kunnostus käyttökuntoon ei voi olla tähtitieteellisen kallista.

164 kilometrin mittaisen Äänekoski-Haapajärvi -radan kauko-ohjaus kyllä taitaa olla ns. tähtitieteellisen kallista. "Vanhanaikaisia" pikkuasemien junasuorittajia ei taitane olla enää olemassa, ainakaan jatkuvaan liikennepaikkojen miehitettynä pitämiseen tuolla rataosalla. Homma on niin, että yksi juna (nopeus 40 km/t) voi kulkea kerrallaan jompaan kumpaan suuntaan: ei voi sanoa olevan joustavaa apuliikennettä Pohjanmaan ratatöissä. Läpimenoaika on sellaisella junalla tuolla ratapätkällä noin neljä tuntia ja siihen päälle vielä ajomatka vilkkailla rataosilla Tampereelta Äänekoskelle ja Haapajärveltä Ylivieskaan.

RHK:n ratatyölista netissä kertoo mm. tämän vuoden Pohjanmaan radan ratatöistä.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Aikaisemmin näyttää käyneen niin että kun kerran siirrytään kiskoilta pois vaikka tilapäisestikin, kiskoille palaaminen on vaikeata tai peräti mahdotonta.

Miksi asia olisi näin? Eikö tämä ole aika huolestuttavaa rautateiden näkökulmasta, että sen käyttö aina vaan vähenee? Eikö se kerro rautateiden kilpailukyvyn heikkoudesta, jos se ei onnistu houkuttelemaan takaisin edes menetettyjä entisiä asiakkaita?
 
Eipä nuo kahdeksan tunnin päivittäiskatkokset kesäaikaan nyt niin mahdottomia ole etteikö tavaraliikenne pystyisi rataa käyttämään hieman aikatauluja muuttamalla. Jossain oli puhetta että katkokset alkaisivat aamuneljältä ja kestäisivät puoleenpäivään joka on radan kaikkeista hiljaisinta aikaa. Ainoastaan Ylivieskan ja Pietarsaaren välillä on silloin huomattavaa tavaraliikennettä. Yöjunat ehtivät alta pois ja jokunen päiväpikuri tarvitsee ajaa busseilla.
 
Yllättävän hyvin saavat sen järjestettyä. Yöjunatkin saadaan kulkemaan aika hyvin, ja suurempia junavuorojen lakkautuksia ei ilmeisesti tule.
 
Jos tätä erämaarataa Äänekoski-Haapajärvi joku tarvitsee, niin se on Keitelemuseo eli Suolahden nostalgialiikennöitsijä.

Sillä radalla ei ole Suomen liikennekentässä mitään tulevaisuudenroolia.

Eikö Jyväskylä-Oulu-väliä kulkevista matkustajajunista olisi mitään iloa. Jyväskylästä lähtiessä pysähdyspaiikoina voisi olla ainakin nämä: Vihtavuori, Laukaa, Suolahti, Äänekoski, Saarijärvi, Kannonkoski, Pihtipudas, Haapajärvi, Nivala, (Ylivieskan asema tuntuu jäävän väärään suuntaan menevälle osuudelle joten se jäisi väliin), Oululainen, Vihanti, Ruukki, Liminka, Kempele ja Oulu.

Näin saataisiin matkustajaliikenteen käytössä oleva rataverkko tihenemään ja esimerkiksi Äänekoskelta tai Laukaalta pääsisi junalla sekä etelän suuntaan että pohjoiseen. Kyllä nuo Äänekosken ja Haapajärven väliset pysähdyspaikat ovat pieniä, mutta eikö matkustajunien tulo tekisi niille hyvää? Oulukin taitaa kasvaa koko ajan, kyllä sinne mielestäni pitäisi järjestää paremmat yhteydet eri puolilta Suomea.

Näihin juniin olisi vaihtoyhteys vähintäänkin Helsingin suunnasta Jyväskylässä. Liikennettä voisi olla esimerkiksi kaksi vuoroa suuntaansa joka päivä ja tämän lisäksi perjantaisin ja sunnuntaisin lisävuoroja. Jyväskylän ja Äänekosken väliä kulkisi lisäksi vuoroja ja myös Raahen ja Oulun välillä.

Kyllä pienillä pysähtymispaikoilla on myös merkitystä. Itselle on muutamaan otteeseen ollut hyötyä Imatran ja Joensuun välillä olevasta Kesälahden pysähdyspaikasta, kun olen vieraillut sukulaisten kesäasumuksessa ja käynyt sukujuhlilla. Olen myös käyttänyt muutamaan otteeseen Taavetin asemaa, jossa valitettavasti ei enää junat pysähdy.
 
Ylivieskan asema tuntuu jäävän väärään suuntaan menevälle osuudelle joten se jäisi väliin.
En ymmärrä miten se jäisi väliin? Sehän nyt on väkisinkin ainoa pakko-pysähdyspaikka tuolla esittämälläsi reitillä Jyväskylä-Oulu! Kaikkialta muualta voisi ajaa ohi, mutta Ylivieskan asemalla pitää pysähtyä.
...Laukaalta pääsisi junalla sekä etelän suuntaan että pohjoiseen.
Radanvarsipaikka, jonka nimi on Laukaa, ja taipuu muuten "Laukaasta", on täysin kuollut maitolaituri. Ystävällisesti pyytää hän että tutustupa vaikka paikan päällä, kuten minäkin olen joskus tehnyt, mitä siellä oikeasti on. Ei ole muuten erästä ns. erämaakylää "Maanselkää" kummoisempi paikka. Laukaan kirkonkylä, jossa olisi asutusta ja jolla nimellä saadaan esille muhkeammat koko kunnan väestöluvut, on ihan muualla maantien ja vesistönkin varrella. Kannattaisi ennemminkin ajatella vesibussilinjaa Laukaasta Jyväskylään :)
Kyllä pienillä pysähtymispaikoilla on myös merkitystä. Itselle on muutamaan otteeseen ollut hyötyä Imatran ja Joensuun välillä olevasta Kesälahden pysähdyspaikasta, kun olen vieraillut sukulaisten kesäasumuksessa ja käynyt sukujuhlilla. Olen myös käyttänyt muutamaan otteeseen Taavetin asemaa, jossa valitettavasti ei enää junat pysähdy.
Joukkoliikennepalveluja ei voi suunnitella siltä pohjalta, että joku elämänsä aikana käyttää pari kertaa jotain seisaketta mennessään jonkun tuttavan kesämökille tai ainutkertaisille sukujuhlille.
 
Radanvarsipaikka, jonka nimi on Laukaa, ja taipuu muuten "Laukaasta", on täysin kuollut maitolaituri. Ystävällisesti pyytää hän että tutustupa vaikka paikan päällä, kuten minäkin olen joskus tehnyt, mitä siellä oikeasti on. Ei ole muuten erästä ns. erämaakylää "Maanselkää" kummoisempi paikka. Laukaan kirkonkylä, jossa olisi asutusta ja jolla nimellä saadaan esille muhkeammat koko kunnan väestöluvut, on ihan muualla maantien ja vesistönkin varrella.

Ei Laukaan asemakylä nyt ihan autio kylä ole. Tarvittaessa kirkonkylältä asemakylään voitaisiin järjestää liityntäliikennettä (ja venyttää linja päistänsä niin pitkäksi, että bussi ei joudu seisomaan turhaan pääteasemilla).

Laukaan kyrkobyn lisäksi kunnan väestölukua kasvattavat erityisesti Lievestuoreen taajama (junapysähdyksiä!), lisäksi Leppäveden ja Vihtavuoren taajamat Äänekoski-baanan varrella.
 
Niin minun mielestä se harvaanasuttu alue alkaa viimeistää Tsaarijärveltä pohjoiseen mentäessä. Siihen asti radan vaikutusalueella kohtuullisen mukavasti ihmisiä.
 
En ymmärrä miten se [Ylivieska] jäisi väliin? Sehän nyt on väkisinkin ainoa pakko-pysähdyspaikka tuolla esittämälläsi reitillä Jyväskylä-Oulu! Kaikkialta muualta voisi ajaa ohi, mutta Ylivieskan asemalla pitää pysähtyä.

Silloin vain täytyy tehdä koukkaus etelän suuntaan ja lähteä Ylivieskan asemalta takaisin tulosuuntaan, jos haluaa jatkaa Ouluun. Taitaa olla, että siellä joka tapauksessa täytyy käydä kääntymässä.

Joukkoliikennepalveluja ei voi suunnitella siltä pohjalta, että joku elämänsä aikana käyttää pari kertaa jotain seisaketta mennessään jonkun tuttavan kesämökille tai ainutkertaisille sukujuhlille.

Jos jostain paikasta ei juuri koskaan tule matkustajia, ei paikassa ole järkeä pysähtyä. Aina kun olen Joensuussa käynyt on Kesälahdelta noussut ihmisiä kyytiin tai vastaavasti jäänyt pois. Heinäkuussa, kun matkustin kiskobussilla Nurmeksesta Joensuuhun, seurasin sitä, kuinka paljon kiskobussia käytetään. Nurmeksesta ja varsinkin Lieksasta tuli mukavasti matkustajia kyytiin, mutta kyllä muutamia matkustajia nousi myös kirjaimellisesti pellon kesltä sijaitsevilta seisakkeilta kyytiin. Tuollaisille pienemmille seisakkeille tullaan kohtuullisen suurelta alueelta kyytiin tyypillisesti tietenkin autolla matkaten, mutta kuitenkin niiden olemassaolo helpottaa monien ihmisten matkansuunnittelua.

Jyväskylä-Oulu-yhteydessä tärkeintä kuitenkin olisi, että se tiivistäisi matkustajaliikenteen käytössä olevaa rataverkkoa ja näin parantaisi junankäyttömahdollisuuksia. Tietenkin tuon voisi supistaa välille Jyväskylä-Ylivieska, jos Ylivieskasta olisi vaihtoyhteys Ouluun.
 
Jos tätä erämaarataa Äänekoski-Haapajärvi joku tarvitsee, niin se on Keitelemuseo eli Suolahden nostalgialiikennöitsijä. Sillä radalla ei ole Suomen liikennekentässä mitään tulevaisuudenroolia.
Raideryhmän ensimmäisessä kirjassa on sivulla 55 tilaston muodossa aivan toisenlaista tietoa Jyväskylä-Haapajärvi-radan turhuudesta. Metsäteollisuuden kuljetukset ovat kasvaneet rajusti. Rahtilukuja taulukosta nettotonneina:

1964 - 60 000
1974 - 30 000
1984 - 50 000
1994 - 155 000
2004 - 240 000

Vaikkapa 30 tonnin rekkakuormiksi muutettuna jo vuoden 2004 kuljetusmäärien siirtäminen kumipyörille merkitsisi 8000 rekkalastillisen ajamista plus toiset 8000 tyhjänä takaisin. Tämä on myös syy, miksi rataa ei tuhota, vaan siihen nyt investoidaan.
 
Takaisin
Ylös