- Liittynyt
- 5 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 375
SLHS:n kuvioita en lähde ruotimaan laajemmin, sillä en ole tällä hetkellä jäsen, vaikka olen jo vuosia sitten, silloisena jäsenenä, ollut omassa mielessäni pettynyt siihen miten näkyy tiettyjen yksilöpreferenssien vaikutus siihen mitä aidosti ylläpidetään (pidemmällä aikavälillä korostuvat Siipi-Wiima ja LOY). Samaan toki tiivistyy vanha KLHS-kuvio, jolla on aikanaan haettu tasapainoa museointiin/talletukseen .
Ihmiset ovat harrastejärjestöjen taustalla ja näissä näkyy siten inhimilliset vaikutukset, joten en toki sinänsä odota täysin objektiivista/ammattimaista, museaalista ajattelutapaa. Jos aktiivinen hartiatyöpankki on tykästynyt siihen Siipi-Wiimaan, niin sitten se on silmäterä, eikä esim. TKL #300 näe kunnossapitoa ja ajoa. (Haa! Nyt syyllistyin itsekin henkilökohtaisiin mieltymyksiin.)
Kommentoin kuitenkin aihetta muutenkin museobusseihin aiemmin sekaantuneena (nimim. ollut yhden rekisteröity omistajakin).
Resurssit.
Näillä ajoneuvoilla tulee vain menoeriä, eikä niillä ole kassavirtaa toiseen suuntaan, kuten ammattimaisessa liikenteessä. Vuodessa ihan vaan esim. katsastaminen, vakuuttaminen, rasvaushuolto, käynnistysakkujen uusiminen (tai jokin muu ajoittain ajankohtainen toimenpide) ja osittainen tai kokonainen rengastus maksavat tuhansia euroja. Vuodessa menee helposti esim. 3-5 kiloeuroa, jos bussi ei vain seiso. Kaikessa menee ALV 25,5 %, eikä sitä voi kierrättää liiketoiminnan tapaan. Sama koskee ulkopuolella teetettyjä töitä, jos esim. tarvitsee käydä mittarikorjaamolla. Jos huoltaa itse, pitää olla osaamista, työkaluja ja tilat.
Jos harrastukselliset näkökulmat saisi yhdistettyä liiketoimintaan, olisi resurssikysymys helpommin hallittavissa. Eräänlainen A-Bus Oy:n paluu? Rupuretket Oy?
Vakavasti ottaen: rajalliset harrastustoiminnan resurssit on valitettavasti kohdennettava jotenkin, kun sitä pidempään linjavaunuja on Suomessa ollut teillä, sitä enemmän kertyy eri vuosikymmenten historiallista kalustojalanjälkeä.
En silti voi olla ilahtunut Lahti 402:n kohtalosta, mutta yhdistys toki tekee kuten parhaaksi katsoo ja miten sen resurssit antavat myöten. Ymmärrän taustan, mutta en voi olla hieman ihmettelemättä miksi ei ennemmin esim. Valmet Ecobus saanut mennä.
Ihmiset ovat harrastejärjestöjen taustalla ja näissä näkyy siten inhimilliset vaikutukset, joten en toki sinänsä odota täysin objektiivista/ammattimaista, museaalista ajattelutapaa. Jos aktiivinen hartiatyöpankki on tykästynyt siihen Siipi-Wiimaan, niin sitten se on silmäterä, eikä esim. TKL #300 näe kunnossapitoa ja ajoa. (Haa! Nyt syyllistyin itsekin henkilökohtaisiin mieltymyksiin.)
Kommentoin kuitenkin aihetta muutenkin museobusseihin aiemmin sekaantuneena (nimim. ollut yhden rekisteröity omistajakin).
Resurssit.
Näillä ajoneuvoilla tulee vain menoeriä, eikä niillä ole kassavirtaa toiseen suuntaan, kuten ammattimaisessa liikenteessä. Vuodessa ihan vaan esim. katsastaminen, vakuuttaminen, rasvaushuolto, käynnistysakkujen uusiminen (tai jokin muu ajoittain ajankohtainen toimenpide) ja osittainen tai kokonainen rengastus maksavat tuhansia euroja. Vuodessa menee helposti esim. 3-5 kiloeuroa, jos bussi ei vain seiso. Kaikessa menee ALV 25,5 %, eikä sitä voi kierrättää liiketoiminnan tapaan. Sama koskee ulkopuolella teetettyjä töitä, jos esim. tarvitsee käydä mittarikorjaamolla. Jos huoltaa itse, pitää olla osaamista, työkaluja ja tilat.
Jos harrastukselliset näkökulmat saisi yhdistettyä liiketoimintaan, olisi resurssikysymys helpommin hallittavissa. Eräänlainen A-Bus Oy:n paluu? Rupuretket Oy?
Vakavasti ottaen: rajalliset harrastustoiminnan resurssit on valitettavasti kohdennettava jotenkin, kun sitä pidempään linjavaunuja on Suomessa ollut teillä, sitä enemmän kertyy eri vuosikymmenten historiallista kalustojalanjälkeä.En silti voi olla ilahtunut Lahti 402:n kohtalosta, mutta yhdistys toki tekee kuten parhaaksi katsoo ja miten sen resurssit antavat myöten. Ymmärrän taustan, mutta en voi olla hieman ihmettelemättä miksi ei ennemmin esim. Valmet Ecobus saanut mennä.