Mikko Laaksonen
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 2,789
Avaan uuden ketjun Raidekerroin - ketjun spekulaation pohjalta.
Raidekertoimeen sisältyy epäilemättä kulttuurisia tekijöitä.
Sen sijaan kulttuurisilla tekijöillä ei ensisijaisesti voida selittää sitä, missä kaupungeissa on raideliikennettä. Raideliikenteeseen liittyvä historia on helpommin löydettävissä poliittisista päätöksistä sekä kaupunki- ja liikennesuunnittelun historiasta ja ratkaisuista.
Suomessa on sen verran kaupunkiraideliikennettä kuin on, seuraavista suhteellisen yksinkertaisista syistä:
- Tampereelle ei ehditty toteuttaa ennen ensimmäistä maailmansotaa raitiotietä. Sotien välisenä aikana polttomoottoribussin kehityksen seurauksena raitiotie ei enää ollut edullisin ratkaisu, ja sota- ja pula-aikana johdinauto oli edullisin ratkaisu, jonka vuoksi se toteutettiin.
- Viipuri menetettiin toisen maailmansodan seurauksena Neuvostoliitolle
- Toisen maailmansodan jälkeen polttomoottoribussi oli edullinen joukkoliikenteen toteutusratkaisu, jonka vuoksi keskisuuriin kaupunkeihin, jotka vasta sodan jälkeen kasvoivat joukkoliikennettä vaativiin mittoihin, ei toteutettu raideliikennettä.
- Suomessa tehtiin 1960-luvun puolivälissä ilmeisesti ensisijaisesti Iso-Britannian Beechingin suunnitelmien vaikutuksesta periaateratkaisu, että paikallisjunaliikennettä liikennöidään vain Helsingin seudulla, jossa paikallisjunat modernisoitiin 1965-75 pohjoismaisten, saksalaisten ja ranskalaisten esikuvien mukaan.
- Turun raitiotiet lakkautettiin yhdysvaltalaisten, ruotsalaisten ja saksalaisten esikuvien perusteella.
- Tampereen ja Helsingin johdinautot lakkautettiin lähinnä siksi, että dieselbussi oli 1970-luvulla suorien menojen osalta edullisempi ratkaisu.
- Helsingin esikaupunkiratasuunnitelmia ei toteutettu ennen sotia todennäköisesti kuntajaon vuoksi, ja sodan jälkeen niiden toteuttamista ei sidottu 1940-70-lukujen laajamittaiseen asuntorakentamiseen. Erityisesti yhdysvaltalaisen (myös saksalaisen ja ranskalaisen) metro- ja lähijunasuunnittelun vaikutuksesta Helsinkiin toteutettavaksi päätetyn metron mitoitus muodostui suureksi joka supisti toteutuslaajuutta.
- Helsingissä laajennettiin raitiotietä 1970-2000-luvuilla kantakaupungin laajennusalueille muuttuneiden kaupunkisuunnittelun trendien mukaisesti kaupunkisuunnittelijoiden aloitteesta.
Jos mietitään mitä tahansa suurin piirtein toteutuneeseen Suomen valtiolliseen historiaan ja kaupungistumiskehitykseen ja muun maailman joukkoliikenteen kehitykseen perustuvaa raideliikenteen vaihtoehtoskenariota, merkittävimmät mahdolliset erot olisivat voineet olla:
- Rautateiden paikallisjunaliikenteen kehittäminen olisi tehty vastaavin periaattein kuin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Saksassa, eli paikallisjunaliikennettä olisi Helsingin seudun kehittämisen lisäksi säilytetty jonkin verran nykyistä enemmän erityisesti suurten ja keskisuurten kaupunkien ympäristössä.
- Turun raitiotie olisi säilytetty ja sitä olisi kehitetty vastaavin periaattein kuin eräissä Ruotsin ja Saksan kaupungeissa.
- Tampereen ja Helsingin johdinautoliikenne olisi säilynyt.
- Tampereen raitiotie tai kevytmetro olisi toteutettu joko Hervanta-suunnitelman osana (ehkä 1980-luvulla) tai jo 1990-2000-luvuilla.
- Turun uusi raitiotie olisi toteutunut jo 1990-2000-luvuilla.
- Helsingin esikaupunkiratojen rakentaminen olisi integroitu lähiörakentamisee, ja olisi toteutunut laajempi esikaupunkirataverkko jo 1950-80-luvuilla.
- Helsingin raitioteitä olisi laajennettu voimaperäisemmin 1990-2000-luvuilla
- Raide-Jokeri olisi toteutettu 1990-luvulla Jokerin ensimmäisenä toteutusvaiheena
Suomen samaistaminen toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun osalta on historian vääristelyä. Monet samankaltaisuudet johtuvat siitä että Neuvostoliitto jäljitteli yhdyskunta- ja liikennesuunnittelussa samoja esikuvia kuin Suomi eli mm. Yhdysvaltoja, Ranskaa ja Ruotsia. Neuvostoliitossa jäljiteltiin muiden esikuvien ohessa myös suomalaisia yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun ratkaisuja. Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto kontrolloi Suomessa vain SKDL:n vähemmistösiipeä, enimmillään 13 kansanedustajaa 200:sta, vaikka toki suuremmalla määrällä väestöä oli sympatioita neuvostoliittoa kohtaan.
Suomen liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelua ohjannut arkkitehti- ja insinöörieliitti oli kuitenkin niin länsisuuntautunutta koko sodan jälkeisen ajan, että NL:n vaikutus on ollut mitätön.
Raidekertoimeen sisältyy epäilemättä kulttuurisia tekijöitä.
Sen sijaan kulttuurisilla tekijöillä ei ensisijaisesti voida selittää sitä, missä kaupungeissa on raideliikennettä. Raideliikenteeseen liittyvä historia on helpommin löydettävissä poliittisista päätöksistä sekä kaupunki- ja liikennesuunnittelun historiasta ja ratkaisuista.
Suomessa on sen verran kaupunkiraideliikennettä kuin on, seuraavista suhteellisen yksinkertaisista syistä:
- Tampereelle ei ehditty toteuttaa ennen ensimmäistä maailmansotaa raitiotietä. Sotien välisenä aikana polttomoottoribussin kehityksen seurauksena raitiotie ei enää ollut edullisin ratkaisu, ja sota- ja pula-aikana johdinauto oli edullisin ratkaisu, jonka vuoksi se toteutettiin.
- Viipuri menetettiin toisen maailmansodan seurauksena Neuvostoliitolle
- Toisen maailmansodan jälkeen polttomoottoribussi oli edullinen joukkoliikenteen toteutusratkaisu, jonka vuoksi keskisuuriin kaupunkeihin, jotka vasta sodan jälkeen kasvoivat joukkoliikennettä vaativiin mittoihin, ei toteutettu raideliikennettä.
- Suomessa tehtiin 1960-luvun puolivälissä ilmeisesti ensisijaisesti Iso-Britannian Beechingin suunnitelmien vaikutuksesta periaateratkaisu, että paikallisjunaliikennettä liikennöidään vain Helsingin seudulla, jossa paikallisjunat modernisoitiin 1965-75 pohjoismaisten, saksalaisten ja ranskalaisten esikuvien mukaan.
- Turun raitiotiet lakkautettiin yhdysvaltalaisten, ruotsalaisten ja saksalaisten esikuvien perusteella.
- Tampereen ja Helsingin johdinautot lakkautettiin lähinnä siksi, että dieselbussi oli 1970-luvulla suorien menojen osalta edullisempi ratkaisu.
- Helsingin esikaupunkiratasuunnitelmia ei toteutettu ennen sotia todennäköisesti kuntajaon vuoksi, ja sodan jälkeen niiden toteuttamista ei sidottu 1940-70-lukujen laajamittaiseen asuntorakentamiseen. Erityisesti yhdysvaltalaisen (myös saksalaisen ja ranskalaisen) metro- ja lähijunasuunnittelun vaikutuksesta Helsinkiin toteutettavaksi päätetyn metron mitoitus muodostui suureksi joka supisti toteutuslaajuutta.
- Helsingissä laajennettiin raitiotietä 1970-2000-luvuilla kantakaupungin laajennusalueille muuttuneiden kaupunkisuunnittelun trendien mukaisesti kaupunkisuunnittelijoiden aloitteesta.
Jos mietitään mitä tahansa suurin piirtein toteutuneeseen Suomen valtiolliseen historiaan ja kaupungistumiskehitykseen ja muun maailman joukkoliikenteen kehitykseen perustuvaa raideliikenteen vaihtoehtoskenariota, merkittävimmät mahdolliset erot olisivat voineet olla:
- Rautateiden paikallisjunaliikenteen kehittäminen olisi tehty vastaavin periaattein kuin Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Saksassa, eli paikallisjunaliikennettä olisi Helsingin seudun kehittämisen lisäksi säilytetty jonkin verran nykyistä enemmän erityisesti suurten ja keskisuurten kaupunkien ympäristössä.
- Turun raitiotie olisi säilytetty ja sitä olisi kehitetty vastaavin periaattein kuin eräissä Ruotsin ja Saksan kaupungeissa.
- Tampereen ja Helsingin johdinautoliikenne olisi säilynyt.
- Tampereen raitiotie tai kevytmetro olisi toteutettu joko Hervanta-suunnitelman osana (ehkä 1980-luvulla) tai jo 1990-2000-luvuilla.
- Turun uusi raitiotie olisi toteutunut jo 1990-2000-luvuilla.
- Helsingin esikaupunkiratojen rakentaminen olisi integroitu lähiörakentamisee, ja olisi toteutunut laajempi esikaupunkirataverkko jo 1950-80-luvuilla.
- Helsingin raitioteitä olisi laajennettu voimaperäisemmin 1990-2000-luvuilla
- Raide-Jokeri olisi toteutettu 1990-luvulla Jokerin ensimmäisenä toteutusvaiheena
Suomen samaistaminen toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun osalta on historian vääristelyä. Monet samankaltaisuudet johtuvat siitä että Neuvostoliitto jäljitteli yhdyskunta- ja liikennesuunnittelussa samoja esikuvia kuin Suomi eli mm. Yhdysvaltoja, Ranskaa ja Ruotsia. Neuvostoliitossa jäljiteltiin muiden esikuvien ohessa myös suomalaisia yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun ratkaisuja. Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto kontrolloi Suomessa vain SKDL:n vähemmistösiipeä, enimmillään 13 kansanedustajaa 200:sta, vaikka toki suuremmalla määrällä väestöä oli sympatioita neuvostoliittoa kohtaan.
Suomen liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelua ohjannut arkkitehti- ja insinöörieliitti oli kuitenkin niin länsisuuntautunutta koko sodan jälkeisen ajan, että NL:n vaikutus on ollut mitätön.