Tampereen joukkoliikenteen kilpailutus kohteista 41 ja 42

Ja eikö leasing tosiaan ole bussipuolella mahdollista? Miksi näin mahtaa olla?

On busseissakin leasingiä, mutta kuten Allison totesi, pitää niissä maksaa alussa isompi erä. Rahoittajat vähentävät sillä omaa riskiään: he rakentavat mallin niin, että bussista on maksamatta vähemmän kuin mitä bussin jälleenmyyntiarvo olisi. Koska käyttöönoton yhteydessä bussin (kuten myös henkilöautojen) jälleenmyyntiarvo tipahtaa kertarysäyksellä, pitää aluksi maksaa isompi summa. Sen jälkeen kiinteä kuukausimaksu kattaa myöhemmän arvonalenemisen. Jos leasing-sopimus katkeaa jostakin syystä, saa rahoittaja omansa pois, jos vaan saa myytyä bussin nopeasti ja käyvällä hinnalla.
 
Tarttuin tähän aiheeseen, koska edelleen on ilmassa harhakäsitystä siitä, että kunhan vain tekee kannattavan tarjouksen ja voittaa kisan, niin autot järjestyvät pihaan.
Näin ei ole. Vaikka kyseessä on bruttomalli, jossa tuloriskiä ei ole, ei autorahoitusta järjesty ilman merkittävää omarahoitusosuutta.

Me persaukiset onnistuimme rahoittamaan neljä Scanian Citywidea Tampereen linjalle 25 eli miljoonan euron kaluston siten, että pankkilaina neljännesmiljoonan käsirahaan (vaikka puhutaan liisarista) järjestyi nimitakauksilla (kesämökit jne) ja finvera antoi myös takausta. Loppuosa oli sitten sitä liisaria.
 
On busseissakin leasingiä, mutta kuten Allison totesi, pitää niissä maksaa alussa isompi erä. Rahoittajat vähentävät sillä omaa riskiään: he rakentavat mallin niin, että bussista on maksamatta vähemmän kuin mitä bussin jälleenmyyntiarvo olisi. Koska käyttöönoton yhteydessä bussin (kuten myös henkilöautojen) jälleenmyyntiarvo tipahtaa kertarysäyksellä, pitää aluksi maksaa isompi summa. Sen jälkeen kiinteä kuukausimaksu kattaa myöhemmän arvonalenemisen. Jos leasing-sopimus katkeaa jostakin syystä, saa rahoittaja omansa pois, jos vaan saa myytyä bussin nopeasti ja käyvällä hinnalla.

Tottakai, koska leasingyhtiö ei ole punainen risti eikä sosiaalitoimisto, vaan rahalaitos, joka haluaa tuottaa voittoa.

Toisaalta, vaikka bussien ja henkilöautojen jälleenmyyntiarvo ajan funktiona käyttäytyy samankaltaisesti, niiden leasingmallit voivat olla erilaisia. Henkilöautopuolella maksuerät ovat yleensä yhtä suuret (ja sopimuskausi lyhyempi). Maksuvalmiusvajeriski hoidetaan enemmänkin vakuutuksen kaltaisesti laittamalla hieman riskipreemiota (~vakuutusmaksua) leasingvuokraan. Se on mahdollista etenkin silloin, kun leasingyhtiöllä on suuri määrä sopimuksia. Jos yksi jättää maksut hoitamatta, se kompensoituu sadan asioistaan huolehtivan maksuilla. Esimerkiksi ALD kertoo, että sen autokanta Suomessa on 24000 henkilö- ja pakettiautoa. Massa on sen verran suuri, että riskienhallinta ei edellytä etupainoitteisia sopimuksia.
 
Tarttuin tähän aiheeseen, koska edelleen on ilmassa harhakäsitystä siitä, että kunhan vain tekee kannattavan tarjouksen ja voittaa kisan, niin autot järjestyvät pihaan.
Näin ei ole. Vaikka kyseessä on bruttomalli, jossa tuloriskiä ei ole, ei autorahoitusta järjesty ilman merkittävää omarahoitusosuutta.

Me persaukiset onnistuimme rahoittamaan neljä Scanian Citywidea Tampereen linjalle 25 eli miljoonan euron kaluston siten, että pankkilaina neljännesmiljoonan käsirahaan (vaikka puhutaan liisarista) järjestyi nimitakauksilla (kesämökit jne) ja finvera antoi myös takausta. Loppuosa oli sitten sitä liisaria.

Hyvä juttu että avasit täällä foorumilla tätä leasing-rahoituskuviota. Joka tapauksessa ainakin HSL-alueella nykyisin taitaa kaikki firmat hankkia uuden kaluston leasing-rahoituksella. Ennen taisi olla myös perinteistä käsiraha+kuukausierä menetelmää käytössä jolloin bussit päätyivät yrityksille kun bussi oli kokonaisuudessaan maksettu. Tokihan nytkin bussin voi lunastaa itselleen leasing-sopimuksen jälkeen jos rahaa ja tarvetta on.
 
Hyvä juttu että avasit täällä foorumilla tätä leasing-rahoituskuviota. Joka tapauksessa ainakin HSL-alueella nykyisin taitaa kaikki firmat hankkia uuden kaluston leasing-rahoituksella. Ennen taisi olla myös perinteistä käsiraha+kuukausierä menetelmää käytössä jolloin bussit päätyivät yrityksille kun bussi oli kokonaisuudessaan maksettu. Tokihan nytkin bussin voi lunastaa itselleen leasing-sopimuksen jälkeen jos rahaa ja tarvetta on.

Joo. Perusero osamaksurahoituksen ja rahoitusleasingin välillä on juuri se, kuka ottaa jäännösarvoriskin. Osamaksurahoituksessa se on ostajalla, leasingrahoituksessa leasingyhtiöllä. Tämäkään jako ei ole mustavalkoinen, koska sopimukseen saattaa liittyä riskinjakoon liittyviä pykäliä esimerkiksi reilusti pieleen arvioidun käytön tai sopimuksen ennenaikaisen päättämisen varalta. Käytetyn bussin eteenpäin trokaamiseen käytetty aika ja vaiva on sekin osa jäännösarvoa, negatiivista sellaista.
 
Jos niitä pitää hankkia 5 kappaletta, täytyy löytyä 250 000 euroa tililtä tai muusta lähteestä. Itse asiassa 24 % enemmän, koska kuten yllä oleva kaavio osoittaa, joutuu yrittäjä rahoittamaan arvonlisäveronkin 2-3 kuukauden ajalle.
Toki tässä on sellainen poikkeus, että jos ostaa auton EU-sisäkauppana, mutta kuitenkin Suomen ulkopuolelta, vaikkapa suoraa tehtaalta, ei AL-veroa tarvitse maksaa ollenkaan missään kohtaa. Silloin tätä rahoitusta ei myöskään tarvita. Tottakai tämä on varsin pikkuseikka kokonaisuuden kannalta mutta kuitenkin.


On busseissakin leasingiä, mutta kuten Allison totesi, pitää niissä maksaa alussa isompi erä.
Tämä ei ole koko totuus. Toiset tahot saavat hankittua linja-autoja hallintaansa myös tasaeräisellä takaisinmaksulla ilman alkuerää. Ts. leasingmaksu on heti alusta asti sama, kiinteä kuukausimaksu kuin muutenkin sopimuksen aikana ja mitään erillistä alkumaksua ei peritä. Rahoitusehdot luonnollisesti ovat tapauskohtaista ja riippuuvat paljolti auton haltijasta, omistajasta ja varmasti myös toimittajasta.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös