Teli- ja nivelbussit

Helsingin Sanomissa juttu sähkönivelistä. Vain tilaajille, joten en päässyt lukemaan, mutta jutun alussa sanotaan seuraavaa:
Painetussa lehdessä on artikkelissa vertailtu linjoja 20, 30, 40 ja 570. Haastateltu mm. Nobinan toimitusjohtajaa ja HSL:n hankintayksikönpäälliköä. Lisäksi on taulukko linjan 40 perutuista lähdöistä tammikuun osalta vuosilta 22, 23, 24 ja 25.
 
Painetussa lehdessä on artikkelissa vertailtu linjoja 20, 30, 40 ja 570. Haastateltu mm. Nobinan toimitusjohtajaa ja HSL:n hankintayksikönpäälliköä. Lisäksi on taulukko linjan 40 perutuista lähdöistä tammikuun osalta vuosilta 22, 23, 24 ja 25.
Linjan 40 ongelma on erityisesti siinä, että laturi on ainoastaan Kannelmäen päässä Pelimannintien päättärillä. Ajoajat ovat niin kireät, ettei oikein ole aikaa ladata bussia. Jos on myöhässä (joka linjalla 40 on säännöllisesti normaalia), niin jossain vaiheessa on aivan pakko ladata, vaikka olisikin myöhässä. Tällöin vuoron lähdöstä tulee ajamaton ja liikkeelle lähdetään kun akuissa on taas riittävästi virtaa.

Päätepysäkillä ladattavien sähköbussien akilleen kantapää on juuri tämä päätepysäkillä tehtävä lataus ja se on tehtävä, jos bussilla aiotaan liikennöidä pitkää vuorokiertoa.
 
Tietysti voi kysyä miltä taulukot näyttävät ennen sitä
Lainaus artikkelista:

"Pahimmillaan vuoroja on peruttu yksittäisellä linjalla yli 11% yhden viikon aikana. Lukumääräisesti se tarkoittaa 137 vuoroa viikossa. Vajaan 10 %:n peruuntumisluvut ovat niin ikään yleisiä."

"HSL:n mukaan koko kalustolla jää ajamatta keskimäärin alle prosentti viikossa."

"HSL tosin huomauttaa, että vaikeimpien talvikelien aikana bussiliikenteessä on ollut ongelmia laajemminkin."
 
Viimeksi muokattu:
Päätepysäkillä ladattavien sähköbussien akilleen kantapää on juuri tämä päätepysäkillä tehtävä lataus ja se on tehtävä, jos bussilla aiotaan liikennöidä pitkää vuorokiertoa.
Tästä päästään taas tähän, mitä en jaksa koskaan olla ihmettelemättä. Että miten ihmeessä lähdettiin investoimaan tällaiseen vanhentuneeseen ja kuolevaan tekniikkaan. Se on sama asia kuin ostettaisiin vino pino uusia videonauhureita samaan aikaan kun naapurifirmassa katsotaan dvd-levyjä ja tien toisella puolella vannotaan jo suoratoistopalveluiden nimiin.

Kaupunki on täynnä sähköbusseja, jotka ladataan yöllä varikolla, ja samaan aikaan Höseli pystyttelee rumia ja kalliita tolppia ympäri kaupunkia aivan turhaan.

Mikä Vristo sun arviosi on siitä, että missä määrin noi takavetoisen nivelbussien haasteet olisi korvattavissa sillä, että saataisiin "jostain" palkattua maailman parhaat kuljettajat niitä ajamaan? Mun käsitys on se, että osittain ongelmat johtuu kyllä puutteista (talvi)ajotaidoissa, mutta kuitenkin koko konsepti eli haitaribussi jonka viimeinen akseli on vetävä on niin susi ratkaisu, ettei niitä ongelmia saada poistettua vaikka siellä olisi millainen taituri ratissa.
 
Toimittaja oli kysynyt myös miksei Helsinkiin ole vaadittu neliveto nivelbusseja, ja syy on tietysti raha, kuten kaikki tiesimme. Myös lumi ja jää vaikeuttavat lataamista kun tolppaan on vaikea osua jos lumi kääntää bussia tiettyyn suuntaan.
 
Mikä Vristo sun arviosi on siitä, että missä määrin noi takavetoisen nivelbussien haasteet olisi korvattavissa sillä, että saataisiin "jostain" palkattua maailman parhaat kuljettajat niitä ajamaan? Mun käsitys on se, että osittain ongelmat johtuu kyllä puutteista (talvi)ajotaidoissa, mutta kuitenkin koko konsepti eli haitaribussi jonka viimeinen akseli on vetävä on niin susi ratkaisu, ettei niitä ongelmia saada poistettua vaikka siellä olisi millainen taituri ratissa.
Nykyään maailman matalalattiaisista suurin osa on takatuuppareita ja ainoastaan muutamalla valmistajalla on malleja, joissa vetävä akselit ovat keskellä ja takana. Kyllä muinaiset keskiakselivetoiset Volvo B10MA-niveletkin jäivät jumiin mäkiin, ja monesti samoihin kohtiin kuin nykyäänkin. Ongelma on sähköbussien suuri teho ja vääntömomentti, joka saattaa näyttäytyä ulkopuolisille ajotaidottomuutena. Nämä ominaisuudet korostuvat kun sähköbussi jää jumiin (koskee myös kaikenlaisia sähköbusseja) vaikkapa ylämäkeen ja pienikin kaasunpainallus saa aikaan sen, että takapyörät sutaisevat holtittomasti. Onneksi tällaisia pahoja päiviä on muutama talvessa ja silloin ongelmat koskevat kaikkea muutakin liikennettä.

Renkaiden kunnolla on suuri merkitys siihen, miten sähköbussi pärjää ongelmakeleillä. Itse olen ajanut samana päivänä kahta samanlaista sähkönivelbussia, joiden renkaiden kunnossa oli selvä ero. Toisella ei ollut mitään ongelmaa ja toinen taas jäi jumiin joka paikkaan.

Toki koulutuksella on suuri merkitys ja mielestäni kuljettajakoulutusyhtiöiden olisi syytä harkita nivelbussien hankkimista koulutuskalustoonsa.
 
Tästä päästään taas tähän, mitä en jaksa koskaan olla ihmettelemättä. Että miten ihmeessä lähdettiin investoimaan tällaiseen vanhentuneeseen ja kuolevaan tekniikkaan. Se on sama asia kuin ostettaisiin vino pino uusia videonauhureita samaan aikaan kun naapurifirmassa katsotaan dvd-levyjä ja tien toisella puolella vannotaan jo suoratoistopalveluiden nimiin.

Kaupunki on täynnä sähköbusseja, jotka ladataan yöllä varikolla, ja samaan aikaan Höseli pystyttelee rumia ja kalliita tolppia ympäri kaupunkia aivan turhaan.
Osaatko sanoa, miksi Helsingissä ylläpidetään ja jopa laajennetaan tästä vielä askelta vanhentuneempaa tekniikkaa joka perustuu ajolankoihin? Eikö junia ja ratikoita voisi ladata yöllä varikolla ja säästyisi kalliit ja vikaherkät ajolangat ja ylimitoitetut muuntoasemapömpelit katukuvasta?
 
Kyllä muinaiset keskiakselivetoiset Volvo B10MA-niveletkin jäivät jumiin mäkiin, ja monesti samoihin kohtiin kuin nykyäänkin.
Tämä on muuten ihan totta. Mä itse asiassa asuin Munkkivuoressa muutaman vuoden aikana jolloin näitä vielä oli, ja nehän seisoi jatkuvasti jumissa Ulvilantien mäissä. Koko bussi oli silloin niin epäluotettava, että moni käveli ratikan pysäkille, minäkin.

Renkaiden kunnolla on suuri merkitys siihen, miten sähköbussi pärjää ongelmakeleillä. Itse olen ajanut samana päivänä kahta samanlaista sähkönivelbussia, joiden renkaiden kunnossa oli selvä ero. Toisella ei ollut mitään ongelmaa ja toinen taas jäi jumiin joka paikkaan.
No tämän pitäisi olla aika helposti ratkaistavissa, ja vaikka sitten niin, että laitetaan talveksi priimat renkaat alle ja vaikka sitten vaihtetaan keväällä takaisin ne huonommassa kunnossa olevat, joita ei kuitenkaan vielä heitetä roskiin, kun pitää säästää.

Jos muistan oikein, niin näissä taisi ylipäätään olla aluksi sellanenkin ongelma, että renkaat olivat jotain huonoja halpiksia. Joista sitten kuitenkin luovuttiin jossain kohtaa, kun todettiin, ettei siitä mitään tule.

Toki koulutuksella on suuri merkitys ja mielestäni kuljettajakoulutusyhtiöiden olisi syytä harkita nivelbussien hankkimista koulutuskalustoonsa.
Olisiko kuitenkin järkevämpää luopua nivelbusseista ainakin sellaisilla linjoilla, missä on hankalia katuosuuksia?

Osaatko sanoa, miksi Helsingissä ylläpidetään ja jopa laajennetaan tästä vielä askelta vanhentuneempaa tekniikkaa joka perustuu ajolankoihin? Eikö junia ja ratikoita voisi ladata yöllä varikolla ja säästyisi kalliit ja vikaherkät ajolangat ja ylimitoitetut muuntoasemapömpelit katukuvasta?
Hauska heitto. Maailmallahan on akkuratikoita ja Vantaallekin niitä jonkinlaisen puolipakon edessä puuhattiin, tosin saa nyt nähdä miten sen asian kanssa käy. On myös sellaisia akkuratikoita, joilla ei ajeta vain jonkin kauniin aukion tai hankalan risteyksen yli akuilla, vaan ihan pidempääkin matkaa. Ne akut vaan on vielä hirvittävän isoja ja raskaita, joten tämä vanha ajolankatekniikka on yhä vielä kilpailukykyinen. Jonakin päivänä voi hyvin olla, ettei enää ole, ja sittenhän päästään helpommalla, kun on vain akkuratikoita. En usko, että kukaan jää kaipaamaan ajolankoja ja sähkönsyöttöasemia sinä päivänä kun akkuratikka pystyy ajamaan sen 20 tuntia putkeen niin, että pienikokoinen akku ei vie matkustajapaikkoja eikä nosta vaunun painoa liikaa.

Tässä nyt kuitenkin erona kumipyöräpuoleen on se, että siellä ihan oikeasti on näitä liikennöitsijoiden ihan itse omasta halustaan käyttöön ottamia akkubusseja, joille riittää lataus yöllä varikolla ja sitten voi ajella päivän mittaan sen mitä tarviikin. Niiden on oltava myös taloudellisesti kilpailukykyisiä, muutenhan liikennöitsijät ei niit hankkisi. Nivelbusseja ei taida löytyä, mutta ei se nivel nyt voi siinä keskeinen asia olla – ajetaan sitten ilman niveltä, kuten ennenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Tästä päästään taas tähän, mitä en jaksa koskaan olla ihmettelemättä. Että miten ihmeessä lähdettiin investoimaan tällaiseen vanhentuneeseen ja kuolevaan tekniikkaan. Se on sama asia kuin ostettaisiin vino pino uusia videonauhureita samaan aikaan kun naapurifirmassa katsotaan dvd-levyjä ja tien toisella puolella vannotaan jo suoratoistopalveluiden nimiin.

Kaupunki on täynnä sähköbusseja, jotka ladataan yöllä varikolla, ja samaan aikaan Höseli pystyttelee rumia ja kalliita tolppia ympäri kaupunkia aivan turhaan.

Mikä Vristo sun arviosi on siitä, että missä määrin noi takavetoisen nivelbussien haasteet olisi korvattavissa sillä, että saataisiin "jostain" palkattua maailman parhaat kuljettajat niitä ajamaan? Mun käsitys on se, että osittain ongelmat johtuu kyllä puutteista (talvi)ajotaidoissa, mutta kuitenkin koko konsepti eli haitaribussi jonka viimeinen akseli on vetävä on niin susi ratkaisu, ettei niitä ongelmia saada poistettua vaikka siellä olisi millainen taituri ratissa.
Eihän tämä ole sellainen joko tai -tyyppinen homma. Päätepysäkkilataus on konsti, jolla saa jossain määrin, merkittävästikin, lisättyä päivittäistä ajosuoritetta.

Ja noin muuten, sillä onko vetävä akseli 2. vai 3. akseli ei oo hirveästi merkitystä. Pulma on siinä, että massaa on reiluhkosti ja se jakautuu melko tasaisesti koko auton mitalle. (vrt. telibussi jonka massasta merkittävä osa on taka-akseleilla, ja jonka etu on se että teliä voi keventää jolloin suurin massa lepää vetävillä pyörillä)

Nivelbussilla kun kohtaa liukkaan paikan, ni siihen liikkeellelähtöön ei ole mitään vippaskonstia. Ei auta kuin yrittää luovia pitävämmälle pinnalle, mikä on kieltämättä usein helpommin sanottu kuin tehty. Ja aivan samalla tavalla sillä jäisi jumiin vaikka 2. akseli olisi vetävä akseli.

Kaksi vetävää akselia helpottaisi, sen myönnän tosta vaan.
 
Tässä nyt kuitenkin erona kumipyöräpuoleen on se, että siellä ihan oikeasti on näitä liikennöitsijoiden ihan itse omasta halustaan käyttöön ottamia akkubusseja, joille riittää lataus yöllä varikolla ja sitten voi ajella päivän mittaan sen mitä tarviikin. Niiden on oltava myös taloudellisesti kilpailukykyisiä, muutenhan liikennöitsijät ei niit hankkisi. Nivelbusseja ei taida löytyä, mutta ei se nivel nyt voi siinä keskeinen asia olla – ajetaan sitten ilman niveltä, kuten ennenkin.
Paitsi, että silloin kun tuota runkolinjojen 20, 30 ja 40 nivelbussiliikenteen hankintaa joskus 5-6 vuotta sitten käynnistettiin, niitä isoakkuisia suuren kapasiteetin sähköbusseja ei ollut yleisesti saatavilla edes kiinalaisilta valmistajilta eurooppalaisista puhumattakaan. Akkuteknologian ja sähköajoneuvojen kehittyessä nopeasti ollaan väistämättä helposti tilanteessa, että kun vuotta aiemmin tilattu kalusto vihdoin saadaan ajoon, ovat valmistajat jo julkaisseet seuraavat kehitysversiot, jotka olisivat monin tavoin sitä tilattua versiota parempia. Mutta tuollaistahan se oli niiden VHS-nauhureiden ja dvd-soittimienkin kanssa, tosin toimitusajat taisi olla vähän lyhyempiä. Mainittakoon vielä, että vanhoihin dieselbussisopimuksiin verrattuna noiden HSL:n muutaman nivelbussilinjan liikennöinti on halvempaa kuin niillä aiemmin käytössä olleilla dieselkäyttöisillä telibusseilla, vaikka kokonaiskapasiteetti noissa sähkönivelissä on huomattavasti suurempi.
 
Viimeksi muokattu:
Vielä lainauksia artikkelista:
"Perutuista vuoroista erottuvat erityisesti linjojen 20 ja 30 bussit, jotka liikkuvat osan matkasta kantakaupungin ahtailla kaduilla. Reitit kulkevat Eirasta Munkkivuoreen ja Myyrmäkeen."
”Ne ajavat hyvin vaikeassa ympäristössä. Siellä on kapeat kadut ja pysäköityjä autoja kadunvarret täynnä, mikä vaikeuttaa lumen poistamista”, Uusi-Rauva sanoo.
"Koska sähkönivelbussit eivät aina selviydy talviolosuhteista, on mahdollista, että tulevaisuudessa HSL ei enää vaadi niiden käyttöä tietyillä linjoilla."
Artikkelista käy ilmi, ettei linjoilla 20 ja 30 tulevaisuudessa välttämättä vaadittaisi sähkönivelbusseja.
 
Tässä nyt kuitenkin erona kumipyöräpuoleen on se, että siellä ihan oikeasti on näitä liikennöitsijoiden ihan itse omasta halustaan käyttöön ottamia akkubusseja, joille riittää lataus yöllä varikolla ja sitten voi ajella päivän mittaan sen mitä tarviikin.
Liikennöitsijä ei kuitenkaan voi omasta halustaan asentaa johdinbussin vaatimia ajolankoja reitille, vaikka keskustan nivelbussilinjojen vuorovälit saattaisivat hyvinkin mahdollistaa kannattavan akkujohdinbussiliikenteen. Akkujohdinbussilla viittaan siis bussiin, jossa on esimerkiksi 50km ajon mahdollistava akku, ja joka kulkee vaikkapa puolet reitin pituudesta lankojen alla. Näin akku painaa merkittävästi vähemmän, mutta lataus tapahtuu matkan aikana, jolloin päätepysäkeille ei täydy varata yhtään aikaa lataamiseen. Infran korkeampia investointikustannuksia kompensoivat pieniakkuisten eli halvempien bussien hankintahinta.
 
Samasta artikkelista:
NOBINAN toimitusjohtaja Topi Simola toivoo, että HSL jättäisi sopivan kaluston pohtimisen liikennöitsijöille. Hänestä bussiyhtiöt tietävät itse parhaiten, millainen kalusto sopii millekin reitille.
Bussiyhtiöt tietävät parhaiten, eli korvataan kaikki kalliit ja hankalat nivelet ketterillä pikkubusseilla!
 
Takaisin
Ylös