On nimenomaan olennaista nähdä, että esim. Tukholmassa metroihin on panostettu paljon aiemmin ja Helsinki on, kiitos politrukkien ja riitaisen pk-seudun, jäljessä tärkeistä hankkeista, jotka olisi pitänyt toteuttaa aikaa sitten.
Olen jo useampaan kertaan meinannut kommentoida tuota vetoamista Tukholmaan esimerkkinä, jota Helsinginkin olisi pitänyt seurata. Asia ei nimittäin täältä Tukholmasta katsoen vaikuta niinkään itsestäänselvältä.
Tälläkin foorumilla on asiallisesti todettu, että Tukholmassa tilanne on toinen kuin Helsingissä, koska kaupunki on selvästi suurempi ja maankäyttö on suunniteltu samaan aikaan metron (tai muun joukkoliikenteen) kanssa. Ja kyllähän SL varsin vahvasti uskoo metroon edelleen. On minusta kuitenkin vähintään harhaanjohtavaa pitää metroa ainoana oikeana (tai erinomaisen hyvänä) tapana ratkaista Tukholman joukkoliikenne.
Viimeksi tänään KTH:n joukkoliikenteen tutkimusyksikön johtaja totesi minulle, että hänestä on mielenkiintoista, että Helsingissä on Tukholmaa korkeampi joukkoliikenteen kulkutapaosuus. En nyt jaksa tarkistaa, että onko todella näin ja mistä osuudesta (tössäkäyntialue, ydinkeskusta, hallinnollinen alue vai joku muu) oikeastaan oli kysymys, mutta ainakin hänestä olisi mielenkiintoista pohtia, onko Helsingin ja Tukholman joukkoliikennejärjestelmien palvelutasojen välillä joitakin selittäviä eroavaisuuksia (Helsingin eduksi!). Erot voivat selittyä monellakin eri tavalla, mutta on omituista, että metroa (laajana toteutuksena, kuten Tukholmassa) pidetään niin ylivoimaisena joukkoliikennevälineenä - joskin turhan kalliina -, vaikka sitä ei kulkutapaosuuksien perusteella voida sellaisena pitää.
Onhan se metro tietenkin turistin kannalta näppärältä ja selkeältä vaikuttava järjestelmä (eikä Tukholman metrossa sinänsä mitään vikaa ole), mutta eipä siitä esimerkiksi oman työmatkani kannalta ole mitään apua. Tämä siitäkin huolimatta, että metroasema on parin sadan metrin päässä kotiovesta ja toisenkin pään pysäkki on saman niminen kuin työpaikka (Tekniska Högskolan).
Tukholmassa on myös toteutettu useita hankkeita, jotka viittaavat siihen, että metroon perustuvan (ja yhden pisteen, eli keskustan, kautta ohjatun) liikenteen kehittämisestä ollaan - ainakin jossain määrin - luopumassa. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi:
- Tvärbana [1], joka on ehkä lähinnä Jokeria vastaava poikittaisliikenneyhteys pikaratikkana toteutettuna.
- Blåbuss-runkoverkko, jonka kantava idea on toteuttaa "raitiovaunu" busseilla [2]. Neljällä bussilinjalla muuten tehdään noin 400 000 matkaa päivässä, mitä voi verrata vaikka Helsingin metron 200 000 matkaan...
- Ruuhlamaksujen käyttöönotto, jonka yhtenä tavoitteena on parantaa maanpinnalla tapahtuvan joukkoliikenteen(kin) sujuvuutta.
- Suorien bussilinjojen lisääminen (ruuhkamaksujen käyttöönoton yhteydessä)
Mielestäni täkälläisten asiantuntijoiden kommenttien, omakohtaisten kokemusten ja nykyisin toteutettavan joukkoliikennesuunnittelun nojalla täkäläisen metron ylivertaisuus vaikuttaa vähintään kyseenalaiselta.
Olisi ehkä mielenkiintoista pohtia, minkälainen Tukholma olisi ilman metroa. Olisiko se koskaan kasvanut nykyisen kokoiseksi? Olisiko raitiovaunujärjestelmästä kehitetty moderni pikaratikka? Toimisiko liikennejärjestelmä paremmin vai huonommin? Olisiko kaupunki miellyttävämpi ympäristö asua nykyiseen verrattuna? Jos päätökset Tukholman metrohankkeista ja joukkoliikenteen kehittämisestä tehtäisiin nykytietämyksen valossa, päädyttäisiinkö toisenlaisiin ratkaisuihin?
Kari
[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Tvärbanan
[2] http://sv.wikipedia.org/wiki/Blåbusslinje
Viimeksi muokannut moderaattori: