Jos perustelut on euroja, työtunteja, toiminnan tehokkuutta, jne. reaalimaailman asioita, niin ei oikein voi olla. Ihmiselle on oikeus omaan mielipiteeseen, ei omiin faktoihin.
En ole tässä tapauksessa esittänyt argumentointini tueksi juurikaan faktoja vaan mielipiteitä, paitsi siltä osin että tekniikan puolesta alueellistaminen on täysin mahdollista. Sitäpaitsi oikein toteutetusta alueellistamisesta on Suomessa niukasti faktapohjaisia esimerkkejä viime vuosilta. Ja faktatkin voidaan valita tukemaan esitettyä argumentointia täysin subjektiivisesti.
Yliopistojen tapauksessa alueellistaminen 1960-luvulla lienee ollut menestystarina sekä maakuntien, aluepolitiikan että yliopistojen itsensä kannalta. Mikä olisi ollut esim. yhteiskunnallisen korkeakoulun tulevaisuus Helsingissä? Se olisi varmaan jossain vaiheessa fuusioitu Helsingin yliopistoon eikä olisi päässyt kasvamaan itsenäiseksi isoksi yliopistokseen. Ja mikä olisi ollut Tampereen kohtalo ilman yliopistoa? Karu, sanoisin.
Jos olisi niin, että Pääkaupunkiseudulla olevat valtion virat ovat keskimäärin hyväpalkkaisempia, niin tästä seuraisi että valtio käyttää enemmän rahaa Pääkaupunkiseudulla. Vaan kun ei käytä.
Tästä on turha kiistellä: tämän argumentoinnin yhteydessä en esittänyt väitteitä siitä että Helsingissä valtion rahankäyttö olisi suhteettoman hulvatonta. Jos yksilö haluaa kansiapäälliköksi, pitää käytännössä muuttaa Helsinkiin, kun vakansseja ei ole muualla. Ja tämä tarkoittaa, että nk. maakuntiin ei jää henkilöitä jotka haluaisivat kansliapäälliköiksi, vaikka maakunnan kannalta sellaisten paikalla olo ja vaikuttavuus voisivat olla hyvin toivottuja asioita.
Tuota, virkamiehillä on nimenomaan toteuttamisvastuu...
Teknisesti ottaen kyllä, mutta johtavilla virkamiehillä on käytännössä suurta vaikutusvaltaa siihen, miten ministeriöiden sisäinen hallinto ja organisaatio järjestetään. Mikä tarkoittaa tietysti myös sitä, että on budjettivaltaa, joka realisoituu alueellisesti yhden alueen eduksi tai sitten jonkin muun.
En puhunut henkilöstön mukavuudesta mitään. Tarkoitin uuden henkilöstön koulutuskustannuksia, menetettyä tuottavuutta siirtymäajalla, jne. Nämä ovat haittoja jotka voidaan hinnoitella. Surkealle henkilöstöpoliitikalle on vaikea laskea hintaa, mutta se tuskin ainakaan edesauttaa parhaimpien työntekijöiden houkuttelemisessa ja pitämisessä.
Näissä voi olla jotain totuutta mukana, mutta ne mainitaan syinä myös silloin kun kyseessä on todellisuudessa henkilöstön oma mukavuus.
"Suurempi muutos" on hyvä asia jos sen hyödyt ovat suuremmat kuin kaikki mainitsemani kustannukset, ja se voidaan perustella vain ja ainoastaan niillä hyödyillä, muutos ei missään nimessä ole itsetarkoitus.
Julkishallinnon osalta hyöty ei välttämättä realisoidu pelkän oman organisaation kautta vaan myös epäsuorina hyötyinä ympäröivälle yhteiskunnalle ja alueelle. Jos jokin ministeriö tai laitos siirretään paikkakunnalle X, sillä on vaikutuksia organisaatiolle itselleen (+ tai -), organisaation asiakkaille (+ tai -) sekä paikkakunnalle X (yleensä +). On poliittinen päätös jos viimeksi mainittu näistä priorisoidaan korkeammalle kuin kaksi ensimmäistä. Joidenkin mielestä se on oikeutettua, toisten mielestä ei. Lisäksi kahden ensimmäisen kriteerin suhteen ennakkoon esitettävät arviot eivät välttämättä pidä paikkaansa pitkällä aikavälillä. Minä olen optimistinen sen suhteen, että vaikutus vähän
pidemmällä aikavälillä näissä kahdessa ensimmäisessä kriteerissä on +/- 0.
Jos minä menisin töissä esittämään, että potkitaan nykyinen henkilökunta ulos ja koulutetaan uudet tilalle ihan vaan että saadaan vähän vipinää, niin seuraavaksi päivittäisin CV:n uusiksi. Tämmöinen pelleily valtionhallinnossa, joka on sitä perusinfraa joka erottaa Suomen kehitysmaasta, on edesvastuutonta.
Kuinka ollakaan tätä tapahtuu ihan koko ajan rutiinina yrityspuolella. Toiminta X on ulkoistettu firmalle Y, mutta kilpailutuksen jälkeen sen saakin firma Z, ja ihan eri ihmiset tarttuvat puikkoihin. Ja tätä ei tapahdu pelkästään fyysisesti suorittavalla puolella vaan myös nk. valkokauluspuolella. Ei ehkä järkevää lyhyellä aikavälillä, ja inhimillistäkin tuskaa syntyy, mutta pidemmällä aikavälillä nettovaikutus on +/- 0, paitsi siten että kustannussäästöjä (ehkä) syntyy. Tosin nuo kustannussäästöt useimmiten ovat näennäisiä yksittäisen alihankkijan kohdalla, ja syntyvätkin lähinnä itse kilpailutusmekanismin olemassaolon vuoksi, joka pitää toiminnan tehokkaana ja kustannustason mahdollisimman alhaisena.
Miten tämä parantaisi STM:n, LVM:n tai muiden ministeriöiden toimintaa? Eli mikä tämän kalliin ja kivuliaan, sekä toimintaa hankaloittavan hallintomuutoksen lisäarvo on?
Välttämättä se ei parantaisi itse ministeriöiden toimintaa mitenkään, jos kohta ei välttämättä huonontaisikaan, kunhan alkushokki on ohi. Sellainen upside-potentiaali tässä on, että luutuneita käytäntöjä olisi pakko tuulettaa ja päästäisiin kertaheitolla eroon mahdollisesta ylimiehityksestä.
Pointtini onkin että nuo ministeriöt eivät ole olemassa itsensä vuoksi vaan tukemassa suomalaista yhteiskuntaa.
Sen sijaan vastaanottaville paikkakunnille kyseessä olisi todella iso asia. Paljon isompi kuin Helsingille näiden ministeriöiden menettäminen olisi. Se tarkoittaisi että kaupungista kertaheitolla löytyy korkean tason valtionhallinnon virkamiesvakansseja. Ko. virkojen haltijat maksaisivat kuntaveronsa kaupunkiin ja toisaalta moni lupaava nuori saattaisi jäädä paikkakunnalle, kun työmahdollisuuksia olisi tiedossa. Samoin puolisoefekti yrityspuolella olisi positiivinen, jos virkamiespuolisolla olisi paremmin työtilaisuuksia luvassa paikkakunnalla.
Minun
poliittinen mielipiteeni on että nämä pitkän aikavälin aluekehityshyödyt painavat vaa'assa
paljon enemmän kuin mahdolliset lyhyen aikavälin henkilöstökärhämät ja mahdolliset rekrytointivaikeudet. Ja koska en halua vetää vain kotiinpäin Tampereelle, näen että näiden hyötyjen täytyisi jakautua mahdollisimman tasaisesti maan suurten kaupunkien kesken.
Mutta tuppukyliä ei käytännössä kannata yrittää elvyttää tällä tavalla, vaikkakin pienet sivutoimipisteet saattavat niissä saada aikaan jotain positiivisia vaikutuksia.
Niin minustakin, ja nimenomaan vahvuuksien perusteella ja jostain muustakin syystä kuin että pitää alueellistaa.
Minusta esittelemäni hypoteettiset esimerkit nimenomaan hyödynsivät eri kaupunkien ja yliopistojen vahvuustekijöitä, jos kohta vain esimerkinomaisesti. Vahvuuksia löytynee runsaasti muitakin, ja myös muualta.
Pyyhin pois kirjoittamani vastaukset tuohon Janin teknologiaesitelmään tilan säästämiseksi, lyhyesti omat kokemukset sekä toteuttavalta että käyttävältä puolelta ovat kirjavia. Esim. dokumentinhallinta oikein käytettynä on hyvä juttu, ja kyllä sitä valtionhallinnossakin käytetään, mutta ei tämä liity mitenkään alueellistamiseen. Mikä näkyy esim. siitä että näitä Petterin mainitsemia järjestelmiä käyttävät yritykset eivät kilpaa hajauta toimintojaan pitkin Suomea, pikemminkin päinvastoin.
En havainnut mitään kommenttia Petteriltä (?).
Näitä järjestelmiä käyttävät firmat itse asiassa hajauttavat koko ajan toimintaansa globaalisti. Kymmenen vuotta sitten organisaatiot olivat vielä hyvin paikkasidonnaisia, mutta nyt ainakin omat havaintoni tukevat sitä että moni organisaatio on lähtökohtaisesti globaali ja virtualisoitunut, ja koostuu pitkälti hajasijoitetuista työntekijöistä. Mikä toimii globaalisti, toimii periaatteessa myös maan sisällä. Mielestäni paremminkin, kun ei ole kieli- ja kulttuurihaasteita lisänä.
Olen törmännyt tasan yhteen järkevään muutoksenhallintamalliin. Sen punainen lanka on että ihmiset vastustavat jostain syystä, ja pääsääntöisesti se on ihan hyvä syy. Jos 200 työntekijääsi huutaa naama punaisena että tämä ei toimi, niin ei se todennäköisesti toimi. Muutosjohtamisen irvikuva on konsultti joka kävelee sisään, kertoo että tämä menee nyt näin, ja kuittaa kaikki vastaväitteet, asiallisia tai ei, muutosvastarintana tai asenneongelmana.
Toinen puoli totta, mutta toisaalta muutosvastarinta on täyttä totta. Olen törmännyt itse myös muutoksiin, joita kaikki vastustavat, mutta jotka ajetaan väkisin läpi, ja lopulta kaikki toteavat, että kyllä se pohjimmiltaan järkevä muutos oli, vaikka sitä ei etukäteen kukaan olisi uskonut. Yksittäisen ihmisen näkökulma on aina niin kapea ja kiinni oman tehtävän ja oman minän ympärillä, että nouseminen yleisemmälle tasolle miettimään sitä, miten pohjimmiltaan asiat kaikkein järkevimmin sujuisivat on todella vaikeaa. Ei kai kukaan omaa oksaansa sahaa, vaikka sydämessään tietäisi että oikeastaan juuri oma tehtävä on loppujen lopuksi ihan turha ja korvattavissa jollain pienellä prosessioikaisulla jossain muualla.
Ei jaksa hokea sitä lisäarvoa, joten kysytään nyt sitten referenssejä: missä tällainen toimiva hajautettu valtionhallinto on toteutettu? Tämä on eri aiheellinen kysymys siksikin että kansainvälisesti vertaillen suomalainen valtionhallinto on harvinaisen hyvätasoista ja tehokasta. Muuten, en ole ollut valtiolla töissä, mutta muuten tutustunut valtion virastojen toimintaan, ja minun näppituntumani on että toiminta on keskimäärin tehokkaampaa kuin suomalaisissa yrityksissä.
En ole perehtynyt aiheeseen niin syvällisesti että osaisin vastata kovin hyvin. Uskomukseni on, että ei vielä missään koska riittävän hyvä teknologinen valmius on ollut olemassa vasta vähän aikaa. Kuitenkin jostain (en muista mistä) lukemani mukaan Yhdysvalloissa esim. armeijan organisaatio on melko laajalti hajautettu ympäri maata osin johtuen juuri resilienssi-argumentista. En tunne USA:n tilannetta tarkemmin, mutta käsitykseni on, että myös monet muut liittovaltion toiminnot sijaitsevat joko hajasijoitettuna tai ainakin muualla kuin Washingtonissa, eikä hallinto tunnu siitä kärsivän.
Toisaalta kun yritykset tekevät tätä rutiinisti, niin en näe mitään syytä ettei hallintokin kykenisi samaan.
Toki jos on sitä mieltä, että valtion virkamiehet siirtelevät kahvinjuonnilta keritessään papereita pinosta toiseen, niin on ihan perusteltua ripotella niitä vaikka elävoittämään maakuntia.
Ihan tätä en väitä, mutta oikeastaan olisi mielenkiintoista tietää mitä virkamiehet
konkreettisesti tekevät työpäivänsä aikana. Oletukseni on että melko pitkälti samaa kuin allekirjoittanut eli sähköpostin lukua ja kirjoitusta, puhelinsoittoja, palavereja (minun tapauksessani useimmiten puhelin-sellaisia), workshoppeja, kokouksia jne. Virkamiehillä on vielä se etu, että hallinnolla ei varsinaisesti ole asiakkaita siinä merkityksessä, että olisi painetta myydä mitään ja olla sen vuoksi mahdollisimman lähellä asiakkaita, kuten yrityksissä (jotka silti onnistuvat toimimaan hajautetusti). Hallinnon "asiakkaat" tulevat hallinnon luokse saadakseen hallintopalveluita, kun ei kerran ole vaihtoehtoisia lähteitä mistä niitä voisi ostaa.