Emme ole eri mieltä, hajautuksen vaivoista vastapainoisesti seuraa ko. yrityksellä jotain hyötyä. Usein fuusioiden yhteydessä myös keskitetään toimintoja, ei ole järkeä pitää vaikkaa kolmea toimipistettä jos kahdellakin selviää.
Jos kyse on tuotantolaitoksista, niin hyvin totta. Myyntikonttoreita taas harvemmin yhdistellään näin (paitsi saman seudun sisällä), koska karsiminen johtaisi asiakaskontaktin heikkenemiseen. Toisaalta suurella firmalla aika usein on niin paljon erilaisia toimintoja kussakin toimipisteessä, että tietyissä rajoissa riittävän merkittävän toimipisteen olemassaoloa voidaan pitää annettuna asiana. Jos toimipiste on olemassa, niin kynnys rekrytoida sinne uusia harvainaisten kompetenssien haltijoita on suhteellisen matala. Esimerkiksi myyntikonttorin kylkeen voi helposti muodostua pieni klusteri tietotekniikkaihmisiä, joiden tehtävät eivät suoraan liity tuon myyntikonttorin toimintaan vaan yrityksen toimintaan globaalisti.
Epäilen käytännön toteutuksen toimivuutta ja kustannustehokuuttta, mutta ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan että valtio järjestää toimiaan niin että työtehtävä on hoidettavissa missä tahansa maassa, tämä olisi ceteris paribus hyvä asia. Ja muuten täysin riistiriidassa sen kanssa että työpaikkojen sijainnista päätetään poliittisesti. Nimenomaan sitä minä vastustan.
Taidammekin olla enemmän samaa mieltä kuin uskoin. Ideaalitilanteessa työtehtäviä voisi hoitaa mistä tahansa käsin ja koko maan lahjakkuuspooli olisi täydellisesti käytössä. Suhtautumisen ero liittyneekin enemmän keinoihin joilla tähän päästään. Vaikka periaatteessa poliittinen interventionismi esim. yritysten asioissa olisi pääsääntöisesti paha asia, niin minun näkemykseni mukaan tarvitaan jonkinlainen alkusysäys sille, että päästään irti siitä vanhanaikaisesta mallista, että koko organisaatio työskentelee yhdessä talossa, ja se talo on Helsingin keskustassa. Muutoin muutosvastarinta on liian kova, jotta ikinä mitään muuttuisi.
Poliittinen uudelleensijoituspäätös voi olla tuollainen alkusysäys. Minusta sellainen on täysin legitiimi päätös, koska toiminta rahoitetaan koko maan verovaroilla eikä kenelläkään yksittäisellä virkamiehellä voi olla ikuista omistusoikeutta virkaansa. Muutosvaiheessa voi tietysti tulla vaikeita tilanteita, mutta joskushan se muutos on tehtävä, jos ikinä halutaan sen toteutuvan. Täydellistä aikaa ei ole, mutta kuten julkisuudessakin on todettu, lähivuosina valtion viroista jää eläkkeelle suuri määrä väkeä, joten tässä taitekohdassa olisi järkevä palkata uusia ihmisiä tasapuolisemmin muuallekin kuin Helsinkiin.
Se ehdottamani päätoimipaikan siirto muualle on tarpeen siksi, että muutoin toiminta ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa gravitoituu takaisin Helsinkiin. Sivutoimipiste Helsingissä on täysin OK vaikka joka ministeriölle ja virastolle, kunhan johto ei systemaattisesti istu aina Helsingissä.
Ihan se että sellaisilla aloilla missä palkat määräytyvät vapaasti ne myös ovat suurempia Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa. Tai sitten yritykset ihan hyvää hyvyyttään maksaa korkeampia palkkoja.
Esimerkiksi matalan kompetenssin työpaikkojen kohdalla veikkaisin, että syy-seuraussuhteet menevät niin, että Helsingissä (ja hieman pienemmässä määrin muissa suurissa kaupungeissa) on ko. työvoimasta kohtuullisen kova kysyntä, mutta pieni tarjonta, osittain johtuen siitä että matalalla palkalla ei elä, ei ainakaan niin hyvin kuin syrjemmällä. Siispä jotta saadaan työvoimaa, palkkojen täytyy nousta. Syrjäseuduilla on kovempi työttömyys eli suomeksi sanottuna enemmän käytettävissä olevaa matalan kompetenssin työvoimaa. Kun vielä elinkustannukset ovat matalammat ja vaihtoehtoisten työpaikkojen tarjonta niukempaa, niin palkkoja ei tarvitse nostaa: työntekijät suostuvat tekemään työtä pienemmällä palkalla ja ovat lisäksi vielä lojaaleja eivätkä vaihda työpaikkaa niin pian.
Toisaalta esim. hyviä muurareita tai putkimiehiä on niin vähän ja kysyntää koko maassa niin paljon (johtuen rakentamis- ja peruskorjaussumasta), että tuollaisen palkka on aika korkea missä tahansa päin maata.
Siitä olen samaa mieltä, että yritykset eivät hyvää hyvyyttään maksa Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa enemmän kuin pienemmillä paikkakunnilla. Tuottavuusero ei kuitenkaan liene se syy vaan kyllä palkat periaattessa ainakin määräytyvät työvoiman markkinoilla kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Tai toisin sanoen, tuottavuus määrää kuinka paljon työnantaja olisi valmis maksamaan työsuorituksesta saadakseen haluamansa katteen, mutta työvoiman kysynnän ja tarjonnan välinen balanssi määrää kuinka paljon työnantaja lopulta päätyy maksamaan tuon haarukan sisällä.
Tosin en ole kansantaloustieteilijä. Jos joku osaa selittää ilmiötä paremmin, niin siitä vain.