Pyydän heti alkuun anteeksi, jos tekstissä on jotain asiatonta tai epäselvää. Kansankielellä ilmaistuna minua vain -tuttaa niin -keleesti tällä hetkellä.
Käytän päivittäin I/N-junaa työmatkaan. Joka ainoa aamu kävellessäni Helsinki C:n asemahallia kohti näen vähintään yhden ihmisen tupakoimassa. Tämä siis siitä huolimatta, että katoksen alla on noin kymmenen metrin välein tupakointikieltomerkkejä. Luultavasti minua ärsyttää keskivertokansalaista enemmän, koska olen perinyt lievän astman ja tupakansavu aiheuttaa aina pientä hengenahdistusta. Lisäksi savu haisee täysin vastenmieliselle ja laukaisee usein pistävän päänsäryn. Puhumattakaan nyt kaikista tupakoinnin yleisistä haittavaikutuksista polttajaa ja ympäristöä kohtaan. Joka tapauksessa verenpaineeni nousee aina tässä kohtaa ja tekisi mieli mennä huutamaan päin naamaa. En ole sitä koskaan viitsinyt tehdä, koska en halua aiheuttaa ylimääräistä kohtausta ja hidastaa matkaani. Tyydyn vain kiehumaan sisäisesti. Kaukojunilla matkustaessa tilanne on vain pahempi, koska monelle tuntuu olevan ylivoimaista odottaa junasta poistumisen jälkeen viisi ylimääräistä minuuttia ennen sauhuja. Isäni (joka käyttää junia suhteellisen paljon) onkin joskus ilmoittanut yhdeksi harrastuksekseen "savusukellus asemalaitureilla". Bussipysäkillä odottaessakin on usein sama tilanne.
Tänä aamuna törmäsin kuitenkin vieläkin törkeämpään käytökseen. Jatkoin matkaani asemalta maan alla Forumin yhdyskäytävää pitkin, jossa kaiken oikeustajun mukaan tupakointi on automaattisesti kiellettyä ja ahtaassa tilassa käry häiritsee paljon enemmän kuin aseman kymmenmetrisen katoksen tai varsinkaan avoimen taivaan alla. Pari "raavasta miestä" käveli siinä palavan sätkän ja avonaisen kaljapullon kanssa. Tässä vaiheessa olin jo valmiiksi niin ärsyyntynyt, että päädyin ohimennessäni huutamaan oman mielipiteeni asiasta suhteellisen voimallisesti. Vastaukseksi sain yleistä haistattelua ja uhkauksia sukuelimieni irtirepimisestä. Jatkoin kävelemistä normaaliin tahtiin, mutta päätin nyt lopultakin avautua tänne. Se on käynyt mielessä jo monta kertaa edellisen kappaleen sisältöön liittyen.
Jos nyt puhutaan ihan yleisellä tasolla, onko mitään tehtävissä tupakoinnin vähentämiseksi edes niissä tiloissa joissa se periaatteessa on kiellettyä? Kieltomerkeillä ei selvästikään ole juuri vaikutusta; vielä vähemmän pysäkkikatoksissa, joissa se on virallisestikin vain suositus. En halua yleistää, mutta tuntuu, että monilla tupakoitsijoilla on turhan voimakas kaikkimullehetinyt-asenne, jotta pelkillä ystävällisillä kehotuksilla olisi vaikutusta. Onko jonkun viranomaisen tai kiinteistön haltijan mahdollista rangaista tupakointikiellon rikkomisesta? Moni julkinen tila olisi aikamoinen sakkorysä jonkin aikaa, kunnes ihmiset oppivat. Pelkkä valvontakin voisi auttaa, mutta tuntuu vähän siltä, että yleensä kun vartijoita näkee, he ovat itse tupakkatauolla ulkona. Henkilökohtaisesti olisin muuten täyden kieltolain kannalla koko maassa (tai ennemmin koko EU:ssa), mutta se taitaa olla kommunismin kanssa kategoriassa "hyviä ideoita, jotka todistetusti eivät toimi ihmisyhteisössä".
Käytän päivittäin I/N-junaa työmatkaan. Joka ainoa aamu kävellessäni Helsinki C:n asemahallia kohti näen vähintään yhden ihmisen tupakoimassa. Tämä siis siitä huolimatta, että katoksen alla on noin kymmenen metrin välein tupakointikieltomerkkejä. Luultavasti minua ärsyttää keskivertokansalaista enemmän, koska olen perinyt lievän astman ja tupakansavu aiheuttaa aina pientä hengenahdistusta. Lisäksi savu haisee täysin vastenmieliselle ja laukaisee usein pistävän päänsäryn. Puhumattakaan nyt kaikista tupakoinnin yleisistä haittavaikutuksista polttajaa ja ympäristöä kohtaan. Joka tapauksessa verenpaineeni nousee aina tässä kohtaa ja tekisi mieli mennä huutamaan päin naamaa. En ole sitä koskaan viitsinyt tehdä, koska en halua aiheuttaa ylimääräistä kohtausta ja hidastaa matkaani. Tyydyn vain kiehumaan sisäisesti. Kaukojunilla matkustaessa tilanne on vain pahempi, koska monelle tuntuu olevan ylivoimaista odottaa junasta poistumisen jälkeen viisi ylimääräistä minuuttia ennen sauhuja. Isäni (joka käyttää junia suhteellisen paljon) onkin joskus ilmoittanut yhdeksi harrastuksekseen "savusukellus asemalaitureilla". Bussipysäkillä odottaessakin on usein sama tilanne.
Tänä aamuna törmäsin kuitenkin vieläkin törkeämpään käytökseen. Jatkoin matkaani asemalta maan alla Forumin yhdyskäytävää pitkin, jossa kaiken oikeustajun mukaan tupakointi on automaattisesti kiellettyä ja ahtaassa tilassa käry häiritsee paljon enemmän kuin aseman kymmenmetrisen katoksen tai varsinkaan avoimen taivaan alla. Pari "raavasta miestä" käveli siinä palavan sätkän ja avonaisen kaljapullon kanssa. Tässä vaiheessa olin jo valmiiksi niin ärsyyntynyt, että päädyin ohimennessäni huutamaan oman mielipiteeni asiasta suhteellisen voimallisesti. Vastaukseksi sain yleistä haistattelua ja uhkauksia sukuelimieni irtirepimisestä. Jatkoin kävelemistä normaaliin tahtiin, mutta päätin nyt lopultakin avautua tänne. Se on käynyt mielessä jo monta kertaa edellisen kappaleen sisältöön liittyen.
Jos nyt puhutaan ihan yleisellä tasolla, onko mitään tehtävissä tupakoinnin vähentämiseksi edes niissä tiloissa joissa se periaatteessa on kiellettyä? Kieltomerkeillä ei selvästikään ole juuri vaikutusta; vielä vähemmän pysäkkikatoksissa, joissa se on virallisestikin vain suositus. En halua yleistää, mutta tuntuu, että monilla tupakoitsijoilla on turhan voimakas kaikkimullehetinyt-asenne, jotta pelkillä ystävällisillä kehotuksilla olisi vaikutusta. Onko jonkun viranomaisen tai kiinteistön haltijan mahdollista rangaista tupakointikiellon rikkomisesta? Moni julkinen tila olisi aikamoinen sakkorysä jonkin aikaa, kunnes ihmiset oppivat. Pelkkä valvontakin voisi auttaa, mutta tuntuu vähän siltä, että yleensä kun vartijoita näkee, he ovat itse tupakkatauolla ulkona. Henkilökohtaisesti olisin muuten täyden kieltolain kannalla koko maassa (tai ennemmin koko EU:ssa), mutta se taitaa olla kommunismin kanssa kategoriassa "hyviä ideoita, jotka todistetusti eivät toimi ihmisyhteisössä".