Turun raitiotiehankkeen seuraaminen on tosiaan viime vuosina ollut varsin tylsää, sillä aiheesta on tehtailtu selvitys toisensa perään, ja niistä huolimatta laajempi keskustelu on ollut perinteistä jänkkäämistä: onko raitiovaunu 1900-luvun alun teknologiaa, mahtuvatko vaunut Turun "kapeille" kaduille (Turun kaduthan lienevät esimerkiksi Helsingin kantakaupunkiin verrattuna melkoisia kiitoratoja, mutta silti tämä väite toistuu lähes jokaisessa raitiotietä vastustavassa mielipidekirjoituksessa) ja kestääkö Turun talous hankkeen vai onko investointi pois vanhuksilta ja lapsilta. Lisäksi osaa näistä selvityksistä on jouduttu oikomaan uusilla selvityksillä; esimerkiksi vuoden 2018 yleissuunnitelman tarkennus oli selkeästi tarkoitushaluinen dokumentti, jonka tarkoituksena oli osoittaa "superbussiksi" nimetyt kaksinivelsähköbussit yhtä hyviksi mutta huomattavasti halvemmiksi kuin raitiovaunut. Tähän päästiin käyttämällä raitiovaunuille poskettomia kustannuksia, jotka poikkesivat merkittävästi esimerkiksi Tampereen Raitiotieallianssin kustannuksista, ja lisäksi akkusähköbussien kulut arvioitiin iloisesti alakanttiin.
Viime aikoina tarkemmassa tarkastelussa ovat olleet suunnat Varissuo-Keskusta sekä sen pariksi Keskusta-Raisio, joista on myös laadittu yleissuunnitelmat, mutta nyt ilmeisesti Raisio on kyllästymässä Turun jahkailuun ja haluaa tehdä päätöksiä oman keskustansa kehittämiseen liittyen. Siten yleissuunnitelmaa esitetään tehtäväksi osuudesta Keskusta-Matkakeskus-Satama (Matkakeskus on Linja-autoaseman tienoille mahdollisesti joskus rakentuva yhdistetty rautatie- ja linja-autoasema).
Tämä on mielestäni sikäli erinomainen päätös, että Varissuo-Keskusta-Satama-akselille osuu huomattava määrä sekä täydennysrakentamispotentiaalia (mm. suuret uudet kaupunginosat Itäharjun vanhalla teollisuusalueella Helsingin moottoritien varressa sekä Sataman suunnalla) että merkittäviä yksityisiä ja julkisia kohteita: sataman lisäksi kaksi rautatieasemaa, linja-autoasema, TYKS, yliopistokampus, AMK-kampus sekä Kupittaan alueen yrityskeskittymä. Uusien alueiden tonttimyynnillä pystyttäisiin kattamaan raitiotien rakentamiskuluja, ja samalla pystyttäisiin rakentamaan uusia tiiviitä alueita, jotka tukeutuisivat raitiotiehen. Oma lukunsa on satama, jonka joukkoliikenne nojaa tällä hetkellä yhteen bussilinjaan, vieläpä siten, että bussit jonottavat samassa letkassa satamaan ajavien henkilöautojen kanssa. Tämä on erityisen ongelmallista, kun sekä aamulla että iltaisin satamassa käy kaksi jopa 2800 matkustajaa vetävää autolauttaa parin tunnin sisällä.
Tätä keskustelua säännöllisen epäsäännöllisesti seuraavana olen oikeastaan positiivisesti yllättynyt, että kaupunginjohtaja Arve on nyt päätynyt tekemään näin selkeästi raitiotietä edistävän kannanoton. En aivan ole perillä kaikesta keskustelusta, mutta ilmeisesti syksyn aikana on väännetty myös talouden tasapainnottamisohjelmasta ja siihen liittyen lähitulevaisuuden investoinneista, ja ilmeisesti näiden suhteen on päästy edes jonkinlaiseen lopputulokseen, kun raitiotie nyt pitkän hiljaisuuden jälkeen nostetaan päätöksentekoon.
Samaan hengenvetoon on syytä mainita, että esimerkiksi vuonna 2009 päätettyä runkobussilinjastoa ei vieläkään ole saatu toteutumaan. Yhtenä syynä tähän on Toriparkki, jonka rakennustyöt siirsivät käytännössä koko seudun joukkoliikenteen keskustan osalta poikkeusreiteille, eikä runkobusseja ilmeisesti voida tai haluta ottaa käyttöön ennen kuin keskeinen vaihtoasema ja solmukohta Kauppatori on jälleen käytettävissä. Lisäksi mm. onnettomat poikkeusjärjestelyt ovat aiheuttaneet matkamäärien vähenemisen Föli-alueella, mikä puolestaan on aiheuttanut painetta nostaa lipun hintoja. On myös väläytelty mahdollisuutta, että joukkoliikenteen talouden heikkenemisen vuoksi runkobussiuudistukseen jouduttaisiin tekemään kompromisseja - toisin sanoen yksityisautoilun edistämisestä saavat maksaa joukkoliikenteen käyttäjät. Toisin sanoen raitiotietä odotellessa ei tosiaankaan kannata pidättää henkeään.
Loppuun mainittakoon, että nykyisin pääkaupunkiseudulla asuvana en seuraa turkulaista päätöksentekosirkusta kovin tarkasti, joten joidenkin yksityiskohtien osalta olen saattanut erehtyä oikomaan mutkia. Entisen kotikaupunkini asiat tulevat kuitenkin tietooni melko hyvin siellä asuvien sukulaisten ja tuttavien sekä uutismedioiden kautta.