Uudet rekisterikilvet?

Rattivaunu sanoi:

Tuo fontti tuli itse asiassa HKL-bussien ulkopinnoille kiinnitettyihin järjestysnumeroihin jo vuonna 1968 ja heti sen jälkeen bussien linjanumerorulliin. Oli tietenkin luontevaa, että sama fontti tuli seuraavalla vuosikymmenellä uusiin raitiovaunuihinkin. Kaupungin omistamien Suomen Turistiauto Oy:n ja Helsinki-Maaseutu-Liikenteen uudessa kalustossa samat asiat alkoivat näkyä viimeistään 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla (eli heti kunnallistamisesta alkaen). Jopa yksityisen Oy Liikenne Ab:n Wiimojen linjakilpirullissa alkoi esiintyä tuota "rekkarifonttia".

Vuoden 1976 kuluessa linjakilvissä alkoi näkyä uutta ilmettä. Rekkarifontista siirryttiin modernimpaan. Osaan 600-sarjan Wiima K100:ista tuli linjakilpiin heti alusta pitäen uuden tyyliset numerot ja kirjaimet. Volvot 600 - 609 tulivat kaikki vanhalla ilmeellä, samoin suurin osa Sisuista 630 - 648. Toisaalta Sisu 649 tuli kauttaaltaan uudistetulla ilmeellä, jolloin järjestysnumerotkin oli uutta tyyliä. Scaniosta 610 - 626 tulivat vanhalla ilmeellä linjakilpiä myöten, 627 - 629:ssä oli linjanumerot uutta fonttia. Sisut 650 - 659 olivat muuten vanhassa asussa, mutta linjakilpien nauhoissa oli uuden ilmeen mukainen kirjasinvalinta. Kevättalvella 1977 käyttöön otetut Sisut 700 - 709 vastasivat näiltä ominaisuuksiltaan sarjaa 650 - 609.

Ratikkapuolella uutta (rekkarifontin jälkeistä) fonttia alkoi näkyä aktiivisesti vasta kakkossarjan nivelien myötä. Sekä linjanumero- että järjestysnumerofontit olivat uuden ilmeen mukaiset. Metron järjestysnumerot olivat uutta ilmettä vastaavat tietyn siirtymän puitteissa. M100-sarjan päädyissä oli "aina" valkoiset HKL-fontit (design 1976), mutta toisaalta vaunupariin 141+142 asti kylkiin (tai pikemminkin sivulle ylös) oli merkitty mustat järjestysnumerot oman tyylisellä fontilla. Ne uusittiin vasta peruskorjausten myötä paljon myöhemmin. Nokkajunissa näiden mustien järjestysnumeroiden yhteydessä oli M-kirjain tyyliin M101, M102 jne.

Klikkaa laajentaaksesi...

Rattivaunu sanoi:

Tuo fontti tuli itse asiassa HKL-bussien ulkopinnoille kiinnitettyihin järjestysnumeroihin jo vuonna 1968 ja heti sen jälkeen bussien linjanumerorulliin. Oli tietenkin luontevaa, että sama fontti tuli seuraavalla vuosikymmenellä uusiin raitiovaunuihinkin. Kaupungin omistamien Suomen Turistiauto Oy:n ja Helsinki-Maaseutu-Liikenteen uudessa kalustossa samat asiat alkoivat näkyä viimeistään 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla (eli heti kunnallistamisesta alkaen). Jopa yksityisen Oy Liikenne Ab:n Wiimojen linjakilpirullissa alkoi esiintyä tuota "rekkarifonttia".

Vuoden 1976 kuluessa linjakilvissä alkoi näkyä uutta ilmettä. Rekkarifontista siirryttiin modernimpaan. Osaan 600-sarjan Wiima K100:ista tuli linjakilpiin heti alusta pitäen uuden tyyliset numerot ja kirjaimet. Volvot 600 - 609 tulivat kaikki vanhalla ilmeellä, samoin suurin osa Sisuista 630 - 648. Toisaalta Sisu 649 tuli kauttaaltaan uudistetulla ilmeellä, jolloin järjestysnumerotkin oli uutta tyyliä. Scaniosta 610 - 626 tulivat vanhalla ilmeellä linjakilpiä myöten, 627 - 629:ssä oli linjanumerot uutta fonttia. Sisut 650 - 659 olivat muuten vanhassa asussa, mutta linjakilpien nauhoissa oli uuden ilmeen mukainen kirjasinvalinta. Kevättalvella 1977 käyttöön otetut Sisut 700 - 709 vastasivat näiltä ominaisuuksiltaan sarjaa 650 - 609.

Ratikkapuolella uutta (rekkarifontin jälkeistä) fonttia alkoi näkyä aktiivisesti vasta kakkossarjan nivelien myötä. Sekä linjanumero- että järjestysnumerofontit olivat uuden ilmeen mukaiset. Metron järjestysnumerot olivat uutta ilmettä vastaavat tietyn siirtymän puitteissa. M100-sarjan päädyissä oli "aina" valkoiset HKL-fontit (design 1976), mutta toisaalta vaunupariin 141+142 asti kylkiin (tai pikemminkin sivulle ylös) oli merkitty mustat järjestysnumerot oman tyylisellä fontilla. Ne uusittiin vasta peruskorjausten myötä paljon myöhemmin. Nokkajunissa näiden mustien järjestysnumeroiden yhteydessä oli M-kirjain tyyliin M101, M102 jne.

Klikkaa laajentaaksesi...

Läänintunnusten poistuttua bussin kylkinumeroihin täsmäävät rekisteritunnukset eivät olleet enää mahdollisia. Tämä tuli uudestaan vasta joskus 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa. Vuosina 1972-1980 HKL:n, STA:n ja HML:n busseissa oli kaikissa täsmälleen rekisterikilven sama numero-osa kuin kylkinumero. Useimmilla muilla liikennöitsijöillä ei ollut koskaan näin. Metsälän Linjalla oli aina 8, 88 tai 888 (miksi?) Läänintunnusten aikana yhden liikennöitsijän bussien rekisterikilpien kirjaimista näki läänin kilpien etenemisen, koska lähes joka liikennöitsijällä oli vain yhdessä läänissä rekisteröityjä busseja.

Waltsu sanoi:

Minusta tämä uusi Y (eli venäläinen U, siis У) on tökerö eikä sovi linjaan muiden kirjainten kanssa. Suorajalkaisen Y:n loppuaikoina haarakohtaa oli nostettu hieman ylemmäs, mikä oli hyvinkin tyylikäs ratkaisu V:n ja Y:n erottamiseksi toisistaan.

Klikkaa laajentaaksesi...

Itse vanha Y oli parempi (en ole uutta muotoa vielä nähnyt). Itse tekisin muutokset nollaan ja ykköseen, nollaan lovi ja ykköseen väkänen, jotta ne eivät sekoittuisi kirjaimiin O ja I. Myös numero 5 on kumarassa ja sen pystyviiva voitaisiin suoristaa. 4:n yläosan aukko voitaisiin sulkea. Kirjaimiinkin voisi tulla joitain muutoksia.

Poiponen13 sanoi:

Vuosina 1972-1980 HKL:n, STA:n ja HML:n busseissa oli kaikissa täsmälleen rekisterikilven sama numero-osa kuin kylkinumero. Useimmilla muilla liikennöitsijöillä ei ollut koskaan näin. Metsälän Linjalla oli aina 8, 88 tai 888 (miksi?) Läänintunnusten aikana yhden liikennöitsijän bussien rekisterikilpien kirjaimista näki läänin kilpien etenemisen, koska lähes joka liikennöitsijällä oli vain yhdessä läänissä rekisteröityjä busseja.

Klikkaa laajentaaksesi...

Pääpiirteittäin tuolla tavoin, mutta vuoden 1972 ensimmäisellä puoliskolla HKL:lle tuli myös mustakilpisiä busseja. Niistä vain autossa 9 järjestysnumero ja rekisteritunnuksen numero täsmäsivät täysin (eli AIH-9). Scanioissa 942 - 951 rekisteritunnusten numero-osat olivat "mitä sattuu", käytännössä erilaisia kaksinumeroisia lukemia. Sisuissa 238 - 256 numero-osa täsmäsi järjestysnumeron loppuosaan. Kirjaimet olivat erilaisia A-alkuisia kolmikirjaimisia yhdistelmiä, jotka eivät olleet kaikki samoja (eikä voinut päätellä ajoneuvon ikää muutenkaan, kun kerran kierrätyskilpiä olivat, itse kilvet olivat ehkä noin vuodelta 1963).

HML-STA:n alle sadan numeroitujen bussien kilpiin piti saada täytenumero rekkariin, kun normaalit valkoiset kilvet olivat kolminumeroisia. Helsinki-Maaseutu-Liikenteelle tuli aika laillakin kalustoa, jota tämä koski (esim. AEU-951, AEU-952, AEU-953, AHA-554, AHK-921 ... AHK-925, AJH-720 jne.

- Sähkö- ja vetyautoille vihreäpohjaiset kilvet. Näin on mm. Norjassa, Puolassa, Slovakiassa ja Unkarissa.
- Vientikilvet muotoon A-123-B.
- Palveluautoille (mm. posti-, poliisi-, palo-, roska- ja kuorma-autoille sekä ambulansseille oranssipohjaiset kilvet.
- Kilvet etenemään aakkosjärjestyksessä, alkaen AAA:sta ja päättyen ZZZ:ään. Jotkut yhdistelmät voisivat olla varattuja muille kuin autoille. Esim. moottoripyörille voisi olla alkukirjain M sekä perävaunuille P. Kaikki kilvet olisivat muotoa ABC-123, ja ne korvaisivat kaikki nykyiset kilvet.
- Koekilvet muotoon 1234-AB ja siirtokilvet metallisiksi.

Poiponen13 sanoi:

- Sähkö- ja vetyautoille vihreäpohjaiset kilvet. Näin on mm. Norjassa, Puolassa, Slovakiassa ja Unkarissa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Ei näin Norjassa. Norjan vihreäpohjaiset kilvet liittyvät F -luokan ajoneuvoihin, eli pakettiautoihin (max 3 hengen kuljettimiin, jossa takapenkkien sijaan on tavaratila). F -luokan ajoneuvoilla on kevennetty vuosittainen ajoneuvomaksu.

Sähkö-, vety- ja kaasuautot kuuluvat A -luokkaan. Tähän luokkaan kuuluvat em. lisäksi niin diesel- kuin bensiiniajoneuvot aina henkilöautoista kuorma-autoihin/busseihin. Kilvet valkopohjaset mustalla tekstillä.

Sähköautojen rekkareissa alettiin vuonna 1999 käyttää kirjainyhdistelmää EL. Tätä numeroavaruutta (EL10000-EL99999) riitti pitkälle, aina vuoteen 2016 saakka. Sähköautoja on sen jälkeen myyty kiihtyvällä tahdilla, jolloin E-alkuisia kirjainyhdistelmiä on otettu niin ikään kiihtyvään tahtiin: järjestyksessä EK (Elektrisk Kjøretøy?) , EV (Electric Vehicle?), EB, EC, ED, EE, EF, EH, EJ ja nyt tammikuussa EN.

CD on kuten Suomessakin tuttu CD -tunnus (Corps Diplomatique). Suomen suurlähetystön CD -tunnuksen alkunumerot ovat 33.

GA niin kuin gass (kaasu på finsk), HY niin kuin hydrogen (vety) sekä FE -tunnus annetaan niille vuoden 2005 jälkeen puolustusvoimien hankkimille ajoneuvoille, jotka myydään siviilihenkilöille.

Nykyine kirjainyhdistelmä otettiin käyttöön vuonna 1973, jolloin esim AA, AB ja AC -tunnukset annettin Etelä--Norjan Haldenissa päättyen Ruina Alattion yhdistelmiin ZT - ZZ. "Pakka" on sittemmin sekoittunut, koska esim Alattio on jaettu pienempiin piireihin -> Hammerfästi, jonne tuli ent. Alattion yhdistelmä ZX, että ent. Oslon FF ja Lemmijoki, Alattion ent ZZ ja Lillestrømin CW. Alattioon jäi ZT, ZU, ZV, ZW, ZY selä ennestään "käyttämätön" UW.

Sähköautotunnukset E"jotain" sekä FE olivat alunperin Oslossa varalla, HY taas Lillehammerissa ja GA "Vikinglottopääkaupunki" Hamarissa.

Huippuvuorilla tunnukset ovat ZN (ex Tromssa) ja FH (ex Oslo). Kilvet ovat mustapohjaiset keltaisella tekstillä: luokka B - ajoneuvo, jolla ei saa ajaa yleisillä teillä. Tämä ei ole Huippuvuorilla ongelma, koska kaikki tiet ovat siellä yksityisiä.

Piirka sanoi:

Sähköautojen rekkareissa alettiin vuonna 1999 käyttää kirjainyhdistelmää EL. Tätä numeroavaruutta (EL10000-EL99999) riitti pitkälle, aina vuoteen 2016 saakka. Sähköautoja on sen jälkeen myyty kiihtyvällä tahdilla, jolloin E-alkuisia kirjainyhdistelmiä on otettu niin ikään kiihtyvään tahtiin: järjestyksessä EK (Elektrisk Kjøretøy?) , EV (Electric Vehicle?), EB, EC, ED, EE, EF, EH, EJ ja nyt tammikuussa EN

Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on mielestäni tyhmä ratkaisu, sillä sähköautojen yleistyessä Norjan rekkareista käytännössä poistuu paikkakuntatunnus. Mikäli moottorin käyttövoima täytyy kilvissä mainita, on Saksan kilpien toteutustapa minusta parempi: alussa on normaaliin tapaan paikkakunta, lopussa E-kirjain.

bussifriikki sanoi:

Tämä on mielestäni tyhmä ratkaisu, sillä sähköautojen yleistyessä Norjan rekkareista käytännössä poistuu paikkakuntatunnus. Mikäli moottorin käyttövoima täytyy kilvissä mainita, on Saksan kilpien toteutustapa minusta parempi: alussa on normaaliin tapaan paikkakunta, lopussa E-kirjain.

Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo Saksan toteutustapa on tosiaan toimiva ja aiemminkin hyväksi havaittu. Museokilvissä olevat autot ovat vastaavasti saaneet rekisterikilven loppuun H-kirjaimen (=historisch). https://www.olavsplates.com/germany_duplicates8.html .

Tässä ketjussa oli jo aiemmin maininta siitä, että Saksassa 1-3 ensimmäistä kirjainta kertovat paikkakunnan/alueen, jonne ajoneuvo on rekisteröity. Sen jälkeen tulee pieni väli, jossa on käsittääkseni osavaltion tunnus sekä katsastustarra. Seuraavat kaksi kirjainta sekä numerosarja ovatkin sitten kaiketi vapaavalintaisia eli ne voi valita vaikka nimikirjaimiensa sekä syntymäaikansa mukaan.