Niin, Albertin
linkkaama Wikisivu kertoo, mihin tarkoituksiin hybridivetureita on tehty. Eli ne on tehty junan vetoon, ei sitä varten, että linjaveturia käytetään vaihtoveturina.
Kysymyshän on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Ajatellaan vaikka teollisuuslaitosta, jossa varastokentällä on tarve kulkea korkeilla trukeilla, jolloin ilmajohdot ovat hankalat tai mahdottomat. Ja ajatellaan, että laitokselta lähtee esim. 2 junaa viikossa. Lähin raideyhteys on sähköistetylle radalle.
Kumpi on tässä tilanteessa junaoperaattorin kannalta fiksumpaa? Ostaa hybridiveturi, jossa hybridiominaisuus lisää hintaa esim. 0,5 M€, kun veturin hinta muuten on 4 M€, ja hybridiä tarvitaan kahdesti viikossa pari tuntia kun veturi on muuten ajossa 7 x 24 h. Vai sijoittaa laitokselle aktiivikäytöstä poistettu Dv12, josta olisi romuna voinut saada 30.000 euroa, mitä voi pitää tämä vaihtovetruin hintana.
Rohkenen epäillä, että VR-Yhtymälle on edullisempaa käyttää aktiivikäytöstä poistettua dieseliä. Rahaa säästyy 470.000 €. Dv12 kerää vaihtotoissään niin vähän kilometrejä ja käyttötunteja, että huoltokulut ovat marginaaliset. Hybridiominaisuus lisää uuden veturin huoltokustannusta, mahdollisesti jopa enemmän kuin vähällä käytöllä olevan Dv12:n huoltokustannus.
Vaihtotyöt voi hoitaa linjaveturin miehistö silloin, kun tulevat junaa noutamaan, yhtä hyvin kuin jos tekisivät vaihtotyö hybridillä. Ja kun Suomessa on talvi, niin Dv12 voidaan säilöä kevyen katoksen alla ja sähkölämmitys pitää moottorin, hytin ja akut vireessä. Ja kun mökkisaunankin voi panna päälle puhelimella, yhtä hyvin voidaan vaikka järjestää niin, että miehistö ”soittaa” Dv12:n koneen käyntiin ennen saapumistaan, niin on paineet valmiiksi kunnossa.