Ei kai ollut Ranska? Puuttuiko kaasulasku?
Off-topic, mutta...
Oli tuo Ranska, ehkä sen jo EDF:stä ja frangeistakin saattoi arvata.
Heh, kaasulasku... Ei sentään. En muista enää yksityiskohtia, mutta taisi olla että oleskelulupakortti olisi pitänyt olla. Veikkaan että varmaan lisäksi sähkölasku eli se EDF:n lasku ja ehkä jotain muita papereita. (En muista olisiko tarvittu pankissa, mutta Ranskassa monessa paikassa tarvitaan ranskalaista virkatodistusta [fiche d'état civil] jonka saa kaupungintalolta [mairie] veloituksetta odottaessa kun esittää virkailijalle suomalaisen virkatodistuksen ynnä siitä virallisen kääntäjän tekemän ja oikeaksi todistaman käännöksen, ja niiden kanssa yhteen neulotun ja sinetöidyn apostillan, jolla todistetaan että virallinen kääntäjä on todella virallinen kääntäjä.) Pankki jossa yritin tiliä avata oli itse asiassa La Banque Postale eli sikäläinen postipankki, postin [La Poste] toimipisteissä huomattavasti muinaista Suomen Postipankkia matalammalla profiililla toimiva pankkipalvelu. Voi olla että joku muu pankki olisi vaatinut eri asioita, mutta tiedä häntä kun en sitten tehnyt kierrosta muualle. Tosin sikäläinen pankkijärjestelmä on yleisestikin jäykkä eikä kuulemani mukaan ulkomaalaisen ole kovin helppo avata tiliä missään pankissa.
No niin, asiaan. Se oleskelulupakortti tuli kyllä aikanaan, mutta kesti sen aikaa että siihen mennessä olin ehtinyt hoitaa vuokran ja sähkölaskun jo ainakin kertaalleen (?) ja elellä ihan normaalisti. Havaitsin että niinkin selviää ihan hyvin. Luottokorttilaskulle kertyi paljon tapahtumia, mm. kaikki ruokaostokset, ja Suomessa olevat vanhemmat sitten makselivat näitä tililtäni, jonne tuli suomalainen opintotuki ja asumislisä. En viitsinyt viedä tilinavausprosessia päätökseen, koska olin maassa vain yhden lukukauden ja kävin kaiken lisäksi pääsiäislomalla kääntymässä Suomessa ja tankkaamassa lisää matkashekkejä mukaan.
Vinkkinä muuten mahdollisesti Ranskaan suuntaaville (edellyttäen että säännöt eivät ole muuttuneet radikaalisti puolessatoista vuosikymmenessä?): oleskelulupaa haettaessa sellainenkin kummallinen paperi on arvossaan, jossa opiskelijan vanhemmat vakuuttavat huolehtivansa jälkikasvunsa toimeentulosta maassa tapahtuvan opiskelun aikana. Tähän en löytänyt mitään valmista pohjaa, joten laadin sellaisen itse suoraan ranskaksi (ajatuksena välttää mahdollinen uusi ruljanssi virallisen kääntäjän, maistraatin maksusta myöntämän apostillan yms. kanssa) ja pyysin vanhempien puumerkit alle. Meni ihan täydestä jopa ilman allekirjoitusten todistamisia ja virallisia leimoja, joita siinä maassa yleensä palvotaan maasta taivaaseen. Myös vastaanottavan korkeakoulun antama (ja leimaama...) todistus opiskelijana olosta on kovaa valuuttaa oleskelulupahakemustiskillä.
Ranskalainen byrokratia on mahtavaa, mutta siinä on hyvätkin puolensa. Asiat ovat monimutkaisia, mutta niiden ajamiseen löytyy selkeitä ohjeita (joko jotain monisteita tai sitten voi kirjakaupasta ostaa oppaan otsikolla tyyliin "Démarches quotidiennes - Guide et mode d'emploi" jossa on selostettu ihmiselämän kaikki tärkeimmät viralliset toimenpiteet), ja joka käsittelyvaihetta vastaa aina joku leimoilla varustettu paperi joka joko annetaan jollekulle tai saadaan joltakulta. Rekisterit eivät toimi yhteen (tai eivät ainakaan toimineet tuolloin?), joten asioiden hoitaminen paperilla on välttämätöntä, ja papereihin luotetaan. Suomalainen systeemi, jossa kaikki rekisterit on integroitu yhteen ennalta arvaamattomilla tavoilla on minusta suomalaisenakin paljon pelottavampi isoveli-tyyppinen järjestelmä. Jos Suomessa ilmoittaa jollekulle viranomaiselle jonkin henkilötiedon, kohta sama tieto löytyy muiltakin viranomaisilta ja laukaisee erilaisia ennalta arvaamattomia prosesseja. Eikä välttämättä joka vaiheesta jää mitään paperia tai todistusta käteen, joten itse on vaikea jälkikäteen osoittaa mitä toimenpiteitä on tehnyt ja mitä tietoja antanut. *) On täysin viranomaisten ja näiden rekisterien armoilla: jos viranomainen sanoo jotain, siihen on pakko uskoa, kun ei ole papereita joilla voisi näyttää päinvastaista. Ranskassa on
aina tarpeeksi paperia, jotta pystyy näyttämään missä mennään. Se on minusta erittäin hyvä asia.
*) Sama pätee suomalaisiin pankkeihin. Ihmettelen todella, että esimerkiksi asuntolainapapereita tehtäessä virkailija vain ojentaa minulle velallisen kappaleet, mahdollisesti omalla allekirjoituksellaan varustettuna, mutta ei pyydä minulta nimeä niihin kappaleisiin vaan pelkästään pankin kappaleeseen. Mutta totta kai haluan tietää mitä olen allekirjoittanut ja haluan että pankilla ja minulla on identtiset kappaleet sopimuksista. Tunnen itseni aina vähän nipoksi kun vaadin että kaikkien osapuolten pitää allekirjoittaa kaikki sopimuskappaleet identtisesti. Samoin ihmettelen että tiskillä tehdyistä tilitapahtumista ei saa automaattisesti kuittia vaan virkailija saattaa todeta että he eivät yleensä ilman pyyntöä anna sellaisia etteivät paperit joudu sivullisten käsiin (!). Ranskassa tällainen ei kävisi päinsä. Kaikki paperityöt tehdään erittäin säntillisesti ja lipsumatta muotovaatimuksista, ja esimerkiksi vuokrasopimuskin piti käydä sivu sivulta läpi ja laittaa puumerkki joka sivulle, jotta varmistetaan että on saanut kaikki ehdot tietoonsa. Suomessa tätä ei tehdä edes pankissa asuntolainaehtojen kanssa. Kumpikohan maa on lepsu ja tinkii oikeusturvasta?
