No tässä nyt taitaa sokea keskustella sokean kanssa optiikasta, mutta lähinnä heitin idean, jolla saataisiin rautateille hyvä peitto mahdollisimman yksinkertaisesti. Rautateillä on se hyöty, että se on kuitenkin yksiulotteinen. Vuotava kaapeli todennäköisesti vähentäisi kohinaa paljon enemmän kuin ulkoilmayhteys. Vähemmän niitä tukiasemia ja enemmän bittejä samalle lähetyskaistalle. Se voisi varata ihan uusia taajuusalueita, kun kuuluvuus kaapelin ulkopuolelle on minimaalinen. Se voisi toimia ihan omalla tekniikallaan, jos yhteys on vain junan ja tukiaseman välinen (GSM-puhelut sitten erikseen). Yksi tukiasema saattaisi riittää vaikka koko Helsinki-Tampere-välille, jos matkalle ripottaisi vain vahvistimia. Ei se kaapelin maahan laskeminen nyt kovin kallista ole. En nyt ainakaan ilman jonkun oikean radioinsinöörin alustavia laskelmia sanoisi, että kumpi vaihtoehto on parempi.
Onhan tuossa mielenkiintoinen ajatus, mutta veikkaan että se ei toimisi käytännössä tai olisi ainakaan talouden ja performanssin kannalta järkevä.
Siihen en osaa ottaa kantaa kuinka paljon taajuuksia yhteen vuotavaan kaapeliin menee. Tämä tieto varmaan löytyisi jostain, mutta tuskin ainakaan rajattomasti menee. Toinen aspekti on signaalin vaimennus: pitkä kaapeli vaatii signaalinvahvistimia säännöllisin välimatkoin. En oikein usko että esim. toistasataa km pitkä vuotava kaapeli olisi realistinen. Ja kun kaapeli periaatteessa käyttäytyy kuin pitkä antenni niin veikkaan että siinä tulee kyseeseen myös sellainen näkökohta, että tukiasemalla ja sen antennilla (tai tässä tapauksessa antennin äärimmäisellä päällä?) lienee jokin maksimietäisyys, jota ei voi ylittää. Perustelen uskomustani etäisyyden synnyttämällä latenssilla. Esim. GSM:hän perustuu aikajakomultipleksointiin, mikä tekee oikeasta ajoituksesta olennaisen tärkeän: kännykän ja tukiaseman välillä on siinäkin fyysisestä etäisyydestä johtuvaa latenssia, jonka nämä osaavat korjata, mutta jos latenssia syntyisi jo tukiaseman ja antennin välillä, niin en tiedä mitä se vaikuttaisi (?). Ja toisaalta kaapeli-antennin aiheuttama latenssi suhteessa yhdessä pisteessä sijaitsevaan tukiasemaan ei olisi vakio vaan riippuisi siitä missä kohtaa kaapelia ollaan menossa.
Olet oikeassa siinä, että en kykene itse vastaamaan näihin kysymyksiin tietotasollani. Sen verran olen oppinut että osaan kysyä näitä amatöörityylillä.
Ottamatta loppujen lopuksi kantaa siihen olisiko tuollainen järjestely jotenkin teknisesti mahdollinen, veikkaan että siinä ei ole järkeä sen vuoksi että eivät ne tukiasemat niin kallita ole, että pitäisi turvautua kaikkiin mahdollisiin järjestelyihin, jotta saadaan kaikki tukiasemakapasiteetti
hinnalla millä hyvänsä keskitettyä yhteen pisteeseen. Varsinkin kun kyse ei ole vain
peitosta (siitä että signaali kuuluu joka paikkaan) vaan myös
kapasiteetista (siis siitä määrästä dataa joka voi kulkea kyseisten elementtien läpi): koko Tre-Helsinki -rataosan vaatima kapasiteetti yhdessä paikassa olisi melkoinen kasa rautaa. Kun raudan määrässä ei niin hirveästi kykene säästämään, olisi ehkä sittenkin järkevää jakaa se sinne missä sitä tarvitaan. Tosin tuorein trendi on, että tiettyjä osia tukiasemasta
ajatellaan keskitettäviksi, jotta kapasiteettia saadaan käyttöön joustavammin.
Muuten, sen vuotavan kaapelin laskeminen maahan kuulostaa vähän epätarkoituksenmukaiselta, koska mitä enemmän maata siihen päälle kasaa, sitä heikommin se signaali sieltä vuotaa ja sitä enemmän tehoa siihen pitäisi puskea vaimenemisen takia. Jos minun pitäisi rakentaa tällainen ratkaisu, ripustaisin varmaan sen kaapelin tolppien nokkaan. Mutta silloin viereisestä ajolangasta voisi tulla häiriötä. Ja mitenköhän maadoitus, jottei siitä tule yhtä mahtavaa ukkosenjohdatinta? No, ainakin kysymyksiä heräsi.
P.S. Tuli mieleen analogia muulta tekniikan alalta: liikennevalot. Tämä ajatus vaikuttaa vähän samalta kuin jos koko kaupungin liikennevalot keskitettäisiin fyysisesti yhteen laitetilaan, ja sieltä kuituoptiikan, peilien ja prismojen muodostamalla monimutkaisella verkolla siirrettäisiin valo tyhjien lamppukupujen taakse. Järjestelyllä olisi epäilemättä etuja, kun ajatellaan vaikka huoltotoimenpiteitä, lamppujen palamisia jne. Mutta haittana olisi tavattoman monimutkainen, kallis ja tehoton tapa jakaa lopputuotos sinne missä sitä tarvitaan. Nykyinen tapa olisi sittenkin parempi.