VR Oy:n ja HKL:n monopolien väliset erot

Olisi. Tosin voisihan VR Oy:n yhtiöjärjestystäkin muuttaa niin, että yhtiön tarkoitus on tuotta junaliikennepalveluita voittoa tuottamatta. Silloinhan olisi pitkälti kyse samasta asiasta kuin liikelaitoksen tarkoitus.

Mutta tämä ajatus kaatunee siihen, että tällainen tilanne ei ole oikeudenmukainen muuta alan yritystoimintaa kohtaan. Liikelaitoksen lähtökohtahan on, että liikelaitos hoitaa toimintaa, joka esim. ei ole kiinnostavaa liiketoimintana, mutta joka on kuitenkin välttämätöntä tai tarpeellista.

Jos VR Oy:sta tehtäisiin voittoa tuottamaton liikelaitos niin se olisi epäreilua linja-autoyrityksiä, lentoyhtiöitä ja henkilöautoihin liittyviä yrityksiä (autokaupat, huoltoasemat, korjaamot jne) kohtaan. Toisaalta ympäristösyistä olisi perusteltua suosia junaliikennettä lentoliikenteen ja yksityisautoilun kustannuksella. Ilmastonmuutos ja öljyhuippu ovat todellisia tulevaisuuden uhkia joten junaliikenteen ja lentoliikenteen epätasa-arvoinen kohtelu olisi perusteltavissa.
 
Jos VR Oy:sta tehtäisiin voittoa tuottamaton liikelaitos niin se olisi epäreilua linja-autoyrityksiä, lentoyhtiöitä ja henkilöautoihin liittyviä yrityksiä (autokaupat, huoltoasemat, korjaamot jne) kohtaan.
Entäs sitten? Se olisi reilua matkustavaaa yleisöä kohtaan. Jos linja-autoliikenneyrityksiä menee VR:n spekulatiivisen nollatulostavoitteen takia tappiollisiksi, Pohjolan Liikenne voinee mielellään lunastaa ne käypään hintaan, jolloin kohta voidaankin puhua Valtion Bussiliikenne-liikelaitoksesta ;) — tai sitten ei.
 
Entäs sitten? Se olisi reilua matkustavaaa yleisöä kohtaan. Jos linja-autoliikenneyrityksiä menee VR:n spekulatiivisen nollatulostavoitteen takia tappiollisiksi...
Asia ratkeaa ongelmitta sillä, että joukkoliikennepalvelun järjestäminen on julkisen vallan vastuulla. Silloin ei palvelun tarjonta perustu palvelun liiketaloudelliseen kannattavuuteen vaan tarpeeseen. Julkisen vallan tehtävä on järjestää palvelun tuotanto, joko ostamalla tai tuottamalla itse. Tässä ei ole yritykselläkään valittamista, sillä aina ja kaikkialla yritys kilpailee myös asiakasta vastaan. Yritys ei voi moittia sitä, ettei asiakas (joukkoliikenneviranomainen) halua ostaa jotain.

EU:n joukkoliikenteen palvelusopimusasetus lähtee siitä, että järjestetään oikeudenmukainen tilanne sekä kuluttajalle että yrittäjälle. Suomessa tätä ei ymmärretä tai haluta ymmärtää. Täällä kuvitellaan edelleen, että joukkoliikenne voi olla tuottavaa liiketoimintaa ja suljetaan silmät siltä, että suurimmassa osassa maata ei ole eikä voi olla näin. Ongelma syntyy siitä, että ollaan olevinaan tomivilla vapailla markkinoilla, mutta tosiasiassa ollaan kiinnostuttu vain osasta markkinoita sekä erilaisista tukisopimuksista.

Nykytilanteen kaksi suurta ongelmaa ovat:
  • Yritykset keräävät kaiken joukkoliikenteen tuloksen, julkinen valta maksaa kaiken tappiollisen liikenteen.
  • Joukkoliikenteen kilpailukyky heikkenee, koska voittoa tavoittelevia liikennöitsijöitä ei kiinnosta palvelukokonaisuus vaan yksittäiset reiti.
Ja tästä seuraa, kuten tiedämme, joukkoliikenteen ahdinko, joka näkyy käytännössä linja-autoliikenteen jatkuvana supistumisena.

Antero
 
Täällä kuvitellaan edelleen, että joukkoliikenne voi olla tuottavaa liiketoimintaa ja suljetaan silmät siltä, että suurimmassa osassa maata ei ole eikä voi olla näin.
Toisaalta on ymmärrettävää että joukkoliikenteeltä vaaditaan kannattavuutta. Autoilija maksaa kaikki liikkumisen kustannukset itse kun taas ostoliikenteessä yhteiskunta maksaa matkasta osan.
 
Toisaalta on ymmärrettävää että joukkoliikenteeltä vaaditaan kannattavuutta. Autoilija maksaa kaikki liikkumisen kustannukset itse kun taas ostoliikenteessä yhteiskunta maksaa matkasta osan.

Kaikkea ei voi korvata rahalla. Autoilija aiheuttaa niin paljon harmia autoilullaan, että ei se verojen maksaminen auta niiden korjaamisessa. Runsas autoilu kuihduttaa kaupunkien keskustat ja vie elämän moottoriteiden varteen, jolloin bussien matkustajamäärät laskevat ja tuen tarve lisääntyy. Autoilua varten on myös rakennettava isoja teitä, jotka toimivat maastoesteinä heikentäen pyöräilyn ja kävelyn houkuttelevuutta ja saaden nämäkin ihmiset ruuhkauttamaan niitä uusia isoja teitä.

Sen asian voisi muuten nostaa esille, että kun eri paikoista lakkautetaan bussiyhteyksiä, ettei niitä kertakaikkiaan enää ole, niin eikös yhteiskunnan tulisi maksaa näille ihmisille iso tukku ilmaisia taksikyytejä, tai kustantaa heille ajokortti sekä auto? Eihän se tule nimittäin kysymykseen, että yhteiskunta vaatii ihmisiltä auton omistamista elääkseen ja käydäkseen palveluissa, mutta ei suostu kustantamaan niitä kustannuksia. Vieläpä, kun aiemmin bussiyhteys on kulkenut ja ihminen on sen perusteella valinnut asuinpaikkansa, että pääsee hyvin kulkemaan.
 
Sen asian voisi muuten nostaa esille, että kun eri paikoista lakkautetaan bussiyhteyksiä, ettei niitä kertakaikkiaan enää ole, niin eikös yhteiskunnan tulisi maksaa näille ihmisille iso tukku ilmaisia taksikyytejä, tai kustantaa heille ajokortti sekä auto? Eihän se tule nimittäin kysymykseen, että yhteiskunta vaatii ihmisiltä auton omistamista elääkseen ja käydäkseen palveluissa, mutta ei suostu kustantamaan niitä kustannuksia. Vieläpä, kun aiemmin bussiyhteys on kulkenut ja ihminen on sen perusteella valinnut asuinpaikkansa, että pääsee hyvin kulkemaan.
Tämä onkin hyvä kysymys. Olen muistaakseni aiemminkin tällä foorumilla kirjoittanut siitä, onko kansalaisilla oikeus liikkumiseen vai pelkästään oikeus päästä joka paikkaan autolla.

Minusta tulee olla oikeus liikkumiseen – toki jollain kohtuullisella rajalla, kuten on autoilunkin oikeus niin, ettei sentään erämaakämppään tarvitse tehdä autotietä, vaikka melkein kaikkialle muualle onkin pakko tehdä.

Mutta tiedän, että subjektiivisella oikeudella joukkoliikenteeseen on paljon vastustajia. Koska silloin nousee kysymys siitä, kuka sen oikeuden kustantaa. Mutta on minusta erikoista, ettei siitä tarvitse keskustella, kuka kustantaa subjektiivisen oikeuden autoiluun.

Menee tosin jo ohi tämän ketjun aiheen.

Antero
 
Autoilu ei ole jokamiehenoikeus. Ajo-oikeus pitää pystyä hankkimaan ja se pitää pystyä säilyttämään.

---

Hailuodon lautalla on 48-paikkainen matkustamo, jossa on linja-auton istuimet. Näyttää siltä, että ilmaisen joukkoliikenteen tarjoaminen ei ole mikään ongelma, jos samanaikaisesti kuljetetaan myös autoja ilmaiseksi.

L/A Merisillan matkustamosta on kuva Gallerian puolella, kuvauspäivä 3.4.2009.

Miksi bussimatkustajilta peritään maksu niistäkin kilometreistä, jotka bussi on lautan kyydissä?
 
Koska bussin kuljettajalle maksetaan palkkaa siltäkin ajalta?

Jos bussimatkan hinta määräytyisi sen mukaan, kuinka pitkä matka olisi ajallisesti, niin siinä tapauksessa tuo selitys olisi hyväksyttävä. Koska polttoainetta ei kulu matkan aikana, niin liikennöitsijältä olisi reilua alentaa vähän laskennallista kilometrimäärää tässä tapauksessa. Jos matkaisi bussilla vaikkapa Hailuodosta Oulunsalon lauttaterminaalille, niin kannattaisi ilmeisesti ostaa bussilippu vain Hailuodon terminaalille ja matkustaa lautan matkustamotiloissa loppumatka?
 
Jos käy Hailuodossa päiväseltään, kannattaa ostaa Koskilinjojen seudullinen matkailulippu, joka maksaa 13 euroa (ja on voimassa 24 h kaikilla Koskilinjojen linjoilla). Kuljettaja kuitenkin myy kilometritaksan mukaisen lipun, jos matkustaja ei muuta vaadi.
 
Suomen rautatiematkustajat ehdottavat että VR Oy:sta erotettaisiin Provinssin Rautatieyhteydet Oy. Tarvitaanko sellaista vai olisiko parempi että Valtionrautatiet Oy muutettaisiin voittoa tuottamattomaksi?
 
Takaisin
Ylös