Yhdysvaltain ilmailuhallinto hyväksyi lentävän auton

Apteran korin muoto on perin lähellä pisaraa, jonka muoto on luonnostaan asettuva aerodynaamisen vastuksen minimi.

Tuota noin... vieläkö joku oikeasti luulee, että luonnossa esiintyisi samanlaisia pisaramuotoja, kuin Aku Ankan sarjakuvat ovat antaneet ymmärtää?

Ei se vapaasti putoava pisara ole sellainen, jossa on pyöreä alapää ja terävä yläpää. Siinä on tasaisehko alapää ja pyöreä yläpää. Luonnossa ei esiinny "klassisia" pisaramuotoja.
 
Tuota noin... vieläkö joku oikeasti luulee, että luonnossa esiintyisi samanlaisia pisaramuotoja, kuin Aku Ankan sarjakuvat ovat antaneet ymmärtää?

Pisara-niminen muoto on tullut kieleen jäädäkseen, ja ehkä ihan syystäkin, sillä kyllähän esimerkiksi kasvin lehden päästä juuri putoamaisillaan oleva pisara tuollaisen muodon saattaa toisinaan ottaakin.

Mutta kyllä: putoava pisara kokee vastuksen ja litistyy alta sekä pyöristyy päältä. Pisara-niminen muoto kuitenkin on ilmeisesti aerodynaamiikassa hyväksi havattu.
 
Viimeksi muokattu:
Ns. vaihtoehdot eivät ole vaihtoehtoja, jos esimerkiksi alhaisempi kapasiteetti tai suorituskyky maksavat yhtä paljon kuin enemmänkin. Miksi ostaa esim. 2-paikkainen Smart, jos alhaisemmalla hinnalla saa 5-paikkaisen Rellun tai Toyotan? Tai miksi ostaa vähintään 25.000 $ maksava 2-paikkainen ja 3-pyöräinen Aptera, kun sillä hinnalla taitaa saada kelpo jenkkiraudan kunnon V8-koneella?

Kuvaamasi ilmiö pätee mielestäni ainoastaan korkean autoverotuksen maihin, ei niinkään yleisesti. Suomessa ei juurikaan ole varaa pitää useampaa autoa joten on pakko tyytyä niihin kompromissiratkaisuihin. USA:ssa taas voidaan hyvinkin ostaa Aptera työmatkoja varten kun pääsee ajamaan pikakaistalla ja V8 säästetään viikonloppucruisailuja varten. Sen 'ekoauton' ostamisesta on siis ihan havaittavaa, konkreettista hyötyä työmatkaliikenteessä.

Pikkuautojen takapenkin henkilökuljetuskyky on parhaimmillaankin lähinnä teoreettinen, mutta uppoaa valitettavasti kuoliaaksiverotettuun kuluttajaan ihan vain siksi, että jos joskus jossain kohtaa ehkä sittenkin pitäisi saada useampi henkilö kyytiin. Seuraava Smart tuleekin ilmeisesti olemaan Renault Twingon versio joten näkemäsi ongelma ratkennee ihan itsekseen muutaman vuoden kuluttua :)
 
Kuvaamasi ilmiö pätee mielestäni ainoastaan korkean autoverotuksen maihin, ei niinkään yleisesti. Suomessa ei juurikaan ole varaa pitää useampaa autoa joten on pakko tyytyä niihin kompromissiratkaisuihin. USA:ssa taas voidaan hyvinkin ostaa Aptera työmatkoja varten kun pääsee ajamaan pikakaistalla ja V8 säästetään viikonloppucruisailuja varten. Sen 'ekoauton' ostamisesta on siis ihan havaittavaa, konkreettista hyötyä työmatkaliikenteessä.

Joskus nuorena miehenä pidin Suomen korkeaa autoverotusta kirosanana mutta nykyisin olen kallistunut sille kannalle että perimällä autoveroa uudesta autosta, joskaan ei 120-prosenttista kuten se oli takavuosina, mutta jotain kuitenkin, saadaan pienessä maassa autokanta pidettyä optimaalisena. On totta että pikkuauto kuluttaa vähemmän esim työmatkoilla, mutta miksi siinä tapauksessa ei voi kulkea julkisilla töihin? Autovero kirpaisee oikeastaan vain nuoria joiden on ostettava aina kalliimpi ja isompi auto. Sitten kun on keski-ikäinen ja saanut hankittua sellaisen auton jonka perhe tarvitse, ei se auton vaihtaminen uudempaan samanveroiseen ole yhtään kalliimpaa kuin maissa joissa autoveroa ei peritä, koska jälleenmyyntiarvokin on vastaavasti korkeampi.

Mitä lentäviin autoihin tulee niin ne tuskin toteutuvat mutta mitä toivoisin olisi että autoihin olisi saatavilla automaattiohjaus, joka toimisi ainakin rajoitetuissa paikoissa tai alhaisilla nopeuksilla. Sellaisilla olisi sosiaalinen tilaus koska väestö teollisuusmaissa ikääntyy ja moni menettää ajokykynsä, ja jos on tarkoitus jatkaa ihimsten pakottamista asua maalla tai paikoissa joissa joukkoliikenne palvelee käytännössä vain työmatkaruuhkien aikana, niin tarve päästä jonnekin tulee kasvamaan niiden joukossa joila ei ajokorttia ole, räjähdysmäisesti. Automaattiohjaut autot (ts sellaiset joissa automatiikka tietyissä tilanteissa pakosta kytkeytyisi päälle) lopettaisi myös sellaiset liikenteen lieveilmiöt kuten mieletön kaahailu ja rattijuoppoudet.

t. Rainer
 
Joskus nuorena miehenä pidin Suomen korkeaa autoverotusta kirosanana mutta nykyisin olen kallistunut sille kannalle että perimällä autoveroa uudesta autosta, joskaan ei 120-prosenttista kuten se oli takavuosina, mutta jotain kuitenkin, saadaan pienessä maassa autokanta pidettyä optimaalisena.

Suomessahan autokannan keski-iän on pitkään kerrottu olevan siellä kymmenen vuoden hujakoilla ja siitä vielä nousemaan päin, enkä oikein mitenkään voi käsittää moista optimaaliseksi tilanteeksi.
Autojen käytön (tai oikeammin, omistamisen) verotus ohjaa jo nykyisellään valintoja vähäpäästöisempään ja -kulutuksisempaan suuntaan. Jos auto olisi halpa hankkia mutta kallis käyttää, voitaisiin "samalla rahalla" hankkia useampi tarkoituksenmukainen kulkuväline kustannuksien pysyessä kutakuinkin samoina (Vielä jos vakuutukset olisivat henkilö- eivätkä ajoneuvokohtaisia! Itse en ainakaan pysty ajamaan kahta autoa samaan aikaan...).

(Autokannan keski-iän kohoaminen henkilöautojen osalta selittyy käytettyjen autojen maahantuonnilla joka puolestaan on suoraan seurausta "aitojen suomiautojen" korkeista hinnoista ja usein heikosta varustelutasosta. On houkuttelevampaa ostaa pari vuotta vanhempi saksantuonti jossa on ratin ja penkin lisäksi vähän muitakin varusteita ja joka on vielä usein vähemmän ajettukin kun samanhintainen "aito suomiauto". Raskaan liikenteen osalta taitaa johtua taloustaantumasta kun ei ole varaa vaihtaa uuteen.)
 
Lentävät autot ovat minusta yhtä päätön ajatus kuin kuvitelma siitä, että henkilöauto (siis maassa kulkeva) ratkaisee kaikki liikenneongelmat. Lentoautoista haaveili jo betonibrutalismin isä, itseoppinut arkkitehti Le Corbusier 1930-luvulla, mutta tyytyi kuitenkin henkilöautoon omien unelmiensa toteutuksessa.

Kuten hyvin tiedämme vaikka monet kiistävät, henkilöauto on liikenteen keskeinen ongelma eikä minkään asian ratkaisija. Lentävä henkilöauto olisi ilmailun keskeinen ongelma ellei peräti tuhoaja. Tähän on minusta kaksi välttämätöntä ja riittävää syytä.

Ensinnä fysiikka. Lentävät autot vaativat vielä enemmän tilaa per henkilö kuin maassa kulkevat autot. Ilmassa ei edes voi olla ruuhkia eli peräkkäin parin metrin päässä toisistaan matelevia autoja. Se, että ilmatila on 3-ulotteinen ja maanpinta 2-ulotteinen, ei ratkaise. Tieverkkohan on 3-ulotteinen, ja ilmassa päällekkäisten tasojen käyttäminen tuo ongelman tasoilta toiselle siirtymisessä. Ongelmaa voi verrata siihen, miten paljon tilaa tarvitaan, jotta motarin rampilla voi vaihtaa maantieliikenteessä tasolta toiselle.

No aihehan on varma ja aika teoreettinen, mutta palaan siihen kuitenkin, koska tässä kohtaa päättelysi on yksinkertaisesti virheellinen. Jos meillä on käytettävissä aidosti kolmessa ulottuvuudessa kulkeva ajoneuvo, matkakohteet ovat olennaisesti tasossa ja ilmatila tason yläpuolella on kokonaisuudessaan käytettävissä johonkin korkeuteen, sanotaan nyt vaikka 10% tason halkaisijasta, niin väitän että vaikka jokaisesta matkakohteesta (lue parkkiruutu) samalla hetkellä lähtisi ajoneuvo ilmaan, jokainen niistä voitaisiin reitittää määränpäähänsä niin että yhdenkään reitti ei leikkaa toisen reittiä. Tätä en ole todistanut, joten se jää vielä intuitiiviseksi arvaukseksi, mutta vertailukohteena voi ajatella vanhan ajan puhelinkeskusta, missä irtojohdoilla yhdistetään linjat toisiinsa: tuskin kenellekään tulee mieleen väittää, että kaikkia kytkentöjä ei voida tehdä, koska kaapelit eivät sopisi olemaan limittäin. Juuri tällaisia "kaapeleita" olisivat ajoneuvolle varattu kulkureitti ja pistokkeet parkkipaikkoja.

Rajoittavaksi tekijäksi jää parkkipaikat, tai paremminkin se, kuinka paljon tilaa leijuva auto tarvitsee lähtöön. (Sanon mieluummin leijuva kuin lentävä, sillä siitä on mieluummin kyse kun mennään aidosti kolmessa ulottuvuudessa.) Jos tarve on samaa luokkaa kuin helikopterilla, niin homma kaatuu tähän. Jos taas tilantarve on samaa luokkaa kuin autoilla nyt, niin homma toimii. Hyvinkin tiheässä kaupungissa on tilaa riittävälle määrälle parkkipaikkoja, kun katot olisivat käytettävissä ja tarvetta ei olisi kuin vain niille ruuduille. Vaikkapa ison automarketin pysäköintialueella voi ihan silmämäärällä nähdä, että pinta-alasta alle puolet on varsinaisia pysäköintipaikkoja, suurin osa on ajoväyliä.

No todettakoon vielä, että leijuvien autojen pitäisi olla ainakin osittain automaattisesti ohjattavia ja että tarvitaan pitkälle automatisoitu ja idioottivarma ilmatilan valvonta. Myöskään, kuten jo sanoin, pelkkä lentävä auto ei riitä, vaan sen pitää olla leijuva. Mutta jos jokin scifi-tekniikka, kuten antigravitaatio, kehitetään, niin autoilla voi sitten kuitenkin olla tulevaisuus ja maanpinta voitaisiin kokonaan rauhoittaa aivan kaikelta liikenteeltä, myös huolto- jakelu- ja joukkoliikenteeltä.
 
Vertailukohteena voi ajatella vanhan ajan puhelinkeskusta, missä irtojohdoilla yhdistetään linjat toisiinsa: tuskin kenellekään tulee mieleen väittää, että kaikkia kytkentöjä ei voida tehdä, koska kaapelit eivät sopisi olemaan limittäin.

Ilmatila ei ole verrannollinen sentraalisantran työtilaan. Oikealla ilmatilalla on muitakin käyttäjiä kuin ihminen. Väliin pitää mahtua esim. linnut ja säätilat sekä vikaantuneet koneet ym. häiriöt.

Lentoautojahan voidaan säilyttää monikerroksissa halleissa kuten nykyautojakin (tai nykylentokoneita lentotukialuksien kansien alla), eli niiden määrä ei rajoitu kaksiulotteiseen parkkipinta-alaan.

Mutta eihän kaikkien tarvitsekaan mahtua ilmaan samaan aikaan. Varakkaimmat varaavat slottinsa ensimmäisinä, ja köyhemmät saavat tyytyä maakyytiin tai ehkä ilmajoukkoliikenteeseen. Niinkuin nykyään pomot lentävät kopterilla ja tavikset EasyJetillä.
 
Vielä jos vakuutukset olisivat henkilö- eivätkä ajoneuvokohtaisia! Itse en ainakaan pysty ajamaan kahta autoa samaan aikaan...
Henkilökohtainen liikennevakuutus olisi useimmiten huomattavasti ongelmallisempi. Esimerkiksi sellaisessa tilanteessa että neljän hengen kaveriporukka lähtee yhdessä reissulle yhden heistä omistamalla autolle pitäisi kaikilla jossain vaiheessa mahdollisesti autoa ajavilla olla oma liikennevakuutus.
Sen sijaan ajoneuvokohtaisessa vakuutuksessa riittää yksi vakuutus.

Ajoneuvovakuutus olisi toki hyvä hinnoitella ajokilometrien mukaan, kolareita ja muita vakuutuksesta korvattavia vahinkoja kun sattuu yleensä vain liikkuvalle ajoneuvolle. Tällöin em. kaveriporukankin olisi helppo laskea reissunsa kuluihin myös vakuutusmaksut mukaan, varsinkin jos vakuutusmaksu tosiaan olisi per kilometri. Samoin esim. taksien taksoissa vakuutuksen osuus olisi helppo hinnoitella. Kilometripohjaisessakin hinnoittelussa olisi tosin omat huonotkin puolensa: kilometrimäärää voi olla hankala arvioida etukäteen. Tähän ratkaisuna olisi sähkölaskuista tuttu arviolaskutus: arvion ja todellisen ajon välinen erotus tasattaisiin vuosittain tai esim. joka katsastuksen jälkeen.
 
Henkilökohtainen liikennevakuutus olisi useimmiten huomattavasti ongelmallisempi...
Mikäs ongelma siinä on? Eihän autot kolareita aja, vaan kuljettajat, joten miksi vakuutetaan autoja eikä kuljettajia, jotka ovat riski. Jos oikein muistan, ainakin Englannissa asia on niin päin, että liikennevakuutus on kuljettajakohtainen. Jos kuljettajan liikennevakuutus on maksamatta, ajokortti ”ei ole voimassa”.

Meidän liikennevakuutuksemmehan on nurinkurinen, koska se sotkee todellisen riskitekijän eli kuljettajan, automallikohtaiset korjaustilastot sekä aiheuttajan ja syyttömän käytössä olevien autojen hintatason. Eli kalliilla autolla on kallis vakuutus. Mutta kun sitä kallista autoa on käyttänyt hyvä kuljettaja ilman kolareita, saa vakuutukseen alennusta (bonukset). Mutta kun perheen lapset saavat ajokortteja, heidän riskinsä on suuri, ja he ajavat alennetuilla vakuutuksilla. Sitten kun riski toteutuu ja lapset aiheuttavat vahingon toiselle, korjauskulut muodostuvat sen toisen auton hinnan mukaan, ei sen vakuutuksen mukaan, josta korvaus maksetaan. Eihän tässä ole päätä eikä häntää!

Kun liikennevakuutus on ajokorttikohtainen, ei tarvitse pohtia kilometrejäkään. Bonuksia kertyy, kun ei töpeksi. Vahingon riskihän on kiinni ajajan käytöksestä, ei siitä, miten paljon ajaa. Todennäköisesti paljon ajava on itse asiassa taitavampi ja siten hänen riskinsä on ajettua matkaa kohden pienempi kuin sen, joka ajaa harvoin. Mutta tietenkin jos ajaa harvoin tai ei ollenkaan, ei aiheta vahinkojakaan, ja silloinkin on oikein, että maksaa alennettua vakuutusta.

Antero
 
Terrafugia-firman täti esittelee Transition-lentoautoa TED-esitelmässä (video 9 min 40 s):

http://www.ted.com/talks/anna_mracek_dietrich_a_plane_you_can_drive.html

Vaikea edelleenkään kuvitella, kuka noita ostaisi. Hinta-arvio on firman webbisivulla 279 000 taalaa, eli se on viime vuodesta noussut lähes sata tonnia. Videosivulle tulleiden kommenttien mukaan lento-ominaisuuksiltaan Transitionia paremman pienlentokoneen voi Yhdysvalloissa ostaa alle 70 000 dollarilla.

Esitelmässä kerrotaan, miten Yhdysvalloissa on tuhansia vajaakäytöllä olevia pieniä kiitoratoja, joita Transition-pilotit voisivat hyödyntää. Tulee mieleen, että mikähän niiden kapasiteetti matkustajissa laskettuna oikeasti on, jos lentokoneeseen mahtuu Transitionin tapaan kaksi ihmistä. Ruuhkaa taitaisi tulla aika nopeasti, jos Transitionista jonkun ihmeen kautta oikeasti tulisi populaari suksee. Luemma Heathrown lähestymisväylillä ilmassa koneiden väli on pienimmillään 4,6 km. Löytyisiköhän amerikkalaiselta moottoritieltä ruuhkaolosuhteissa Transitionin hintainen henkilöauto keskimäärin tuon mittaiselta pätkältä... hmm...
 
Takaisin
Ylös