Liikennevalojen lähestyminen on kovin tilannekohtainen kysymys, eli pelkän opastimen ohella on huomioitava mahdollinen liukkaus sekä liikenneympäristö ja näkemät. Tästä syystä mielestäni ei ole mitään yleispätevää nopeutta valojen lähestymisen suhteen, vaan olosuhteet ratkaisevat aina tilanteen. Tässä tietysti auttaa aiempi ajokokemus, jotta voi arvioida, kuinka tulee toimia.
Valojen suhteen täysin ratkaiseva asia on etuusopastimen käyttö. Näin voi aidosti suhteuttaa nopeutensa sen mukaan, eli tietää nuolen tulevan tietyllä hetkellä sekä tietää sen myös pysyvän. Poikkeustilanteissa etuuden purkautuminen on myös jollakin tasolla ennakoitavissa, mutta se voi silti yllättää.
Tästä syystä en edes harkitsisi ajamista järjestelmissä, joissa ei ole etuusopastinta käytössä, koska se tekee ajamisesta todella heikosti ennakoitavaa ja lisää vaaratilanteiden ja vahinkojen todennäköisyyttä huomattavasti. Onneksi kuitenkin voi valita työnsä niin, ettei tarvitse ajaa järjestelmissä, joissa ei ole etuusopastimia käytössä.
Mutta itse nopeuksista voisin lonkalta heittää, että jos on epävarmuutta valon tulemisesta, niin 20 km/h nopeudesta n. 20 m pysähdysmatka hyvällä säällä on sellainen, joka onnistuu siististi ilman matkustajavahinkoja. Vastaavasti 40 km/h nopeudella jarrutus on aloitettava luokkaa 60-70 m ennen.
Valoa uskaltaa siis tiettyyn pisteeseen lähestyä linjanopeudella, mutta tietyn olosuhteista riippuvan pisteen jälkeen opastimen lähestymisnopeus laskee tasaisen käyrän mukaan, joka päättyy opastimelle 0 km/h nopeuteen.
Jos etuusopastimia ei ole, laskee verkon keskinopeus dramaattisesti, koska kuljettajalta katoaa mahdollisuus ennakoida valojen toimintaa. Pysäkiltä lähdön hetkeä ei pysty ennakoimaan, mutta ennen kaikkea kaikkia valoja täytyy lähestyä siten, kuin niihin joutuisi aina pysähtymään. Tämä laskee dramaattisesti ajonopeuksia ja ajoaikoja, kun jokaista valoa ennen pitää ottaa pelivaraa ja pudottaa nopeutta.
Tällainen jatkuva valojen odotukseen liittyvä laskeminen ja varominen on myös todella raskasta ja stressaavaa etenkin aikataulupaineessa, mikä laskee merkittävästi työhyvinvointia ja vaikuttaa negatiivisesti koko työn mielekkyyteen.
Jos siis turvallisuus, liikennöintitalous tai työhyvinvointi kiinnostaisi vähääkään, käytettäisiin kaikissa valoissa todellisia etuusopastimia, joista pystyy päättelemään valojen tulevan toiminnan sekunnin tarkkuudella. Tähän mennessä nämä asiat eivät ole ainakaan Helsingissä kiinnostaneet vähääkään, kun valoille tai keskinopeudelle ei ole edes yritetty tehdä mitään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Mutta tämä liikennevaloasia onkin sellainen, että sitä kokonaisuutta ja siinä toimimista ei voi ymmärtää kokonaisvaltaisesti, ennen kuin itse muiden turvallisuudesta ja hengestä vastaten on ajanut vaunua kaupunkiliikenteessä vaihtelevissa tilanteissa. Tätähän eivät suunnittelijat tai poliitikot ole tehneet eivätkä tee jatkossakaan, joten niiltä osin muutosta ei ole odotettavissa ainakaan Helsingissä.
Onneksi on myös kaupunkeja, jossa etuusopastimia käytetään, näissä liikenne on sujuvaa sekä myös viime kädessä turvallisuudesta vastaavan eli kuljettajan kannalta paljon miellyttävämpää.
