Me ollaan aika heterogeeneninen joukko, eli tuohon on varmaan vaikea antaa mitään yksiselitteistä vastausta, eri ihmiset arvostavat erillaisia alueita. Tuossa tiiviyskeskustelussa on se ongelma, että rakentamistiheys on vain yksi monista muuttujista siinä pirullisen monimutkaisessa palapelissä josta muodostuu asuinympäristö. Ceteris paribus, ihmiset varmaan arvostavat väljyyttä. Tuollaisessa tarkastelussa ei ole vaan mitään järkeä, koska ihmiset arvostavat myös esimerkiksi lyhyitä etäisyyksiä töihin ja palveluihin, halpoja neliöhintoja, elävää kaupunkikuvaa, lähipalveluita ja julkista liikennettä jos ei itselleen niin vaimolle. Helsingin seudun halutuimmat kohteet ovat aika tiiviisti rakennettu, haluttavuuden mittari on hinta eikä huutelu yleisönosastoilla siitä yksinkertaisesti syystä että se mitä massa tekee rahoillaan kertoo heidän todellisista haluistaan paljon enemmän kuin yksittäiset anekdootit. Toisaalta esim. ei-halutut kerrostalolähiöt ovat aika väljiä.Koko tässä metro- vs muut liikennemuodot keskustelussa pitäis lähteä siitä millaisessa kaupungissa haluaisimme asua tulevaisuudessa. Suomalaiset ovat vastustaneet tiivistä rakentamista.
Minusta se miten ysin jatkoa lähestyttiin on periaatteessa aivan oikea tapa. Jos paikalliset haluavat ratikan, niin sitten pitää luopua joistain parkkipaikoista ja hyväksyä meluhaitat. Jos ei, niin sitten sitä ratikkaa ei tule. Minusta se on loppupelissä naapuruston asia, jos asukkaat haluavat pitää kiinni hehtaaritonteistaan niin sitten he valitsevat että bussi tulee vain kerran tunnissa ja ruuhkaisen motarin liittymä on viiden kilometrin päässä.
Toki vastustaa. Vaikka Tapulikaupungissa asuvalla täydennysrakentaminen merkitsee rakennusaikaista hässäkkää, mahdollisesti näköalojen peittymistä, viheralueiden pienemistä, jne. Hyötypuoli, kuten paremmat lähipalvelut ja parempi joukkoliikenne on taas vaikea hahmottaa.Viime aikoina lähes joka päivä Hesarin yleisönosastossa kirjoittaa joku joka ehdottomasti vastustaa esim vanhojen lähiöiden täydennysrakentamista tai uusien lähiöiden rakentamista liian tiiviiksi milloin mihinkin syyhyn vedoten, viimeksi sillä että lasten liikuntaharrastukset kärsivät.
Tähän on kolme ratkaisua. Ensinnäkin hyödyt pitää tuoda esille, osoitetaan että kun tänne rakennetaan, niin alueella saadaan ratikkalinja tai juna-asema, lähikoulu kävelyetäisyydellä, kunnolinnen ruokakauppa, tms. Toiseksi, joskus nimbyistä pitää vain kävellä enemmistöpäätöksin yli.
Kolmanneksi, euro auttaa asiaa. Työtoveri kertoi, että heidän taloyhtiönsä Martinlaaksossa myi ison parkkipaikkansa tontiksi, ja rahoittaa sillä putki- ja muita remontteja. Jos ihmisiltä kysyy, että saako heidän parkkipaikansa gryndata niin vastaus on että ei. Jos kysyy, että haluatko maksaa 20 000 euroa putkiremontista, vai myydänkö parkkipaikkasi, niin vastaus on todennäköisesti että voihan sen auton muuallekin pysäköidä. Vuokratonteilla tämä toimisi kivuttomimmin niin että kaupunki myöntäisi lisää rakennusoikeutta taloyhtiölle, ja nostaisi vuokraa vähemmän kuin sen arvo on.
Oma lukunsa on sitten saavutetusta siivelläelosta kiinnipitävät, malliin vikinä eilisessä Hesarissa siitä että kaupungin pitää ottaa huomioon eteläisen Helsingin lapsiperheiden pysäköintitarpeet. Ei Etelä-Helsingissä ole parkkipaikoista pulaa, niitä on kymmenittäin myymättä, se mitä tässä vaaditaan on että se parikymmentä neliöitä harvinaisen kallista pysäköintitilaa pitää antaa ilmaiseksi käyttöön.
Viimeksi muokannut moderaattori: