Asumisvalinnat ja joukkoliikenne pääkaupunkiseudulla

Vs: Asumistoiveista

Suomalaiset tuntuvat hylänneen perinteisen puutarhaesikaupungin mallin, jossa asuttaisiin suht tiiviisti ja kaupunkimaisesti, mutta keskikaupunkia pienemmissä yksiköissä, niin kerros-, rivi- kuin omakotitaloissa. Mistä se johtuu? Onko se pelkästään muoti-ilmö, vai onko suuntaus seurausta jostain perhe- tai väestöpoliittisista toimenpiteistä, verotuksesta vai mistä? Onko asuminen niissä suhteessa liian kallista niiden etuihin verrattuna vai mikä?
Minusta selitys on siinä, että vain pientalorakentamisessa asukas itse tekee tai teettää rakennuksen itselleen asumista varten. Muussa rakentamisessa asuminen on sekundääritarkoitus. Varsinainen tarkoitus on tuottaa rahaa. Se johtaa siihen, että asunnot tehdään niin halvoiksi (=huonoiksi) kuin mahdollista, jotta ne menevät vielä kaupaksi. Sehän on liiketoiminnan ja markkinamekanismin periaate, joka on voimassa niin markkinataloudessa kuin sosialismissakin.

Mahdollisimman halvalla tekeminen tarkoittaa myös kaavoitusta ja ympäristöä, ei pelkästään rakennustekniikkaa ja asunnon pohjaratkaisua. Miksi tehdä Kartanonkoskia, kun tylsä betonilähiökin menee kaupaksi – koska ei ole vaihtoehtoja. Vika ei ole arkkitehtikoulutuksessa, sillä arkkitehdin pomona on työelämässä ekonomi. H:gin arkkitehdit eivät kylläkään pitäneet Kartanonkoskesta, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö hekin osaisi tehdä viihtyisää – jos saisivat. Siksi toiseksi Kartanonkoskessakin on ongelmansa, kuten palveluiden puute. Arkkitehdit olisivat niitä sinne halunneet, mutta Jumbo ei. Ja kumpi voitti?

Siksi vanhoa asuinalueita ei niin helposti pystytä yhdistämään "nauhoiksi", joka mahdollistaisi tehokkaan ja toimivan joukkoliikenteen, koska niiden väliin on jätettävä tyhjiä alueita jonne ei saa sen enempää rakentaa taloja lisää eikä johtaa mitän liikennettä, ei edes joukkosellaista.
En pidä NIMBYä patenttiselityksenä. Esa Korjulan mielipide HS:ssa eilen raitiolinja 9:n jatkosta Merisatamaan kertoo minusta paremmin, mistä on kysymys. KMP – Keep My Parking lienee oikeampi selitys.

Mutta myös se, ettei täällä kukaan tiedä, mitä on tasokas joukkoliikenne. En minäkään halua metroa vinkumaan ikkunani alle. En ole innoissani ohi ajavasta bussistakaan, kun sen kulkiessa ei olohuoneessa kuule, mitä toinen sanoo (kirjoitan omasta kokemuksesta). Ja kaikkein vähiten haluan metron liityntäliikenneterminaalia edes kävelyetäisyydelle. Kunhan saamme ensimmäisen oikean ruohoratikan sekä raitiokävelykadun, jossa ei ole autoja 1960-luvun tyyliin kuten Aleksilla. Ehkä sitten asenteet muuttuvat, kun on esimerkit.

Antero

PS: Nyt on ollut pitkään niin kosteaa, että jopa Tukholmankadun mäki näyttää ruohoradalta. Hyvä että edes niin!
 
Vs: Asumistoiveista

Suomalaiset tuntuvat hylänneen perinteisen puutarhaesikaupungin mallin, jossa asuttaisiin suht tiiviisti ja kaupunkimaisesti, mutta keskikaupunkia pienemmissä yksiköissä, niin kerros-, rivi- kuin omakotitaloissa. Mistä se johtuu? Onko se pelkästään muoti-ilmö, vai onko suuntaus seurausta jostain perhe- tai väestöpoliittisista toimenpiteistä, verotuksesta vai mistä? Onko asuminen niissä suhteessa liian kallista niiden etuihin verrattuna vai mikä??

[...]

Vaikuttaa siltä että arkkitehtimme eivät ole tarpeeksi innokkaasti paneutuneet asuinalueiden kokonaisviihtyvyyteen, ja että kaupunkirakentamisperinne olisi kadonnut meiltä 2. maailmansodan jälkeen. Uusia kerrostaloalueita rakennetaan yhä samanlaisiksi kuin 15-20 vuotta sitten. Vantaan Kartanonkoski lienee ainoa poikkeus, mutta senhän suunnitteli joku ruotsalainen vai oliko se brittiläinen arkkitehti? Johtuuko tämä tilanne Suomen arkkitehtien koulutuksesta, liian vähästä kilpailusta heidän kesken, vai siitä että rakennusliikkeet sanelevat kaiken, vai mistä?

Tampereella tämä kehitys on nähtävissä esimerkiksi Viinikan-Nekalan alueella (joiden rajapinnassa satun asumaan). Vanha, maailmansotien välissä rakennettu Viinikka on tyylikkäs, klassinen ja mannermainen puutarhakaupunki (vähän oikeastaan Käpylän kaltainen), jota halkoo Iidesjärveltä Pahalammelle ulottuva Viinikanpuisto. Alueella on mm. Tampereen vanhimmat rivitalot ja iso määrä idyllisiä omakotitaloja. Ongelmana on tosin kaupallisten palvelujen puute: Nekalan teollisuusalueen KKK-Supermarket Suurjako tappoi 1990-luvulla monta pikkuista kivijalkakauppaa. Kysyntää alueella on todella.

Nekalan puoli on vähän paremmin palveltu (2 lähikauppaa ja supermarket, teollisuusalueella tilaa vievän kaupan palveluita), mutta rakennustyyli on melko brutaalia jälleenrakennuskauden puutalotyyliä: esimerkiksi talo, missä minä asun on 1947 rakennettu tyypillinen "Nekala-tyylin" pienkerrostalo mineriittilevyineen. Ajan henki oli tosiaan, että rakennetaan väliaikaisia pikataloja, jotka voidaan myöhemmin purkaa pois parempina aikoina. Tampereen Kalevankankaaltahan kokonainen Pikatalojen kortteli (erittäin huonot fasiliteetit) purettiin ja osittain jopa paloi 1970-luvulta lähtien, viimeiset talot 1990-luvulla.
Nekalassa on myös rintamamiestaloja TKL:n ja Paunun varikoilta itään.

Kuitenkin Viinikka-Nekala on toiminnallinen kokonaisuus, ja erona niillä on tosiaan lähinnä rakennustyyli. Oman korttelini rakennustyyli on siis "Nekalaa", vaikka virallisesti kuuluukin Viinikkaan.

Igglon sivuilta voi katsella ja ihmetellä aluetta.

Mitä tulee nykyaikaisiin suunnittelupreferensseihin, tuntuu että perinteisellä puutarhakaupungilla alkaa olla renessanssi. Kartanonkosken lisäksi ainakin Tampereen Vuores ja jossain määrin myös Espoon Kauklahti edustavat uuspikkukaupunkityyliä, jossa ideana on luoda mahdollisimman hyvää elinympäristöä. Tampereella tästä on tehty sekä kaupungin, asukkaiden että rakennusliikkeiden intressi ns. kumppanuuskaavoituksen avulla.
 
Vs: Asumistoiveista

Minusta selitys on siinä, että vain pientalorakentamisessa asukas itse tekee tai teettää rakennuksen itselleen asumista varten. Muussa rakentamisessa asuminen on sekundääritarkoitus. Varsinainen tarkoitus on tuottaa rahaa. Se johtaa siihen, että asunnot tehdään niin halvoiksi (=huonoiksi) kuin mahdollista, jotta ne menevät vielä kaupaksi. Sehän on liiketoiminnan ja markkinamekanismin periaate, joka on voimassa niin markkinataloudessa kuin sosialismissakin.
Mä en näe asioita niin pessimistisesti etteikö aluerakentamista voisi toteuttaa asukkaiden ehdoilla. Onhan joitakin onnistuneita esimerkkejä mutta liian vähän.

En pidä NIMBYä patenttiselityksenä. Esa Korjulan mielipide HS:ssa eilen raitiolinja 9:n jatkosta Merisatamaan kertoo minusta paremmin, mistä on kysymys. KMP – Keep My Parking lienee oikeampi selitys.
Ullanlinnaa joka on ihan kesellä tiheintä kantakaupunkia ei pidä sekoittaa tähän lähiöiden rakentamisproblematiikkaan. Näillä ysiä vastustavilla ullanlinnalaisilla on tietenkin myös asenneongelmia mutta ihan eri syystä.

Mutta myös se, ettei täällä kukaan tiedä, mitä on tasokas joukkoliikenne. En minäkään halua metroa vinkumaan ikkunani alle. En ole innoissani ohi ajavasta bussistakaan, kun sen kulkiessa ei olohuoneessa kuule, mitä toinen sanoo (kirjoitan omasta kokemuksesta). Ja kaikkein vähiten haluan metron liityntäliikenneterminaalia edes kävelyetäisyydelle. Kunhan saamme ensimmäisen oikean ruohoratikan sekä raitiokävelykadun, jossa ei ole autoja 1960-luvun tyyliin kuten Aleksilla. Ehkä sitten asenteet muuttuvat, kun on esimerkit.
Sulla on paljon työsarkaa. Esim Laajalahdessa on raide-Jokeria vastustettu juuri siksi että se viistäisi yhden metsikön halki. Laajalahtelaisten aktivistien mielestä raide-Jokerin pitäisi kulkea samaa reittiä kuin bussi-Jokerin eli kehäykköstä pitkin.

Muita potentiaalisia uusia lähiöitä jotka voisivat olla puuttuvia paloja raideliikenteelle sopiville lähiönauhoille ovat Uusimäki Espoon, Helsingin ja Vantaan rajalla sekä Kuninkaantammi, mutta niitäkin on jo alettu kritisoida niiden viedessä ulkoilumaastoa. Samoin Vuosaaressa yksi paikka (nimeä en muista). Jokeri II on jostain syystä pakko rakentaa tunneliin Keskuspuiston alle koska joukkoliikennekatukaan ei saa mennä sen poikki maan päällä. Tällainen pikku toimenpide ei tietenkään maksa mitään?

t. Rainer
 
Vs: Asumistoiveista

Nekalan puoli on vähän paremmin palveltu (2 lähikauppaa ja supermarket, teollisuusalueella tilaa vievän kaupan palveluita), mutta rakennustyyli on melko brutaalia jälleenrakennuskauden puutalotyyliä: esimerkiksi talo, missä minä asun on 1947 rakennettu tyypillinen "Nekala-tyylin" pienkerrostalo mineriittilevyineen. Ajan henki oli tosiaan, että rakennetaan väliaikaisia pikataloja, jotka voidaan myöhemmin purkaa pois parempina aikoina. Tampereen Kalevankankaaltahan kokonainen Pikatalojen kortteli (erittäin huonot fasiliteetit) purettiin ja osittain jopa paloi 1970-luvulta lähtien, viimeiset talot 1990-luvulla.
Mulla on sellainen käsitys kun olen kuunnellut manselaisten juttuja, että Nekalalla olisi aika hurja maine. Pitääkö paikansa vielä? Väliaikaisia pula-ajan 2-kerroksisia pienkerrostaloja ilman mukavuuksia oli myös Helsingin Maunulassa 1940-60 luvulla. Ne olivat kaupungin vuokrataloja kaikkein heikoimmassa asemassa olevia varten ja ne jäivät todellakin väliaikaisiksi, eikä niistä siis tehty retroa.

Mitä tulee nykyaikaisiin suunnittelupreferensseihin, tuntuu että perinteisellä puutarhakaupungilla alkaa olla renessanssi. Kartanonkosken lisäksi ainakin Tampereen Vuores ja jossain määrin myös Espoon Kauklahti edustavat uuspikkukaupunkityyliä, jossa ideana on luoda mahdollisimman hyvää elinympäristöä. Tampereella tästä on tehty sekä kaupungin, asukkaiden että rakennusliikkeiden intressi ns. kumppanuuskaavoituksen avulla.
Kauklahdessa todella yritettiin 2 vuoden takaisissa asuntomessuissa luoda vanhan ajan puutarhakaupunki koristeellisine taloineen, mutta taloista tuli niin kalliit ja osasta vähän epäkäytännöllisiä, että eivät ole mennet kaupaksi.

t. Rainer
 
Vs: Asumistoiveista

Kellarit olivat aikaisemmin (1960-luvulle asti) normaali osa rakennusta. Sitten keksittiin rossipohjat ym. uudet ratkaisut, jotka olivat rakennuttajille vähän halvempia kuin tehdä kellarin korkuinen sokkeli, jonka sisään kellari aikaisemmin muodostui melkein ilmaiseksi.
Minun mielestäni ylläoleva lainaus on pelkkää soopaa. Kellari yleistyi asuinrakennuksissa vasta jälleenrakennusajalla. Sitä ennen kellari ei omakotitaloissa ollut todellakaan normaaliosa rakennusta. Ennen kellarikautta rakennettiin nimenomaan rossipohjia ja multapenkkejä (arkkitehti Risto Vuolle-Apialan nimitys näille on 'trossipohja' ja 'multipenkki'), jotka molemmat ovat ihan hyviä vaihtoehtoja alapohjaksi. Rossipohja ei sulje pois kellaria, sillä monessa rintamamiestalossa, jossa kellari on vain keittiön alapuolella, on rossipohja. Kellarin tappoi laattaperustus, jonka valmistaminen on mukamas nopeampaa ja halvempaa kuin rossipohjan.

Minun mielestäni omakotitaloihin ei kellari kuulu. Tonteille on mahdollista rakentaa piharakennus, johon näitä toisarvoisia varastoja ja työtiloja sijoitetaan. Myös arkkitehti Risto Vuolle-Apiala kritisoi nykyistä muotia sijoittaa "kaikki mahdolliset nykyaikaisen asumisen toiminnat" yhteen rakennukseen. Mielestäni kellarin kosteat tilat soveltuvat huonosti muiden kuin juureksien ja säilykkeiden säilyttämiseen.
 
Vs: Asumistoiveista

Ullanlinnaa joka on ihan kesellä tiheintä kantakaupunkia ei pidä sekoittaa tähän lähiöiden rakentamisproblematiikkaan. Näillä ysiä vastustavilla ullanlinnalaisilla on tietenkin myös asenneongelmia mutta ihan eri syystä.
Tarkoitin tällä esimerkillä sitä, että todelliset ja sanotut syyt eivät ole aina aivan samat. Joku sanoo haluavansa pitää ulkoilumetsän, vaikka ei koskaan siellä käykään. Todellinen syy voi olla vaikkapa joutomaa-aukio, jota on ryhdytty pitämään parkkipaikkana, mutta siitä tulisikin naapuritalon tontti.

Sulla on paljon työsarkaa. Esim Laajalahdessa on raide-Jokeria vastustettu juuri siksi että se viistäisi yhden metsikön halki. Laajalahtelaisten aktivistien mielestä raide-Jokerin pitäisi kulkea samaa reittiä kuin bussi-Jokerin eli kehäykköstä pitkin.
Minun on helppo ymmärtää näitä ajatuksia, kun ei kerran tiedetä, mistä on kyse. Ja keskuspuiston tunnelillekin on hyvät perusteet, kun selitetään, että rakennetaan bussikatu. Haagassa on ”keskuspuiston” halkova bussikatu. Se ei eroa mitenkään tavallisesta kadusta, koska se on tavallinen asfaltoitu katu. Sen sijaan nurmetettu raitiotie on täysin eri asia. Se on myös täysin eri asia kuin metron tai paikallisjunan rata.

Totuushan on, ettei liikenneväylä siitä autuaaksi ja haitattomaksi tule, että siinä on joukkoliikennettä. Henkilöautot ovat nykyään paljon hiljaisempia kuin bussit. Metron virtakiskon vinkuna taas kantaa kauaksi sen vuoksi, että ääni poikkeaa katuliikenteen huminasta.

Se nyt vain sattuu olemaan niin, että ilmajohtovirrotteinen raideliikenne nurmetetulla radalla on hiljaisin ja maisemallisesti vähiten haittaava motorisoidun henkilöliikenteen muoto. Sen väylä näyttää puistolta, vaikka väylä olisi puistossa. Mutta eihän tätä voi vakuuttaa asukkaille, kun niitä ei voi pyytää mihinkään lähelle katsomaan ja kokemaan, mistä on kyse.

Antero
 
Vs: Asumistoiveista

Totuushan on, ettei liikenneväylä siitä autuaaksi ja haitattomaksi tule, että siinä on joukkoliikennettä. Henkilöautot ovat nykyään paljon hiljaisempia kuin bussit. Metron virtakiskon vinkuna taas kantaa kauaksi sen vuoksi, että ääni poikkeaa katuliikenteen huminasta.
Mun käsitykseni mukaan bussit ja henkilöautot ovat hiljaisia niin kauan kuin ne ovat uusia. Melua pitävät vanhat autot ja bussit.

Onko niin että metron "vinkuva" ääni tulee virtakiskoista? Olen luullut sen tulevan moottoreista, joiden äänieristys vanhassa M100-sarjan junassa vaikuttaisi olevan aika olematon.

Se nyt vain sattuu olemaan niin, että ilmajohtovirrotteinen raideliikenne nurmetetulla radalla on hiljaisin ja maisemallisesti vähiten haittaava motorisoidun henkilöliikenteen muoto. Sen väylä näyttää puistolta, vaikka väylä olisi puistossa. Mutta eihän tätä voi vakuuttaa asukkaille, kun niitä ei voi pyytää mihinkään lähelle katsomaan ja kokemaan, mistä on kyse.
Jos raitiotie tekee nurmetetulla radalla tiukahkon mutkan, niin kuuluuko pyörien kirskunta kun vaunu ajaa kaarteeseen?

Mun mielestäni liikenteen ei tule olla täysin hiljaista vaan jonkinlainen humina siitä pitää kuulua. Ihan turvallisuuden vuoksi että havaitsee lähestyvän kulkuneuvon ajoissa.

t. Rainer
 
Vs: Asumistoiveista

Minun mielestäni omakotitaloihin ei kellari kuulu. Tonteille on mahdollista rakentaa piharakennus, johon näitä toisarvoisia varastoja ja työtiloja sijoitetaan. Myös arkkitehti Risto Vuolle-Apiala kritisoi nykyistä muotia sijoittaa "kaikki mahdolliset nykyaikaisen asumisen toiminnat" yhteen rakennukseen. Mielestäni kellarin kosteat tilat soveltuvat huonosti muiden kuin juureksien ja säilykkeiden säilyttämiseen.

Vanhoissa taloissa kellareiden kosteuseristys on usein huonosti toteutettu ja siksi niistä on vain riesaa. Jos talo rakennetaan rinteeseen, joka on aika yleistä kasvukeskuksissa jossa tonteista on pulaa, niin puolet alimmasta kerroksesta on "kellaria".

t. Rainer
 
Kepuilua:
http://www.vn.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/fi.jsp?oid=236692

Lisää kepua:
http://lotta.yle.fi/rsweb2.nsf/sivut/uutisaihe?opendocument&pageid=Content054D8

Ylen aikainen sanoi:
Vanhanen puolustaa Espoon hajautettua asumista
26.08.2008 YLE



Pääministeri Matti Vanhanen puolustaa voimakkaasti Espoon kaupungin hajautetun asumisen mallia.

Pääministerin mukaan kiskoliikenteen lisääminen ei vaikuta merkittävästi ilmastonmuutoksen hidastumiseen.

Vanhasen mielestä biopolttoaineilla ja bensiiniä säästävillä autoilla saadaan huomattavasti parempia tuloksia.

Vanhanen uskoo että Espoossa otetaan ensimmäisenä Suomessa sähköautot käyttöön.

Pääministeri puhui tänään Espoon 550-juhlavuoden seminaarissa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Asumistoiveista

..mutta niitäkin on jo alettu kritisoida niiden viedessä ulkoilumaastoa. Samoin Vuosaaressa yksi paikka (nimeä en muista).

Kyseessä lienee Mustavuoren alueelle suunniteltu pientalovaltainen asuinalue, jota ainakin Pro Mustavuori-liike on suhteellisen näkyvästi vastustanut. Kysehän ei tässä tapauksessa ole pelkästään ulkoilumaaston viemisestä, vaan siitä, että kaupungin lonkerot kurkottelevat jo alueen pohjoispuolella sijaitsevaa Mustavuoren lehdon luonnonsuojelualuetta (joka ulottuukin sitten jo pitkälle Sipoon puolelle, mutta se on taas toinen juttu).
 
Huokaus. Huomenna saamme lukea hesarin keskustelupalstalta monta aloitusta miten väärässä raideliikennehörhöt ovat aina olleet. t. Rainer
On niin tyypillistä Maalaisliittoa, että. Naapuriakaan ei saisi näkyä (edes kaupungissa).
Toivottavasti ainakaan Stadilaiset eivät kuntavaaleissa noita äänestä.
 
On niin tyypillistä Maalaisliittoa, että.
En minäkään tuosta puheesta ilahdu, mutta joukkoliikenneväki voisi myös katsoa peiliin. Tässä nyt ollaan raskasraidefanatismin kanssa. Pitääkö antaa käteen kaikki argumentit, joilla voi vastustaa joukkoliikennettä? Vaaditaan ympäristöperusteilla miljardia hankkeeseen, josta ei ole mitään ympäristöhyötyjä. Onko ihme, jos sen perusteella sanotaan, että ilmanstonmuutosta torjutaan paremmin henkilöautoilun kanssa?

Vanhanen on täysin oikeassa siinä, ettei länsimetrosta ole mitään hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sen sijaan siitä on jotain apua, että henkilöautojen päästöjä vähennetään edes vähän, kun 85 % CO2-päästöistä tulee henkilöautoista. Siinäkin Vanhanen on oikeassa, että joukkoliikenteen päästöjä voitaisiin vähentää kaasubusseilla halvemmalla ja nopeammin.

Ja kuitenkin on väitetty, että kannattaa panna miljardi metroon, kun se on ympäristöteko. Kun ei niin ole, on tietenkin helppo tehdä johtopäätös, ettei raideliikenteestä ole avuksi ilmastonmuutoksessa.

Tässä Vanhasen puheen päättelyssä on se vika, että siinä ei ole ymmärretty, että joukkoliikenteen hyöty ilmastotalkoissa on autoilijan siirtyminen joukkoliikenteeseen. Se vähentää CO2-päästöjä niin paljon, ettei millään autoteknologialla edes voi päästä samaan. Helsingin tilastoarvoilla jokainen heti nykyiseen joukkoliikenteeseen siirtyvä autoilija vähentää päästöjään noin 60 %. Ja nykyiseen raideliikenteeseen siirtyjä vähentää päästöjään 70 %. Se voi tapahtua jo huomenaamuna, sillä joukkoliikenteessä on heti tilaa yhdelle jos toisellekin, joka lopettaa auton käytön. Eikä maksa mitään.

Mutta mikä on länsimetron vaikutus tässäkin asiassa: ei mikään. Ei tule vähemmän autoilijoita ja enemmän joukkoliikenteen käyttäjiä, vaikka maksetaan miljardi, joka muulla tavalla käytettynä vähentäisi päästöjä.

Kun ketjun otsikko on asumisvalinnoissa, niin siitä voisin kyllä todeta, että ennen autoilun aikaa asuttiin juurin kuten Vanhanen ihannoi. Betonilähiöt synnytti autoilu, ei raideliikenne. Ei ollut muuta kuin pientaloja rautateiden pysäkkien palvelualueilla. Vasta metron aikana on tätä moottoritielähiön rakennetta alettu soveltaa raideliikenteeseen, kun on pitänyt keksiä käyttäjiä liian isoille junille. Raideliikenne se palveli Helsingin ympäristön huvilayhdyskuntia sielläkin, missä ei ollut junaratoja. Mutta se ei ollut liian raskasta vaan sopivaa raitioliikennettä.

Antero
 
Viimeksi muokattu:
Ennen autoilun aikaa asuttiin juurin kuten Vanhanen ihannoi. Ei ollut muuta kuin pientaloja rautateiden pysäkkien palvelualueilla. Raideliikenne se palveli Helsingin ympäristön huvilayhdyskuntia.

Mielestäni Vanhanen ei ihannoin kuvaamaasi 'asumistyyliä'. Tässä ote puheesta:

Matti Vanhanen sanoi:
Olen havainnut, että julkisuuteen syötetään totuutena ideologiaa, jonka mukaan ilmastonmuutoksen nimissä luonnonläheinen pientaloasuminen, väljä kaavoitus ja yksityisauton käyttö olisivat suurimmat esteet Suomen tiellä ilmastonmuutoksen mallimaaksi. Tämä ideologia on vailla pohjaa ja suoraan sanottuna täyttä puppua.
Vanhanen nimenomaan kannattaa väljää kaavoitusta. Tulkitsen väljän kaavoituksen suuriksi, hajallaan oleviksi tonteiksi. Tällaiselle haja-asutusalueelle joukkoliikenteen toteuttaminen on hyvin hankalaa; jos pysäkkejä on yhtä useasti kuin nykyisillä busseilla, on kävelyetäisyydellä pysäkistä vain muutama pientalo. Tuo on hyvin kaukana minun tai Anteron ihannoimasta radan varren pientalotaajamasta.

Onneksi väljä kaavoitus voidaan ymmärtää myös vieri vieressä oleviksi suuriksi tonteiksi. Jos kävelyetäisyys bussipysäkiltä on 300 m, mahtuu yhden pysäkin kävelyetäisyydelle 27 kappaletta yhden hehtaarin tontteja (todellisuudessa vähemmän, sillä joka tontille pitää olla tie). Tuollaiselle taajamalle joukkoliikenne on jo mahdollista. Mitähän Vanhanen oikein tarkoittaa väljällä kaavoituksella? Se tuosta puheesta kävi ainakin selväksi, että Vanhanen ei ihannoi raideliikennettä tai mitään joukkoliikennettä.
 
Minusta pelottavinta tuossa Vanhasen puheenvuorossa on se että hän saattaa ihan oikeasti uskoa siihen itsekin. Periaatteessa energia voidaan tuottaa hajautetusti lämmittämällä puilla ja vaikka pientuulivoimaloilla, työpaikat voi olla pikkukylissä pyörämatkan päässä, tai ainakin etätöitä, autot kulkee sähköllä ja ruoka kasvaa naapuritilalla.

Käytännössä tämä on niin totaaliseen todellisuudesta vieraantunutta että ei tiedä mistä aloittaa. Vaikka siitä että omista sähkögeneraattoreista luovuttiin sata vuotta sitten sen takia että ne olivat hankalia, epäluotettavia, ja tehokkuudeltaan umpisurkeita, puhutaan sitten rahasta tai polttoainetehokkuudesta.

Keskustalainen ajattelu on minulle tuttua, enkä ole sitä mieltä että puolue koostuu lestadiolaisidiooteista, mutta sen perusongelmia on ollut halutttomuus ymmärtää kaupungistumisen syitä eli etuja. Ja kun niitä ei tiedosteta vaan nähdään vain ongelmat, niin aikuiset fiksut ihmiset kehuvat vakavalla naamalla ihan mitä tahansa vaihtoehtoa.
 
Takaisin
Ylös