Vs: Concordian ongelmia
Voi Jeesus kun tämä menee taas jankkaamiseksi. Mä tiedän varsin hyvin, kuka kerää lippurahat maksetuista matkoista. Ei sun siitä tarvitse mitään esitelmää pitää. Kysymyshän on liikennöinnin vastuukysymyksistä, eikä siitä kuka kerää rahat matkustajilta.
Argumentointisi taso laskeaa kuin lehmän häntä, koska alat käyttää alatyylin ilmaisuja ja puhua jankkaamisesta, jota en ole tehnyt. Jos kattava argumentointi on sinusta jankkaamista, kannattaisi jättää keskustelut kokonaan väliin. Täällä myöskin keskustellaan muitakin lukijoita varten, joten joskus voi olla tarpeen asioiden seuraamisen takia kirjoittaa sellaisiakia asioita, jotka kyllä tiedetään, että toinen osapuoli tietää. En voi puhua myyjän vastuusta, ellen ensin kerro, että se lähtee siitä taustatiedosta, että liput myyvä taho on HSL. Siinä ei ole mitään merkitystä sillä, oletanko sinun tietävän sen vai en.
Juridisissa asioita pohtiessa on ehdottoman välttämätöntä olla kattava. Juurikin lippujen myyjätaho on olennainen asia pohdittaessa vastuukysymyksiä ja siitä, kuka tässä on juridisesti palvelun ostaja ja sen myyjä. Koska laki määrää, että palvelun myyvä taho on vastuussa palvelusta. Viime kädessä ratkaisu vastuukysymyksestä tehtäisiin tietysti oikeudessa, mutta ennakkotapauksia ei taida olla ostoliikenteen osalta. Joukkoliikennelaki ei anna asiaan yksiselitteisiä täydennyksiä. Korvausvelvollisuus muissa kuin rikosasiossa kun lähtee nimenomaan sopimusjuridiikasta. Itse en ainakaan Joukkoliikennelaista löydä kohtaa, jossa määrättäisiin palvelusopimusasetusta tuottavalle liikennöitsijälle vastuuta muuta kuin palvelun ostajaa kohtaan. Silloin olennaista on ainoastaan se, millaiset sopimukset matkustaja on tehnyt kenenkin kanssa. Ja silloin siis matkustajankin täytyisi osoittaa, että se on tehnyt jonkin sopimuksen Nobinan kanssa, jota Nobina on rikkonut, jotta voi Nobinalta korvauksia lähteä vaatimaan. Mutta koska matkustaja ei edes Nobinalle matkastaan mitään maksa, ei korvausvelvoitettakaan voi syntyä.
Palvelun tilaaja voi toki määrittää sopimuksessa palvelun tuottajan kanssa, että tuottaja on velvollinen suorittamaan sille korvaukset, jotka tuottajan laiminlyönti on aiheuttanut tilaajan asiakkaille. Mutta ilman sopimusta näin ei ole. En myöskään usko, että HSL:n sopimuksissa (jotka se on perinyt HKL:ltä ja YTV:ltä) näin olisi tehty, koska tuottajatahot pitäisivät sitä kovin kohtuuttomana. Itsekin haluaisin mielelläni yhden HSL:n liikennöintisopimuksen nähdä. Ainakin tarjousasiakirjojen pitäisi olla julkisia, ja julkisissa tarjouspyynnöissähän on sopimuksen ehdot mainittava. Mutta netistä niitä ei taida löydyä, vaikka itse hankintailmoitukset löytyvätkin.
Tuo viitattu sanamuoto, että liikennöitsijä vastaa matkustajalle aiheuttamastaan vahingosta, on myöskin kovin epämääräinen. Sopimuksen osapuolet ja kohteet pitäisi ainakin tuntea tarkemmin. Ja juridisissa kysymyksissähän epäselvyydet ratkaistaan lopulta oikeuden tulkinnoin. Ainakin itse palvelun tuottajana lähtisin ensimmäisenä kyseenalaistamaan, mitä tuo sopimus loppukädessä vahingolla tarkoittaa. Bussin myöhästyminenhän ei suoranaisesti aiheuta asiakkaalle mitään vahinkoa. Bussilipun hinnan voi toki maksaa takaisin, koska luvattua palvelua ei ole saatu, mutta lähtökohtaisesti bussiyhtiön ei tarvitse olla vastuussa vaikka matkustajan menettämästä lentomatkasta, koska kuluttajansuoja ei tällaista edellytä. Kateosto-oikeuden soveltamista bussiliikenteeseen ei taida olla tuomioistuimessa koskaan testattu. Sitähän käytännössä taksikuiteista valittaminen olisi.
Joka tapauksessa korvausvaatimus tulee aina esittää HSL:lle eikä Nobinalle, täysin riippumatta HSL:n ja Nobinan välisestä sopimuksesta. Koska HSL on siitä ensi kädessä vastuussa, mutta voi mahdollisesti Nobinan kanssa tehdyn sopimuksensa nojalla periä sen Nobinalta. Jos aikoo oikeuteen asiasta mennä, on se aina tehtävä nimenomaan sopimusosapuolen kanssa. Ja sitä velvollisuutta ei voi siirtää eteenpäin millään sopimuksella. Olen varma, että ensimmäisenä Nobinan asianajajat nimenomaan kiistäisivät Nobinan olevan millään tavoin osapuolena sopimuksessa, jotka lipun ostaja on matkustuspalveluista tehnyt HSL:n kanssa. Ensimmäisenä pitäisi siis korvausten vaatijan osoittaa, mikä se sopimus on.
Sinänsä ihan mielenkiintoinen kysymys on, voisiko oikeudessa pätevästi osoittaa, että matkustaja on luullut (eikä tämän olisi pitänyt tietää toisin) tekevänsä sopimuksen matkasta Nobinan kanssa ostaessaan kuljettajalta kertalipun. HSL:n lippuja ne ovat, mutta matkustaja voisi toki vedota tietämättömyyteensä ja että tätä on johdettu harhaan. Lippujen myynti bussissahan on vain lippujen välittämistä, joten siltä osin Nobinan vastuu ulottuu vain välityksen tekemiseen. Muutenhan joutuisin perimään korvauksia lähi-Ärrältäni, jossa olen matkakorttini ladannut.