Päärautatieaseman perusongelma on sen muoto: kaikki liikenne on päättyvää. Tämä on läpikulkevaan liikennöintiin verrattuna tehotonta. Kaupunkiradoilla tarvitaan nyt kuusi laituria, Pisararadalla ne korvautuisivat kahdella ja kapasiteetissa olisi vielä kasvun varaa. Kaukoliikenteenkin muuttaminen läpikulkevaksi olisi vielä hankalampaa. Varsinkaan Tampereen suunnasta tulevalla liikennevirralla ei ole luontevaa heilurisuuntaa, joten se päättyy jatkossakin Helsinkiin. Päätylaitureita tarvitaan, vaikka Pisarakin rakennettaisiin.
Kaukoliikenteen toinen ongelma on sen luonne. Tulo- ja lähtöajat määräytyvät pääasiassa aikataulun solmupisteiden vaatimuksien mukaan. Siinä ei voida keskittyä päärautatieaseman laituritarpeen minimoimiseen. Kaukojunille sopivimpien pitkien laiturien määrä on rajoite. Lisäksi muutamaa tarvitaan Pääradan lähiliikenteessä (R- ja Z-junat).
Voisiko laiturimäärää lisätä? Aseman leventämien ei liene mahdollista Kaisaniemen puolellakaan ja mahdollistaisi joka tapauksessa vain yhden lisälaiturin. Voisiko laitureita olla kahdessa kerroksessa? Polkupyörätunnelin takia -1 tasolla lisälaiturit päättyisivät sen pohjoispuolelle ja ne olisivat varsin lyhyitä. Kahdeksan pitkän laiturin tuplaaminen edellyttäisi menoa ainakin kerrosta alemmaksi ja nousu maanpinnalle ennen Linnunlaulua olisi jyrkkä.
Suurin ongelma olisi tietenkin, että laituripihan alla rakentaminen vaatisi koko asemarakennuksen perustuksien uusimista: järkyttävän kallista ja hankalaa. Jos ruvetaan kaivelemaan, niin voitaisiin hylätä nykyiset tunnelit. Keskellä olisi kahdessa kerroksessa (-1 ja -2) 8 + 8 pitkää laituria ja sivuilla samoilla tasoilla lyhyempiä, esimerkiksi idässä 3 + 3 ja Töölönlahden puolella vaikkapa 4 + 4, kokonaismäärä siis 30.
Maanpinta jäisi vapaaksi laitureista ja kevyelle liikenteelle tulisi vapaa kulku idän ja lännen välille. Kustannukset voisi pyrkiä kattamaan vapautuvan alueen rakentamisella lähinnä kannen päälle.
Juha
