Metro on sellainen, joka kääntyy 90 astetta korttelin matkalla.
Muuttaisin tuon muotoon, "metro voi olla sellainen, joka kääntyy 90 astetta korttelin matkalla". Tuo ehdoton määrittely sopisi varmasti nk. stadtbahniin. Useat täysmetrot tai niiden osat eri puolilla maailmaa on totetutettu Helsingin metroon verrattavissa olevalla standardilla. Toisaalta lukuisat vanhat metrot on tehty "Pariisin mallin" mukaan tarpeen tullen hyvinkin jyrkillä kaarteilla (jotka sijaitsevat hyvin usein katujen alapuolella).
Metro on siitä mielenkiintoinen järjestelmä, että lukuisat siihen liitetyt ominaisuudet ovat joko tyypillisiä tai epätyypillisiä, mutteivät useinkaan ehdottomia. Sen lisäksi termiä metro käytetään usein kaupallisenakin nimenä, ei vain teknillisenä asiana. Mutta jos pitäydytään teknillisellä puolella, niin voidaan todeta mm., että
- metrossa on usein virtakiskovirroitus, mutta ei aina (toisaalta muillakin rautateillä voi olla virtakiskovirroitus)
- metro kulkee pääosin tunnelissa, ja sen asematkin sijaitsevat hyvin usein tunneleissa (muutkin junat voivat kulkea etenkin kaupunkien keskustojen kohdalla tunnelissa, ja niillä on tunneliasemia, ja toisaalta metrollakin voi olla pitkiäkin pintarataosuuksia)
- metrot ovat täyseristettyjä muun liikenteen suhteen (ei ihan aina, kuten Oslon Holmenkollenissa, ja rauteteiden lähiliikenneosuudetkin ovat usein kokonaan eristettyjä)
- metroissa on yleensä hyvin korkeat laiturit ja vaunujen lattiataso on sama koko junan pituudella (tämäkään ominaisuus ei ole ehdoton ja toisaalta valtakunnalisten rautateiden lähijunissa voi olla tuo ominaisuus)
- metrojunien korien murtolujuus (törmäyskestävyys) ei ole (tai sen ei vaadita olevan) yhtä vahva kuin rautatiekaluston murtolujuus (nämäkin rajat voivat olla osin häilyviä)
- metrossa vuoroväli on tyypillisesti hyvin tiheä, muilla rautateillä useimmiten metroja harvempi (toisaalta esim. S-Bahnien runko-osuuksien tihein vuoroväli voi olla 2 min luokkaa)