- Liittynyt
- 23 Elokuu 2005
- Viestit
- 3,331
Vs: Maunula / Viikki (toinen metrolinja)
Mutta noin se ei kuitenkaan ole (ehkä sinua on opetettu väärin), vaan tuossa yllä kuvaat tuotetta, joka on hintaa laskettaessa alijoustava ja hintaa nostettaessa ylijoustava. Joustavuutta kannattaa ajatella siten, että se kuvaa sitä, kuinka helposti pystyt korvaamaan tuotteen toisella. Koska alijoustavaa ei voi helposti korvata toisella, sen kysyntä muuttuu vähemmän hinnan muuttuessa. Kansantaloustieteessä perusideana on, että kysyntää kuvataan käyrällä, jota voi kulkea molempiin suuntiin, joten joustavuuskin on aina sama molempiin suuntiin. Sekä joukkoliikenne että autoilu ovat alijoustavia, koska ne eivät suoraan kilpaile hinnalla keskenään. Molempien kysyntä muuttuu melko vähän hinnan muuttuessa, koska matkustustarve ei muutu niin helposti, koska suuri osa matkustamisesta on pakollista esim. tulojen hankkimisen kannalta. Ts. töissä on pakko käydä, maksoi mitä maksoi.
Juuri tuosta syystä autoilu on alijoustavaa: kysynnässä ei jousteta, vaikka hinta on kohonnut. Sama toimii myös autoilussa toisin päin: ihmiset eivät ala hullun lailla autoilla bensan hinnan laskiessa.
Eivät tarkoita, koska alijoustavuus liittyy nimenomaan hinnan muutokseen, inferiorisuus tulojen muutokseen (ei välttämättä aikavälillä vaan eri henkilöiden välillä). Juuri inferiorisuus tekee joukkoliikenteestä erilaisen hyödykkeen verrattuna autoiluun: kun rikastutaan, on mahdollista siirtyä yhdestä alijoustavasta tuotteesta toiseen. Mutta hinnan muutos suoranaisesti ei vaikuta siihen. Inferiorinen nimensä mukaisesti tarkoittaa, että joku hyödyke on vaihtoehtojaan huonompi, joten sitä vältetään kun on varaa muuhunkin.
Aikoinaan minulle on optettu, että alijoustavan tuotteen kysyntä vähenee suhteessa enemmän kuin mitä sen hintaa nostetaan, ja kysyntä kasvaa vähemmän kuin mitä suuhtessa hintaa lasketaan.
Mutta noin se ei kuitenkaan ole (ehkä sinua on opetettu väärin), vaan tuossa yllä kuvaat tuotetta, joka on hintaa laskettaessa alijoustava ja hintaa nostettaessa ylijoustava. Joustavuutta kannattaa ajatella siten, että se kuvaa sitä, kuinka helposti pystyt korvaamaan tuotteen toisella. Koska alijoustavaa ei voi helposti korvata toisella, sen kysyntä muuttuu vähemmän hinnan muuttuessa. Kansantaloustieteessä perusideana on, että kysyntää kuvataan käyrällä, jota voi kulkea molempiin suuntiin, joten joustavuuskin on aina sama molempiin suuntiin. Sekä joukkoliikenne että autoilu ovat alijoustavia, koska ne eivät suoraan kilpaile hinnalla keskenään. Molempien kysyntä muuttuu melko vähän hinnan muuttuessa, koska matkustustarve ei muutu niin helposti, koska suuri osa matkustamisesta on pakollista esim. tulojen hankkimisen kannalta. Ts. töissä on pakko käydä, maksoi mitä maksoi.
Kun ollaan seurattu mm miten bensan hinna kohoaminen on vaikuttanut ihmisten autoiluun, eli ei juuri ollenkaan, niin bensa ja autoilu ovat, ainakin joukkoliikenteeseen verrattuna ylijoustavia.
Juuri tuosta syystä autoilu on alijoustavaa: kysynnässä ei jousteta, vaikka hinta on kohonnut. Sama toimii myös autoilussa toisin päin: ihmiset eivät ala hullun lailla autoilla bensan hinnan laskiessa.
Alijoustava ja inferioori hyödyke tarkoittavat käytännössä samaa asiaa.
Eivät tarkoita, koska alijoustavuus liittyy nimenomaan hinnan muutokseen, inferiorisuus tulojen muutokseen (ei välttämättä aikavälillä vaan eri henkilöiden välillä). Juuri inferiorisuus tekee joukkoliikenteestä erilaisen hyödykkeen verrattuna autoiluun: kun rikastutaan, on mahdollista siirtyä yhdestä alijoustavasta tuotteesta toiseen. Mutta hinnan muutos suoranaisesti ei vaikuta siihen. Inferiorinen nimensä mukaisesti tarkoittaa, että joku hyödyke on vaihtoehtojaan huonompi, joten sitä vältetään kun on varaa muuhunkin.