339-DF
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 8 Elokuu 2005
- Viestit
- 8,466
Tietyissä asioissa Tieaho on ihan oikeassa. Länsimetro ei edes metromyönteiseksi tehtyjen liikennemääräarvioiden mukaan vähennä autoliikennettä Länsiväylällä. Raide-Jokerista ei kai ole tehty vastaavia arvioita, mutta enpä usko, että sen toteutuminen juurikaan näkyisi autoliikenteen määrissä jne.
Mutta Tieahon johtopäätökset ovat huuhaata. Autoilla tuppaa olemaan sellainen piirre, että kun on väylä, niin siihen tulee liikennettä. Ja liikennettä tulee ruuhkaksi asti, mutta jossain vaiheessa ruuhka saavuttaa kyllästymispisteen. On roskaa väittää, että Turunväylällä seistäisiin ruuhkissa Lohjalta asti, koska, kuten hmikko sanoi, autoilijat keksivät vaihtoehtoisia tapoja kun tuo kyllästymispiste saavutetaan.
Niinpä Tieahon johtopäätos uusien teiden pakkorakentamisesta on suurin piirtein sama kuin sanoisi ylilihavalle, että syö vaan vielä pari hampurilaista, kyllä sulle aina voidaan vähän isommat housut teettää.
Minusta oikea lääke tähän asiaan on se, että rakennetaan toimivaa ja aidosti kilpailukykyistä joukkoliikennettä, ja annetaan sitten ihmisille todellinen valinnan mahdollisuus. Jokainen voi valita, kulkeeko autolla vai junalla/ratikalla ym. Toiset valitsevat auton ja seisovat mahdollisissa ruuhkissa, toiset valitsevat joukkoliikenteen. Lähtöpaikasta ja määränpäästä riippuen joskus auto on kätevämpi, joskus joukkoliikenne. Mutta joukkoliikenteen kilpailukykyä pitää olennaisesti parantaa niin, että autolla kätevämpien matkojen osuus laskee ja joukkoliikenteen osuus nousee.
Nykyisin minusta aidosti kilpailukykyistä joukkoliikennettä on lähinnä vain yhteydet Helsingin ydinkeskustaan tiettyjen ratikkaväylien, metroasemien ja junapysäkkien varsilta. Jos esimerkkinä on Espoo, niin ei siellä ole kilpailukykyistä joukkoliikennettä juuri muualla kuin kaupunkiradan asemien kävelyetäisyydellä. Tämä on tietysti subjektiivinen asia, mutta jos tarkoitus on houkutella autoilemaan tottuneita joukkoliikenteeseen, väittäisin, että joukkoliikenteen on oltava niin tasokasta, että silloin ei kelpaa liityntäliikenne eikä harva tai epämääräinen liikenne muutenkaan, harvoin myöskään mikään muu vaihdollinen liikenne.
Suurimman osan käytettävistä varoista käyttäisin siis järkeviin joukkoliikennehankkeisiin. Tiehankkeista rahoittaisin lähinnä Kehä III:n muuttamista liikennevalottomaksi kaupunkimoottoritieksi ja Pasilanväylän loppuunsaattamista, mutta en usko, että nykyisten säteittäisväylien tai Kehä I:n lisäkaistat taikka Kehä II käytännössä ovat mitenkään oleellisia hankkeita. Siinä Tieaho on kuitenkin oikeassa, että kaikkeen ei ole rahaa. Tähän asti paukut on pantu lähinnä tieliikenteeseen, nyt olisi jo aika kokeilla jotain uutta.
Mutta Tieahon johtopäätökset ovat huuhaata. Autoilla tuppaa olemaan sellainen piirre, että kun on väylä, niin siihen tulee liikennettä. Ja liikennettä tulee ruuhkaksi asti, mutta jossain vaiheessa ruuhka saavuttaa kyllästymispisteen. On roskaa väittää, että Turunväylällä seistäisiin ruuhkissa Lohjalta asti, koska, kuten hmikko sanoi, autoilijat keksivät vaihtoehtoisia tapoja kun tuo kyllästymispiste saavutetaan.
Niinpä Tieahon johtopäätos uusien teiden pakkorakentamisesta on suurin piirtein sama kuin sanoisi ylilihavalle, että syö vaan vielä pari hampurilaista, kyllä sulle aina voidaan vähän isommat housut teettää.
Minusta oikea lääke tähän asiaan on se, että rakennetaan toimivaa ja aidosti kilpailukykyistä joukkoliikennettä, ja annetaan sitten ihmisille todellinen valinnan mahdollisuus. Jokainen voi valita, kulkeeko autolla vai junalla/ratikalla ym. Toiset valitsevat auton ja seisovat mahdollisissa ruuhkissa, toiset valitsevat joukkoliikenteen. Lähtöpaikasta ja määränpäästä riippuen joskus auto on kätevämpi, joskus joukkoliikenne. Mutta joukkoliikenteen kilpailukykyä pitää olennaisesti parantaa niin, että autolla kätevämpien matkojen osuus laskee ja joukkoliikenteen osuus nousee.
Nykyisin minusta aidosti kilpailukykyistä joukkoliikennettä on lähinnä vain yhteydet Helsingin ydinkeskustaan tiettyjen ratikkaväylien, metroasemien ja junapysäkkien varsilta. Jos esimerkkinä on Espoo, niin ei siellä ole kilpailukykyistä joukkoliikennettä juuri muualla kuin kaupunkiradan asemien kävelyetäisyydellä. Tämä on tietysti subjektiivinen asia, mutta jos tarkoitus on houkutella autoilemaan tottuneita joukkoliikenteeseen, väittäisin, että joukkoliikenteen on oltava niin tasokasta, että silloin ei kelpaa liityntäliikenne eikä harva tai epämääräinen liikenne muutenkaan, harvoin myöskään mikään muu vaihdollinen liikenne.
Suurimman osan käytettävistä varoista käyttäisin siis järkeviin joukkoliikennehankkeisiin. Tiehankkeista rahoittaisin lähinnä Kehä III:n muuttamista liikennevalottomaksi kaupunkimoottoritieksi ja Pasilanväylän loppuunsaattamista, mutta en usko, että nykyisten säteittäisväylien tai Kehä I:n lisäkaistat taikka Kehä II käytännössä ovat mitenkään oleellisia hankkeita. Siinä Tieaho on kuitenkin oikeassa, että kaikkeen ei ole rahaa. Tähän asti paukut on pantu lähinnä tieliikenteeseen, nyt olisi jo aika kokeilla jotain uutta.