Vs: Valtionrahoitus paikallisissa raideliikennehankkeissa
On siis melkoista liioittelua sanoa, että jo 50-luvun Suomessa olisi yhteiskuntarakenteen katsottu voivan perustua lähes yksinomaan yksityisautoiluun.
On eri asia, että 1950-luvulla monillakaan ei ollut autoa, ja toinen asia, että monet poliitikot sekä liikenne- ja kaupunkisuunnittelijat asettivat tavoitteeksi, että 20-30 vuotta myöhemmin ainakin suurimmalla osalla perheistä olisi auto.
Ratkaisuja tehtiin vaiheittain 1950 - luvulta 1970-luvulle. Ainakin Turussa ensimmäinen hyvin vahvaan autoistumiseen perustuva suunnitelma tehtiin jo 1951: Olavi Laisaari: Turun yleiskaava ja kaupungin kehittämisohjelma (1951).
Tämä suunnitelma toki lähti vielä pienemmästä autoistumisesta kuin myöhemmät.
Muutenkin sanoisin, että autoistuminen on tapahtunut ilman sen suurempia suunnitelmia ja yhteiskunta on vain pyrkinyt sopeutumaan tähän kehitykseen ennemmin kuin taistelemaan sitä vastaan.
Joudun olemaan tästä jyrkästi eri mieltä, koska käsillä on vankat alkuperäislähteet siitä, että asiasta tehtiin konkreettisia päätöksiä mm. kaupunkien yleiskaavoissa, liikenteen yleissuunnitelmissa, päätöksissä lakkauttaa paikallisjunaliikenne, Turun raitiotiet ja Tampereen johdinautot. Olen itse töissä ja tutkimusta varten lukenut läpi useita näitä asiakirjoja ja ne kertovat korutonta kieltä.
Asiat perusteltiin toki tällä tavoin:
- Tulevaisuudessa (noin 1980-2000) pääosalla perheistä on henkilöauto
- Tulevaisuudessa (noin 1980-2000) ei tarvita tehokasta joukkoliikennettä
- Tämän seurauksena: voimme lakkauttaa joukkoliikenteen X tai olla kehittämättä joukkoliikennettä alueella Y
Asiat nähtiin tavallaan päinvastoin kuin mitä todellisuudessa kävi: ei nähty, että autoilun kasvu on osittain seuraus joukkoliikenteen lakkauttamisista tai kehittämättä jättämisestä, vaan joukkoliikennettä taannuttavat ratkaisut nähtiin sopeutumisena väistämättömään.
On kuitenkin täysin selvää, että kyse oli halutun tulevaisuudenkuvan määrätietoisesta toteuttamisesta. Tehokkaan joukkoliikenteen lakkauttamista perusteltiin selkeästi mm. katutilan saamisella yksityisautoille.
Miksi esimerkiksi Lättähattujen rakennusohjelma oli käynnissä vuoteen 1963 asti, jos 50-luvulla olisi jo tehty linjapäätös rautateiden paikallisliikenteen lopettamisesta?
Tietääkseni linjapäätökset rautateiden paikallisliikenteen lopettamisesta tehtiin 1960-luvun puolivälissä. Mikko Itälahti tekee tästä graduaan, ja olen odotellut, että hän saisi koko työn valmiiksi.
Kuten sanottua, linjapäätökset tehtiin vaiheittain 1950-luvulta 1970-luvun alkuun.