Vs: Hallituspohja ja joukkoliikenne
Tässä vain ajatuksia ja mieli(uhka)kuvia, jotka mulle tulee ensimmäisenä mieleeni porvarihallituksesta. Korjatkaa toki, jos olen väärässä
.
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä toteaisin, että sehän on suoraa tulosta sinipunapolitiikasta, koska täällä pitävät ja ovat pitäneet valtaa Kokoomus ja SDP. Toisin kuin perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaottelun perusteella voisi kuvitella, tämä aseveliakseli on harvinaisen yksimielinen toteuttamaan kaikkea, mikä on mahdollisimman kallista. Siitähän ovat mielissään rakennusliikkeet, sekä omistajat (Kokoomuksesta?) että työntekijät (SDP:stä?).
Hallitusta muodostavan Keskustan vaaliohjelmassa vaadittiin pääkaupunkiseudun paikallisliikenteen vapauttamista VR Oy:n monopolista. Nykyisellä hintatasolla se merkitsee noin 13 miljoonan euron säästöä vuosittain YTV-kuntien joukkoliikenteessä, jos paikallisliikenteen hoitaisi HKL sillä kustannustasolla, jolla HKL pyörittää metroa (=Helsingin omaa paikallisjunaliikennettä).
Tämän tiedossa olleen kustannuseron vuoksi VR Oy:n monopolia on aikaisemmin vastustanut YTV:n johtaja Penttilä (edustaa SDP:tä) ja kalleuden on todennut myös Helsingin joukkoliikennelautakunta, jolle näitä asioita esitteli entinen suunnittelujohtaja Vepsäläinen (edustaa SDP:tä). (Linkki lautakunnan kannanottoon on jossain tällä foorumilla, mutten nyt jaksa etsiä sitä.) Viimeaikaiset lausunnot YTV:stä ovat kuitenkin jostain syystä muuttuneet.
Porvarihallitus siis voi säästää joukkoliikenteessä lakkauttamalla VR Oy:n monopolin. Punamultahallituksen aikana tällainen seudun joukkoliikennettä edistävä kehitys ei ollut mahdollista. Minun on vaikea kuvitella, miksi Kokoomus vastustaisi tätä.
Ylipäätään näen positiivisempana sen, että porvarihallitus on todennäköisimmin kriittisempi rahan käyttöön kuin punamulta. Se voi merkitä sitä, että rahan käyttöä joukkoliikennehankkeisiin tarkastellaan aiempaa tiukemmin, mutta minusta se on vain hyväksi. Joukkoliikenteelle ei ole eduksi, että toteutetaan kalliita hankkeita, jotka eivät kuitenkaan edistä joukkoliikennettä. Juuri siten jaetaan vain aseita autopuolueen käsiin, koska aikasäästöretoriikalla kaikki tiehankkeet saadaan näyttämään kannattavilta.
Opettavainen esimerkki on muuten Britannian rautateiden yksityistäminen, jonka meidänkin poliitikkomme uskovat olleen rautatieliikenteen tuhoksi. Totuus on, että yksityistämisen yhteydessä rautateiltä alettiin vaatia tuottavuutta ja rautatieliikennepolitiikka siirtyi valtion monopoliyhtiöstä liikenneviranomaiselle, joka edellytti liikenteeltä tiettyä palvelutasoa. Yksityistämisen jälkeen matkustajamäärät ovat Britanniassa olleet jatkuvassa nousussa ja ylittäneet jo kaikkien aikojen ennätyksen.
Antero