Keiden "ulkomaisten asiantuntijoiden"? Asiantuntijoita ja koulukuntia riittää.
"Ulkomainen asiantuntija" ei tietenkaan tarkoita kaikkia ulkomaisia asiantuntijoita. Mutta minusta näyttää siltä, että ulkomailta löytyy suhteessa enemmän hyviä esimerkkejä ja hyvää asiantuntemusta kuin Suomesta. Vaikka ulkomaisuus sinänsä ei ole mikään tae asiantuntemuksesta sen enempää kuin suomalaisuus väärässä olemisesta.
On vaikea kuvitella, että UITP:ssa olleet monet BRT(bussimetro)- ja metro-asiantuntijat olisivat pitäneet Helsingin ratkaisuja mitenkään huonoina.
Valitsemani esitelmäkoosteen perusteella voin kuvitella, että UITP:ssä esityksiä pitäneistä varsin moni ymmärtää Helsingin seudun tilanteen. Mutta eivät he tule tänne pitämään esitelmiä piiskatakseen isäntäkaupunkia. Ja jos joku tulee pitämään esitelmää metroista tai BRT:stä, niin eipä hän tule tänne moittimaan omaa asiaansa.
Itse asiassa koko esitelmäsetin vika on, että tullaan mielellään kehumaan mitä on tehty, ei koskaan kertomaan, miten on epäonnistuttu. Sellainen tieto olisi vähintään yhtä arvokasta kuin tieto onnistumisista.
Antero, hivenen realismia kuitenkin. Suomessa ongelma ei ole se, että joukkoliikenteeseen laitettaisiin liikaa verorahaa.
Mutta sivulliselle se siltä voi näyttää, enkä yhtään ihmettele. Jos ymmärtää asioita, ajattelee, että ensin on tietenkin tehty kaikki se, mikä on tehtävissä ennen kuin on pakko käynnistää miljardihankkeita. Ja jos sitten ymmärtää, ettei miljardihankkeesta ole mitään hyötyä, niin ilman muuta tulee ajatus, että ilmeisesti rahaa joukkoliikenteeseen on liikaa, kun sitä on varaa käyttää turhiin hankkeisiin.
Juuri siksi länsimetron ja Marjaradan tapaiset hankkeet ovatkin joukkoliikenteelle vahingollisia. Ne vievät kaikki rahat, joita tarvittaisiin kipeämmin jossain muualla. Ja ehdottomuus näiden megahankkeiden suhteen johtaa siihen, ettei lopulta sitten anneta joukkoliikenteelle mitään.
Kirjoitinkin jo toisaalla, etteivät Marja ja Espoon metro ole joukkoliikennehankkeita lainkaan. Ne ovat maankäyttöhankkeita ja imagohankkeita, eikä niitä pitäisikään laskea joukkoliikennehankkeiksi. Mutta autopuolue mielellään laskee, koska siten se saa perusteen vaatia ainakin saman verran autoilulle.
En kuitenkaan usko, että investointien ja liikennöinnin verorahoitusta saataisiin pienennettyä pitkään aikaan.
En minäkään. Eikä siinä auta mitään se, pannaanko pariin raskasraiteeseen 1,5 miljardia (arvaukseni lopullisesta hinnasta).
Suomalaisessa kaupunkirakenteessa ei helpolla saada aikaiseksi itsekannattavaa ja tehokasta joukkoliikennettä.
Aivan. Juuri tämä on varsinainen ongelma. Ja se ei ratkea rahalla, vaan joukkoliikenteeseen perustuvalla kaupunkirakenteella. Sen suunnittelu ei maksa sen enempää kuin autokaupungin suunnittelu. Ja itse kaupunkirakenne on halvempi toteuttaa.
Mutta joukkoliikennekaupunkien rakentamiseen ei päästä, jos rahaa pannaan turhiin tai tarpeettoman kalliisiin hankkeisiin sekä joukkoliikenteen tukeen, jota nämä kalliit hankkeet eivät vähennä.
Eikä asiaa auta avokätinen kannattamattoman joukkoliikenteen tukikaan. Pitää olla jokin keino, joka ohjaa eli motivoi tehostamaan sekä joukkoliikennettä että kaupunkirakennetta. Joukkoliikenteen hoidossa tärkeämpää ovat rakenteelliset muutokset kuin lisä tukiraha. Rahan puute ei estä rakenteellisia muutoksia, mutta raha voi estää - ja on estänyt.
Rakennemuutokset vaativat myös mittavaa rahoitusta. Esimerkiksi Bremenissä, jossa vierailin myös tällä viikolla, raitiotietä voimakkaasti laajentamalla alennetaan joukkoliikenteen subventiotarvetta. Rakennemuutokset ovat köyhälle kaupungille kuitenkin mahdollisia vain siksi, että liittovaltio maksaa 60% laajennushankkeista.
Tällaiset rakennemuutokset vaativat rahaa, mutta:
Raideliikenteen olennainen lisääminen ei ole realistisesti mahdollista kovinkaan monella suomalaisella seudulla. Ja suurin kynnys ei ole raha, vaan asenteet, joiden mukaan raideliikenne on ja sen tulee olla kallista ja mittavaa yhteiskunnan tukea edellyttävää.
Rakennemuutoksia ei voi tehdä, ennen kuin tiedetään, mitä pitää muuttaa. Pelkkä rahan jakaminen on hyödytöntä. Kun tätä tietoa ei ole, on parempi olla jakamatta rahaa. Joukkoliikennepolitiikan muuttaminen kestää aikansa, ja minusta on viisasta jäädyttää rahan jako siksi aikaa kunnes järkevä rahan käyttö on selvillä.
Tietenkin on se riski, että lopputuloksesta voi tulla huono. Mutta tuloksia voi arvioida vasta sitten kun niitä on.
Antero
