Kun Länsi-Helsingin runkolinjaa suunniteltiin, niin ajattelin, että tuota on sitten hyvä käyttää, kun on menossa Kampista Munkkaan tai päinvastoin. Silti olen toistaiseksi löytänyt itseni joka kerta tuttuun tapaan ratikkapysäkiltä. Tällä viikolla lopulta kokeilin bussia kahdella edestakaisella matkalla.
Keskiviikkona matkustin Munkkiniemen aukiolta Kamppiin ja takaisin ruuhka-aikojen välissä.
Munkassa odotusajaksi muodostui 6 min, minä aikana ohi meni kaksi raitiovaunua. Vähän tuli hölmö olo siinä odottaessa. Kun 14-bussi tuli, siinä oli 3 vapaata istumapaikkaa. Naistenklinikalla istumapaikat loppuivat ja käytävälle tuli pitkin Töölöä lisää seisojia kyytiin. Ei erityisen mukavaa matkustamista. Matkanteko sinänsä oli nopeaa, vaikka Helmi-täti ei juuri kunnostautunutkaan.
Kampissa odotusaika oli 7 min, mikä ei anna kuvaa kovin hyvin toimivasta tahdistuksesta. Pysäkillä oli 14-bussin tullessa alun kolmattakymmentä matkustajaa. Mietin hetken myös Metro-lehden jutun luettuani, josko jäisin odottamaan bussia 18, mutta kun pysäkillä ei ole minkäänlaista matkustajainformaatiota (ei minuuttinäyttöä, ei paperiaikataulua, vain linjapäreet ja niistäkin osassa väärä määränpää) niin en viitsinyt. Vaihtoehtona kun oli mennä bussiin ensimmäisten joukossa ja istumapaikalle tai jäädä viimeisten joukkoon, jolloin 18 olisi ehkä jo ollut pysäkillä, mutta jos ei, niin istumapaikkaa ei olisi enää saanut. Sillä seisomakuormaan tuokin bussi tuli. Kampin pysäkkiaika oli noin kaksi minuuttia. Itse matka oli ihan sujuva ja yllätyksetön.
Torstaina puolestaan matkustin Munkkiniemen aukiolta Viiskulmaan iltaruuhkassa ja paluusuuntaan illalla.
Munkassa jouduin tapojeni vastaisesti juoksemaan 14-bussiin, kun heti perässä jonossa oli myös 18 enkä halunnut jäädä odottelemaan epämääräistä aikaa, kunnes seuraava rypäs tulee. Tällä kertaa kun 39 ja 39B eivät olisi kelvanneet. Bussissa oli ihan hyvin istumapaikkoja ja kuljettaja paitsi tervehti, myös kiitti matkakorttilaitteen vihreän valon sytyttyä. Koko matkan 14 ja 18 kisailivat siitä, kumpi joutuu ottamaan matkustajat kyytiin ja kumpi saa ajaa takana. Ehkä se on sittenkin tasaisen kuormituksen kannalta ihan OK, sillä tuossahan kävi niin, että suunnilleen vuorotellen autot ottivat matkustajia ja se, joka ei ottanut, pääsi sitten toisen ohitse. Matka-aika Kamppiin oli todella nopea, 13 minuuttia pahimmassa iltaruuhkassa. Siihen ei kyllä ratikka pystyisi nykyisellä liikennöintikäytännöllä edes yöllä. Viiskulmaan meni 9 minuuttia lisää. Ja Töölöstä alkaen oltiin taas ahtaassa seisomakuormassa.
Paluumatkalla 18 meni nenän edestä, mutta koska tahdistus ei taaskaan toiminut, jouduin odottamaan vain 6 minuuttia 14-bussia. Sääli sitä, joka missasi 14:n, sille tuli sitten odotusaikaa reippaasti enemmän. Nopea ja sujuva matka, mutta yllättävän paljon matkustajia. Ei sentään seisomapaikoille asti klo 20.30 jälkeen. Kampista tuli kyytiin toistakymmentä matkustajaa. Pysäkkiaikaa en katsonut, mutta melko nopeantuntuisesti se sujui.
Yleishavaintona en pysty lukemaan sähköposteja, surffaamaan netissä enkä edes lähettämään tekstareita kännykällä Metron lukemisesta puhumattakaan matkapahoinvoinnin vuoksi. Ratikassa ei ole mitään ongelmaa. Nämä pari matkaa menivät kyllästymättä, mutta jos pitäisi toistuvasti käydä Kampissa, voi olla, että kyllästyisin tuohon ja menisin ratikalla. Ja kertaakaan kuljettaja ei ollut pahimmasta päästä, edes jalkakäytävien päältä ei menty.
Toisena yleishavaintona minulle oli yllätys, miten ahtaaksi koin bussin vaikka itse matkustin istumapaikalla. Paripenkit ovat ratikkaa ahtaampia ja käytävä todella kapea. Korkeassa nivelessä on paljon enemmän tilaa ns. hengittää.
Kolmanneksi en tykkää siitä huonosti toimivan matkakorttivehkeen kanssa leikkimisestä etuovella kuljettajan silmien alla ja matkustajajono takanani. Matkustan arvolla, joten leikkiin joutuu ratikassakin, mutta se ei viivästytä matkantekoa eikä sitä kyttää kukaan kärsimättömänä. Vehje sinänsä on ihan kelvoton, joskus se ottaa kortin näppärästi lompakon läpi ja joskus ei, joskus saa painaa sormet helliksi jne. Siinä nyt ei ole mitään uutta. Mutta kaiken tuon vatvominen siten, että on muiden tukkeena ja hidasteena saa minut tuntemaan itseni satavuotiaaksi mummoksi.
Noin kokonaisuutena sanoisin, että konsepti toimii mutta tahdistus ei ja matkustajia on liikaa.
