Junan jääminen mäkeen ja ylitehon ottaminen suuressa nopeudessa ovat eri asiat.
Eivät täysin eri asioita. Suuremman tehon omaava veturi voi yleensä ottaa nousuihin helpommin vauhtia eikä nopeus myöskään putoa ylämäessä yhtä nopeasti. Siten suuri teho auttaa paljon myös mäennousuissa. Tämä on nimenomaan sähköveturin etu diesel- ja höyryvetureihin nähden.
Vetovoiman ongelma ja mäkeen jäänti eivät riipu siitä, onko veturissa dieselmoottori vai höyrykone, vaan vetovoimasta, joka puolestaan viime kädessä on kysymys hankauspainosta.
Usein se kyllä riippuu nimenomaan siitä onko junassa diesel- vai höyryveturi. Kuten edellä olen jo useaan kertaan todennut niin dieselveturi pystyy tasaisemman vedon ja helpomman säädettävyyden takia yleensä aina höydyntämään kitkan tehokkaammin kuin höyryveturi. Siten saman hankauspainon omaavista diesel- ja höyryvetureista dieselveturi on yleensä vahvempi.
Lisäksi dieselvetureissa on usein selvästi suurempi hankauspaino kuin vastaavissa höyryvetureissa. Dieseleissä kun veturin koko paino on tavallisesti vetopyörillä mutta linja-ajoon tarkoitetuissa höyryvetureissa näin oli vain harvoin.
Sitten on vielä sekin, että vaikka keli olisikin niin hyvä, ettei kitkaraja tule vastaan edes veturin koneistosta irtoavalla maksimivoimalla (joka on täysin mahdollinen tilanne) niin diesel on silloinkin yleensä vahvempi. Tämä johtuu siitä, että sähköisen tai hydraulisen voimansiirron asiosta dieselmoottori voi käydä jo pienelläkin nopeudella ajettaessa suurella teholla ja veturista saadaan siten suuri vetovoima. Höyryveturilla teho sen sijaan lisääntyy vasta koneen iskuluvun kasvamisen myötä eli nopeuden noustessa.
Tämä on juuri keskeinen sisältö tässä jo aikaisemmin viittaamassani artikkelissa, joka on täyttä asiaa ja kannattaa jokaisen aiheesta kiinnostuneen ehdottomasti lukea.
Mäissä sallittujen junapainojen nostoa voi perustella myös nopeuksien kasvulla (mkeen voitiin ottaa vauhtia suuremmalla nopeudella).
Suuritehoisten sähkövetureiden osalta tämä pätee mutta diesel- ja höyryvetureiden kohdalla harvoin.
Junien nopeudet olivat ylipäätään vielä kasvussa kun höyryvetureiden valmistus loppui. Kasvu ei johtunut siitä, että otettiin käyttöön dieselvetureita, sillä myös höyrykaudella junanopeudet olivat jatkuvasti kasvaneet ja olisivat voineet kasvaa yhtä hyvin vaikka dieselvetureita ei olisikaan otettu käyttöön.
VR:n tavarajunakäyttöön tarkoitetuilla höyryvetureilla suurin sallittu nopeus oli Tr1:tä lukuunottamatta vain 45-65 km/h. Dieselvetureiden vetämillä tavarajunilla suurin sallittu nopeus oli yleensä 75 km/h, joten nopeuksien kasvaminen johtui nimenomaan dieselvetureihin siirtymisestä.
Tosin ei pelkästään suurimman sallitun nopeuden kasvamisen vuoksi vaan dieselvetureiden suuremman vetovoiman ja tehon ansiosta aikatauluja voitiin nopeuttaa muutenkin. Siksihän dieselvetureiden vetämien tavarajunien aikatauluja nopeutettiin usein Tr1-vetoistenkin junien aikaisempiin aikatauluihin verrattuna, vaikka niilläkin suurin sallittu nopeus oli yleensä 75 km/h.
Viimeksi muokattu: