Tarkoittamassasi tapauksessa vapaus valita asuinpaikkansa itse on osalle väestöä valinta kotiseudulla työttömyydestä johtuvan köyhyyden tai isossa kaupungissa asuntojen hinnoista johtuvan köyhyyden välillä.
Ymmärrät varmaan ristiriidan siinä, että jossain on keskimääräistä huomattavasti halvempia asuntoja ja keskimäärin hyvä työllisyys? Palkoilla ne asunnot maksetaan. Ja ylläolevassa tapauksessa jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin parempi, jos ei muuta niin seuraavalle sukupolvelle. Varsinkin vaikeat valinnat ihmisten pitäisi antaa tehdä itse.
Otetaan case Kemijärvi, sinne aikoinaan perustettiin valtiovallan myötävaikutukselle tehdas. Sen takia ihmiset jäivät Kemijärvelle eivätkä esimerkiksi muuttaneet Ouluun, paikkakunnalle jopa muutti muualta ihmisiä. Loppupelissä se tehdas sitten lopetti, ihan samasta syystä kuin sitä ei olisi alkujaankaan sinne normaalina investoina syntynyt, sijainti ei ole kilpailukykyinen. Eli loppujen lopuksi se ihan sama prosessi käydään lopulta läpi, väestömäärä asettuu sellaisella tasolla kuin paikallisesti kilpailukykyinen liiketoiminta tarvitsee työvoimaa. Inhimillisesti, kumman arvaisit kahdesta hypoteettisestä veljeksestä olevan tyytyväisempi, sen joka muutti työn perässä Ouluun vai sen joka jäi?
Uskoakseni yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta on vain hyväksi, ettei Helsingin liepeille synny slummikyliä maalta muuttaneista elintasopakolaisista ja heidän jälkeläisistään.
Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on hyvin toivottavaa, että väestö keskittyy. Kuten monta kertaa todettu, suhteellisesti suurinta kasvu on Oulussa, Tampereella ja Jyväskylässä.
Jos todellinen massavaellus etelään syntyy, niin sehän nostaa asuntojen kysyntää ja siis hintatasoa entisestäänkin.
Se massavaellus meni jo, väestöllinen siirtymä johtuu pitkälti syntyvyyseroista, joka taas johtuu ikärakenteen eroista. Jos halutaan pitää väestömäärät nykyisellään maakunnissa, niin se tarkoittaa käytännössä sitten sitä että vaikka espoolaisten lasten pitäisi aikuisena muuttaa elävöittämään taantuvia alueita. Esimerkiksi tamperelaisen Janin pitäisi kunnollisena kansalaisena välittömästi siirtää työpaikkansa ja verotulonsa jonnekin Iisalmelle, ei siksi että tästä olisi henkilökohtaisesti, kansantaloudellisesti, ekologisesti tai liikenteellisesti mitään järkeä, päin vastoin, vaan siksi... no että "koko maan asuttuna pitäminen", terve maaseutu, ja silleen.
Eikä ne asuntojen hinnat suhteessa tuloihin kuitenkaan niin kauheita ole. Toki keskellä metsää maa on lähes ilmaista, jos siellä olisi liikenneyhteydet, palvelut ja työpaikat niin se ei olisi. Se että verrataan omakotitalon hintaa alueella missä huonompia asuntoja ei saa myytyä edes ilmaiseksi normaalin asuinalueen hintoihin ja vedetään tästä johtopäätös että jälkimmäinen on ylihinnoiteltu, on yksinkertaisesti typerää.
Oikeilla poliittisilla ratkaisuilla (turhan sääntelyn purkaminen) ja pienillä infrasatsauksilla (toimintaedellytysten parantaminen, etäisyyksien kutistaminen) voidaan pitää elinkelpoisina alueita jotka muuten näivettyisivät kokonaan. Ja tarkemmin sanottuna nämä toimet kannattaisi kohdistaa nimenomaan aluekeskusten pitämiseen elinvoimaisina, koska jos aluekeskukset laiminlyödään ja kaikki toimet keskitetään maaseudulle, niin ei sillä pystytä pitämään koko aluetta elinvoimaisena.
Olen aika lailla samaa mieltä, mutta piru on yksityiskohdissa.
Olen työn puolesta toiminut erään yrityksen kanssa joka juuri avasi tietoturvakeskuksen Kajaanin. Työntekijät, tilat ja tietoliikenneyhteydet on UPM:n jämiä. Olen vähän skeptinen pitkällä tähtäimellä, mistä palkataan tilalla kun joku niistä muutamasta avainihmisestä joidenka takia yritys on paikkakunnalle sijoittunut vaihtaa työpaikkaa, vanhempainvapaalle, jää eläkkeelle tai pitkälle sairaslomalle, ja kääntäen kannattaako työntekijän sitoutua paikkakuntaan jos mahdollisia työnantajia on käytännössä yksi? Mutta ainakin lyhyellä tähtäimellä, hieno juttu ja varmaan järkevää liiketoimintaakin. Palkat on olettavasti, sen perusteella mitä olen yleensä kuullut, noin kolmanneksen pienemmät kuin Helsingissä, mutta toisaalta elinkustannuksetkin ovat pienemmät. IT-alalla tällainen aluejousto toimii koska TES määrää käytännössä minimipalkan eikä keskipalkkaa, johtuen siitä että alalla on ollut ja on edelleen kilpailua työvoimasta. Tämä on yksi syistä miksi Google menee Haminaan.
Mistä pääsemme niihin aluekeskuksiin. Jotta kilpailu työvoimasta toimii, tarvitaan riittävän iso työmarkkina-alue, suuruusluokka satoja eikä kymmeniä tuhansia. pienellä käy helposti niin että monopoliasemassa oleva työnantaja voi sanella palkat. Ongelma useimmissa aluekeskuksissamme on että ne ovat liian pieni, varsinkin Itä-Suomessa yksi peruspulma muiden joukossa on että kaupungit ovat liian pieniä ja tasavahvoja, eli yhdestäkään ei muodostu selkeää keskusta.
Mistä päästään siihen infraan. En oikein ymmärrä miksi kaivataan nimenomaan niitä nopeita pitkän matkan yhteyksiä. Äkkiseltään, jos olisin Savonlinnan kunnanisä, niin haluaisin ennen kaikkea nopeat ja tiheät junayhteydet Lappeenrantaan, Mikkeliin ja muihin lähiseudun kaupunkeihin. Siis sellaiset että voi käydä työpäivän aikana tapaamisessa toisella paikkakunnalla. Tällöin näistä kaupunkiryhmistä muodostuisi yhtenäisiä työssäkäyntialueita. Luontainen järjestäjä ja maksaja tällaislle liikenteelle on kaupungit, mutta tämän tyyppisiä asioita voi mielestäni valtiokin jossain määrin tukea.
Itse varmaan tienaisin Helsingissä enemmän kuin Tampereella, kun olisin voinut kilpailuttaa useampaa työnantajaa keskenään vaihtamalla tiheästi työpaikkaa. Toisaalta maksaisin asumisesta enemmän. Nämä netottamalla saisin hypoteettiset käteen jäävät tulot Helsingissä. Voi olla että konkreettinen käteen jäävä tulo Tampeeella on vähemmän (ei varma, voi olla jopa enemmän, riippunee monesta tekijästä). Jos näin on, niin tuo erotus on se hinta, jonka suostun maksamaan Tampereella asumisen luksuksesta. Ja koska valitsen tämän vaihtoehdon enkä lähde Helsinkiin, niin se tarkoittaa että tuo summa on henkilökohtainen markkinahintani siitä kokemastani luksuksesta.
Juuri näin. Se että asunnot jossain maksaa enemmän kuin jossain muualla kertoo siitä, että ne ovat keskimäärin halutumpia. Yksilötasolla preferenssit vaihtelevat.
Se että palkkataso ei määräydy vapaasti markkinoilla vääristää markkinoita ja johtaa vinoutumiin.
Niin, mutta toisaalta jonkinlainen säätely on mielestäni kuitenkin välttämätöntä. Pienillä, yhden ison työnantajan markkinoilla se että ko. työnantaja väärinkäyttää markkinavoimaansa on lähes väistämätöntä, samoin vastareaktiona se että työntekijät järjestäytyvät. Kts. metsäteollisuus. Eli pienet työssäkäyntialueet toisaalta johtavat tiukkaan sääntelyyn ja toisaalta kärsivät siitä eniten...
Tosiasia on kuitenkin, ettei kukaan meistä maksa yhteyksistään kiinteässä suhteessa todellisiin kustannuksiin: miten nuo "todelliset" kustannukset pystyisi edes laskemaan? Jos naapuri asuu 200 m kauempana kaupungin keskustasta, niin pitäisikö hänen maksaa suhteessa 200 m verran enemmän laajakaistastaan? Ja missä olisi laskennan alkupiste, kun verkossa data kuitenkin kulkee paketteina vaikka maapallon toiselle puolelle tai vain sitten naapurihuoneeseen? Kustannukset ovat taatusti eri (tosin millä tavoin on lähes mahdoton määritellä), mutta hinta sama.
Verkoissa (liikenne, tieto, sähkö) ei koskaan päästä täysin kustannuksia vastaavaan hinnoitteluun, mutta kyllä vaikka tietoliikenteessä taloyhtiöt hankkivat yhteisiä verkkoliittymiä, kaapelin (TV/data) liittymiskustannus on per rakennus... Taas esim. sähkömarkkinoille tämä ei näy, koska siirtoyhteyksistä ei saa laskuttaa kustannusten mukaan.