No jaa. Tuo Jussi-Pekka Alasen pamfletti on tyypillistä helsinkiläistä omaan napaan tuijottamista. Siellä mm. lytättiin täysin Pirkanmaan maakuntajohtajan Jussi V. Niemen kirjoitus HS:ssä, joka oli täyttä asiaa, mutta mm. tällä foorumilla näkyneistä kirjoituksista päätellen ymmärrettiin Helsingissä totaalisen väärin, ja näin ollen haukuttiin väärin perustein.
Siitä olen samaa mieltä, että nykyinen hallintomalli ei ole hyvä, ei vastaa tätä aikaa eikä edesauta Helsingin menestystä. Sille pitää tehdä jotain.
Erillislaista olen eri mieltä. Helsinki ei tarvitse erillislakia vaan laki on kirjoitettava siten, että se on sovellettavissa kaikilla Suomen suurilla kaupunkiseuduilla, ainakin Tampereella, Turussa, Oulussa ja kenties muutamalla muulla seudulla. Samat ongelmat esiintyvät myös näillä muilla kaupunkiseuduilla: päätöksenteon pilkkoontuminen kuntien kesken, yhteisen tahdon ja koordinaation puute jne. (Itsekin, Kaaleppi hyvä, taisit äskettäin irvailla sitä, ettei Tampereen seudulla ole vielä saatu aikaan seudullista joukkoliikenneviranomaista. No, tuo on työn alla, ja helpottuisi huomattavasti jos lainsäädännöllinen viitekehys olisi suosiollisempi tällaisille yhteistyöhankkeille.)
Jos laki kirjoitetaan vain Helsinkiin sovellettavaksi, silloin näiden muiden kaupunkiseutujen ongelmat jätetään huomiotta ja niiden itsensä ratkaistaviksi ilman että siihen on kunnollisia työkaluja. Se jos samaa lakia sovelletaan muuallakin ei ole Helsingiltä pois millään muotoa: lain sisältö voi olla täsmälleen sama siitä huolimatta. Ei ole mitään rationaalista perustetta sulkea muita kaupunkiseutuja tämän lain ulkopuolelle. Varsinkin kun se parantaisi näiden kaupunkiseutujen toimivuutta ja sitä myöten myös kansainvälistä kilpailukykyä. Suomihan vain hyötyy, jos myös muiden kaupunkiseutujen kilpailukyvystä pidetään huolta, etenkin kun se ei vaatisi mitään suurta rahallista panostusta vaan pelkästään sen, että nämä huomioitaisiin relevantteina osapuolina lainsäädäntötyössä.
Erillislait ovat muutenkin huonoa lainsäädäntötyötä. Parempi olisi kirjoittaa sellainen yleispätevä ja joustava laki, jonka soveltamisala skaalautuu luontevasti eri kokoisten kaupunkiseutujen tarpeisiin. Jos yhdestä asiasta päädytään säätämään erillislaki, niin kohta toisestakin asiasta tarvitaan erillislaki, ja ennen pitkää koko lainsäädäntö ja eri alueiden erilaiset juridiset statukset ovat vaikeasti hallittava tilkkutäkki, jota paikkaillaan koko ajan sieltä täältä.
Se mitä itse olen esittänyt on maakuntahallintoon siirtyminen. Kunnilta siirrettäisiin tehtäviä maakunnille, ja samoin valtiolta. Maakunnat saisivat verotusoikeuden tehtäviensä toteuttamiseksi, ja niillä olisi oma suorilla vaaleilla valittu päätöksentekoelimensä. Maakunta olisi sopivan kokoinen yksikkö (riittävän suuri mutta ei liian) päättämään mm. liikenneinfrastruktuurista (ja ylläpitämään sitä), terveyden- ja sairaanhoidosta, koulutuksesta (myös yliopistoista), elinkeinopolitiikasta jne.
Nähdäkseni maakuntamalli toimisi niin Helsingin seudulla kuin muualla Suomessa. Uudenmaan maakunta (tarvittaessa muutamin rajatarkistuksin) on aika lähellä samaa asiaa kuin laajin käsitys Helsingin seudusta tai nk. pääkaupunkiseudusta. Siksi suoralla vaalilla valittava Uudenmaan maakuntavaltuusto olisi juuri sopiva elin ajamaan Helsingin etua niin paikallisesti kuin kansainvälisesti. Helsinkihän on maakunnan ylivoimaisesti suurin kaupunki/kunta, joten helsinkiläisten äänet ratkaisisivat aika suuren osan maakuntavaltuuston koostumuksesta, ja muut (perus)kunnat olisivat luonnollisesti yhtä lailla edustettuina asukkaidensa antamien äänten kautta.
Vielä selvennykseksi: Uudellamaalla maakuntahallinto toimisi hyvin, koska se vastaa kohtuullisen hyvin luonnollista työssäkäynti- ja talousaluetta, ja sillä olisi riittävästi muskelia ajaa läpi asioita (vaikka suurimmilla peruskunnilla saattaisi olla tätä omastakin takaa -- pienemmillä tosin ei). Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa tämä toimisi samoin. Pienemmissä maakunnissa yksittäinen kunta olisi heikko, mutta maakunta olisi jo kohtuullisen vahva yksikkö. Kainuussahan tätä jo kokeillaan, ja siellä maakunta kykenee tuottamaan palvelut joihin yksittäisten muuttotappiokuntien rahkeet eivät enää riitä kunnolla yksin.
Tekisi mieli kysyä tuleeko kenellekään mieleen mitään uskottavaa seikkaa, joka osoittaisi että nimenomaan tämä maakuntahallintomalli ei skaalautuisi kattamaan koko Suomen tarpeita suurimmista pienimpiin alueisiin -- ilman tarvetta millekään erillislaille? Jos se skaalautuu, kuten uskon, niin silloin erillislaille ei pitäisi olla mitään rationaalisia perusteita. Parempi ratkaista kerralla koko maan ongelmat kuin vain Helsingin seudun.
