Oli se kuntaraja lähempänä tai kauempana, niin Suomessa se tuntuu aina olevan järkevän kaupunki-, liikenne- ja kuntasuunnittelun este. Perimmäinen ongelma lienee siinä, että kunnallispolitiikassa pidetään yllä kilpailuasetelmaa naapureiden kanssa sillonkin, kun juhlapuheissa hehkutetaan seudullista yhteistyötä.
Keskusteluketjussa vilahtaneita Haltialan peltoja ja niihin liittyvä metsäaluetta olen seurannut ristiriitaisin tuntein. En periaatteessa haluaisi niitä rakennusmaaksi, mutta... Kyse ei ole siitä, että asun lähellä, vaan elävän kaupungin tarvitsemista lähiulkoilualueista - ettei tarvitse matkustaa mahdottomien matkojen päähän. Keuhkoja tarvitsevat muutkin kaupunginosat. Mielestäni aluetta ei niinkään uhkaa täydennysrakentaminen pellonlaitaan kuin ihan muuta asiat.
Inhorealistinen tilanne on tänä päivänä se, että Haltialaa/Paloheinää vaivaa sama ongelma kuin kaikkia muitakin ulkoilualueita: porukka ajaa autolla ulkoilemaan, joten viikonloppuruuhkat ovat moninkertaiset arjen "ruuhka-aikoihin" verrattuna. Joukkoliikenneyhteydet taas harvemmat. Näin taitaisi käydä Sipoosta liitettävällä alueellakin, jos sinne jonkinlaista ulkoilumaastoa kaavoitettaisiin uudisasukkaita virkistämään. Ei siitä mitään paikallisten asukkaiden lähipuistoa tulisi kuitenkaan. Ja kuvitelma kauempaa tulevien reippaiden ulkoilijoiden saapumisesta raiteitse tai edes bussilla olisi täyttä utopiaa. Kävelevä kuntoliikkuja näyttää olevan autoilevan välineurheilijan jyräämäksi joutuva laji. Ja golfpallot lentelevät minne sattuu. Jos lunta olisi vähän enemmän, niin leppoisa sunnuntaihiihtäjä kiertäisi kaukaa alueen ladut, joilla (autossa?) stressaantuneita höyrypäitä painaa päälle vaaraksi asti.
Haltialan peltoja nakertaa koko ajan laajentuva golfkenttä, joka ratsastaa "jokamieskentän" nimellä. Ehkä sinne ei tarvitse niin kalliita pääsymaksuja kuin johonkin toiseen paikkaan, mutta autolla sinne näkyvät palloilijat kulkevan ja parkkipaikkoja sen kuin raivataan lisää. Eikä golfkentille kuulemma ole asiaa tavallisissa verkkareissa tai farkunretkuissa, vaan pitäisi olla hienostelukamppeet päällä ja mailavalikoimaakin kovalla rahalla. Jos tällaiset alueet ovat ulkoilumaastojen tulevaisuus, niin sitten on parempi tehdä taloja tilalle. Korttelikapakkakin toimisi paremmin kerrostalon katutasolla kuin pellonlaidan parakissa.
Kuntaraja vaikuttaa muuten tähänkin alueeseen siten, että Helsingin puolella on jätetty nämä maastot rakentamatta, mutta joen vastarannalla Vantaa täyttää taloilla viimeisenkin peltotilkun mainostaen uusien asuntojen valttina vieressä olevia ulkoilualueita (joiden ylläpidon viulut maksaa Helsinki).
Alkuperäinen kysymys oli, millaisen linjaston rakentaisiin Sipoosta liitettävälle alueelle. Järkevintä olisi tietysti luoda yhtenäinen linjasto sekä Vantaan että Helsingin kanssa ja vielä sovittaa se yhteen Itäväylän (Uuden Porvoontien) vakiovuorobussien kanssa. Siitä ei kuitenkaan tule nykyisellä kuntakohtaisella hörhöilyllä mitään. Siksi muuttaisinkin koko joukkoliikennejärjestelmän ruotsalaisen Länstrafik-systeemin kaltaiseksi.
Nykysysteemillä tuskin on mahdollista toivoa muuta kuin jonkinlaista tynkää Mellunmäen metroradan jatkeeksi. Palvelulinjat kärsivät käyttäjäpulasta muuallakin, vaikka joku tietysti sellaisiakin ehdottaisi Itäsalmen ympäristöön. Niiden satunnainen kulkutiheys ja harva aikataulutus kun ei palvele kaupunkimaista liikennettä - ovat liian henkilöautomaisia.
Jos utopiat kuitenkin sallitaan, niin syöttäisin matkustajat "itäisimmän Helsingin" metroon raitiovaunuilla mieluummin kuin busseilla. Tämä tietenkin edellyttäisi sopivaa asemakaavoituista ja sen myötä riittäviä matkustajamääriä.
Ei tässä muu ole muuttunut kuin se syy, miksi rakentaminen Espooseen ei onnistu. Aluksi se oli ajatus siitä, ettei Espoo suostu, nyt se on hinta.