Pistän nyt itsekin oman lusikkani tähän soppaan, kun nyt sattumalta on tullut ajettua keskustelussa esiintyneitä alusta- ja koriyhdistelmiä varsin laajasta valikoimasta.
Ensinnäkin joudun toteamaan, että vaikka suomalaisen työn tukeminen on hyvä linjaus, niin siitä huolimatta ei siitäkään mitä tahansa tule maksaa, jos lopputulos on yhtä onnetton kuin Lahden Autokorin Scala-kaupunkiliikennekori.
Karkeasti jaoteltuna alkuperäinen Scala, jota löytyy yhtä poikkeusta lukuunottamatta Scanian L94-alustalla, on matkustamon toteutuksen kannalta parempi. Uudemman Scalan, jota esiintyy Scanian KUB-sarjan alustojen kanssa, matkustamo on lähinnä huvittava säästöväkerrelmä, jossa auton korotettu takaosa, ns. terraario, viestii lähinnä siitä, että ei ole ollut aikaa ja rahaa huolellisempaan muutokseen. Toki kaikissa Scaloissa on matkustajan kannalta samat viat, eli onnettoman heikot pylväskiinnitykset, ruma metallinen kattosäleikkö, liian pieni päävara matkustajille takasillan tienoilla (niin seisomapaikoilla, kuin istumapaikoilla) ja halvat materiaalit, esim. ylimalkainen lasikuidun käyttö sisustuselementeissä.
Kuljettajan kannalta Scalassa ei ole paljoakaan positiivista sanottavaa, lukuunottamatta reppukaappia, joka tuo hieman ylimääräistä säilytystilaa ohjaamoon. Muilta osin sitten sopivaa tilaa pikkutavaroille ei oikein ole, toisin kuin eritoten Ikarus E94F:n ohjaamossa. Myös vakiona löytyvä 24V-liitäntä voitaneen laskea plussaksi. Se konsoli, mikä Ikaruksissa on näppärästi pään yläpuolella, on kaikissa Scaloissa onnettomasti vasemmalla yläviistossa, eikä mitenkään kovin kätevän lähellä. Aikalailla saa kurkotella, jos ajon ohessa haluaa esim. säätää linjakilpiä tai radiota (sijoitukset vaihtelevat toki paljon tilaajan mukaan).
Kaikissa Scaloissa yksi älyttömimpiä yksityiskohtia on Thorebin väyläsähköjärjestelmään kuuluvat ohjaamokytkimet, joilla ohjataan valaistusta, peilinlämmitystä jne. jne. Kuka on saanut sellaisen idean, että kaikista kytkimistä tulee saada äänimerkillä annettava kuittaus?! Enköhän itsekin huomaa, että olen esim. laittanut päälle tai sammuttanut rahastusvalon... Risuja voisi myös antaa naurettavan tuntuiselta lasikuituisesta veräjästä ja sen sähkömagneettista lukosta, joka ei pysy kiinni ilman sähköjä ja jonka lukitus iän myötä menee aika heikoksi. Samaan aikaan kun Villähteellä on väkerrelty näinkin onnetonta kuraa, niin Kausalassa on vielä osattu tehdä vanerista kunnon veräjiä ja pistää niihin tukevat salvat ja kahvat - samaa mallia kuin mitä esim. Wiima käytti.
Scalan ankeutta on valmistajan toimesta kyllä selvästi pyritty lieventämään esim. ohjaamon katterenkteiden verhoilulla, jotta se vaimentaisi hieman ääntä, mutta lopputulos ei silti ole hyvä. Perusongelma on yhä se, että verhoilun alla on isoja lasikuituelementtejä ja liitokset ovat varsin nitiseviä. Myöskin matkustamon penkkien etureunan kaltevuutta on kai kohennettu, mutta istuinmalliin liittyy silti yhä ongelmia, esim. aiemmin mainitsemani kattokiinnitys.
Ainoa hyväksi kokemani Scala-korinen auto on hyvä lähinnä valtavirrasta poikkeavan alustansa vuoksi, johon liittyy myös se, että auton ollessa yksittäiskappale, on siihen liittyvät korityöt jouduttu tekemään huolellisemmin ja auto on ollut oma tapauksensa suunnittelutyönäkin. Toki tässäkin autossa on korimallin vuoksi ohjaamossa samoja lapsuksia kuin muissa saman korimallin autoissa, mutta toisaalta lopputulos on viimeistellympi ja itse autokin on ollut luotettavampi. Minusta Scalan ongelmat ovat siis varsin todellisia, eikä niinkään voisi sanoa, että ne olisivat kiinni alustamerkistä, koska lopputulos ei ole parempi muuta alustamerkkiä käytettäessä.
Kun sitten puhutaan näistä paljon parjatuista Ikaruksista, olisi todellakin syytä hieman ottaa laajempaa perspektiiviä asioihin. Ensinnäkin tulee muistaa se, että suomalainen koriteollisuus ei ole elänyt samoissa olosuhteissa kuin unkarilainen. Ikaruksen tuotteet olivat aina rautaesiriipun luhistumiseen asti puhtaasti itätuotteita, joten tuotantolaitos ja suunnitteluosasto vastasivat näitä kriteerejä. Kun sitten Unkarista tuli jälleen kerran vapaa länsimaa, oli myös Ikarus aivan uudessa tilanteessa. Markkinapotentiaalia oli ent. Varsovan liiton ulkopuolellakin ja samalla myös erilaisia odotuksia kuin mitä aiemmin oli ollut tuotteita kohtaan. E94 oli korimallina ensimmäinen Suomeen tuotu Ikaruksen katurikorimalli, jota tuli laajasti tänne. Viimeistely ja suunnittelu eivät vielä osanneet täysin vastata länsimaisia odotuksiamme. Tämän näkee nykyään siitä, että varsin uudet autot ovat jo varsin hapertuneita ja niiden korityö on jättänyt paljon toivomisen varaa. Toisaalta tätä ei myöskään ole yhtään edesauttanut se, että meillä täällä Suomessa paikallinen huoltotoiminta on ankarassa kilpailutilanteessa ajautunut ahtaalle, eikä esim. matkustamon siistiminen ole enää yhtä priorisoitua kuin joskus ennenmuinoin.
Uudempi E94F onkin selvä merkki siitä, että unkarilaisten laatukäsitys on tuotanto-olosuhteiden kohentumisen myötä muuttunut ja myös odottavat itse paljon länsimaalaisempaa lopputulosta. Oikeastaan E94F on täysin oma korimallinsa, jossa on radikaalisti tehty edistysaskeleita aiempaan malliin verrattuna. Esim. ohjaamon ja matkustamon viimeistely on saatu hyvälle tasolle, eikä uutta penkkivalintaakaan voi moittia. Vai oletteko nähneet esim. yhtä paljon irronneita istuinpäälisiä E94F:ssä kuin alkuperäisessä E94:ssä?
Toki itsekin myönnän, että eihän uudempikaan malli ole markkinoiden paras kaupunkiliikennekori, mutta otan silti huomioon tämän Ikaruksen hyvän kehityssunnaan ja suhteutan sen yrityksen taustaan. Siihen nähden kyseessä on erittäin hyvä suoritus, jonka lopputuloksena on bussi, joka on työkaluna hyvä: Scania L94, yhdistettynä Ikarus E94F-koriin.
Jos minulta kysyy mikä on paras Scanian L94-kaupunkiliikennealustalle tehty koritus, niin vastaus on todennäköisesti eräs kausalalainen tuote.
Eikä mistään fiilistelysyistä, vaan ihan kokonaisuutensa vuoksi.
