Informaatio kaukoliikenteen bussien linjakilvissä

Järkevällä numerointitavalla saadaan asia melko selväksi, eikä yleensä tarvita 3-numeroista pidempää linjatunnusta.

• Jaetaan maa shakkiruudukon tapaan 4-kulmaisiin "soluihin". Ei välttämättä lineaarisiin, suorakulmaisiin eikä samankokoisiin.
• Tarvittaessa lisätään keskusten väliin tyhjiä soluja, niin että samanvärisillä soluilla ei ole rajaviivaa, vaan ainoastaan nurkkakosketus. Tyhjän solun voi sijoittaa esim. Päijänteen kohdalle.
• Numeroidaan mustien solujen linjasto myötäpäivään, valkeiden vastapäivään, niin että esim. reitti Tampere - Hämeenlinna saa saman sataluvun kummassakin solussa. Joitain satalukuja täytyy jättää väliin, mutta se on mahdollista, koska mistään keskuksesta ei lähde isoja teitä yhdeksään suuntaan. Voidaan myös joutua poikkeamaan numerojärjestyksestä, esim. 100-200-400-300-600-700... Väliin jätettyjä satalukuja voi käyttää välipaikkojen, esim. Valkeakoski ja Akaa, liikenteessä.
• 2-numeroista tunnusta käytetään, jos linja ei ulotu kauas tuman ulkopuolelle, ja 1-numeroista, jos se ei ulotu lainkaan tuman ulkopuolelle. Niin, että esim. linjat 3, 35, ja 357 lähtevät samaan suuntaan.
• Linjalta sivuun tehdyt pienet reittipoikkeamat (poistot, jatkot, pistot ja lenkit) merkitään korkeintaan kahdella lisäkirjaimella linjanumeron lopussa.
• Muut erikoistapaukset merkitään korkeintaan yhdellä lisäkirjaimella linjanumeron alussa.
• Heilurilinja saa väliin jätetyn sataluvun, tai jaetaan kahdeksi linjaksi.
• Pitkille pikavuoroille oma X-alkuinen numerointi (vrt. tiestön kansallinen ja E-numerointi).

Koivisto-konsernin tapa laittaa loppumatkasta kilpiin esim. "Pikavuoro Lahdesta", on matkustajaa vastassa olevien kannalta hyvä järjestely. Yksi paikannimi on tässä tapauksessa riittävä informaatiomäärä.

Otsikkoa lievästi sivuten: Pystyykö vanhaa Hanover -merkkistä pistematriisilinjakilpeä käyttämään Mobitecin ohjaimella? Vai ovatko eri merkkiset laitteet täysin yhteensovittamattomia?