Jos tosiaan pummeja haluttaisiin karsia, sitä saataisiin "painia" joka asemalla useita minuutteja näiden "kaikenkarvaisten" pummien kanssa. Sanoisin että M-junissa vapaamatkustajien osuus on karkeasti ainakin 50%, eli ei taitaisi resurssit riittää, ja pahimmassa tapauksessa joka toisella asemalla tarvittaisiin poliisia. Ei konduktöörin tehtävä ole painia pummien kanssa, vaan palvella asiakkaita. Tarkastajat ovat erikseen liputtomia etsimässä. [...] Jos liputtomia tosissaan haluttaisiin ratsata nollatoleranssityylillä, täytyisi joka eteisessä olla paha ja tyly virkamies, ehkä sitten homma voisi onnistua. Mutta millä firmalla olisi varaa palkata näin paljon henkilökuntaa, pelkästään kaiken varalta. Varsinkin kun firman pitää nykyään tehdä tulostakin. Ei ne konnaritkaan siellä ilmaiseksi töitä tee, pelkästään sen takia että saavat olla konnareita.
Hämmästelen miten muka tehokkaaksi itseään
kuvittelevassa suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan lähijunissa käyttää sen kaltaista rahastustapaa kuin Helsingin seudulla. Miksi tehdä asiasta näin monimutkaista?
Pummilla matkustetaan niin paljon juuri siksi, että se on niin helppoa ja vastaavasti lipun ostaminen rehellisesti on niin vaikeaa.
Pummilla matkustaminen vähenee radikaalisti, jos päätetään siirtyä avorahastuksesta suljettuun rahastukseen. Joka aseman jokaiselle sisäänkäynnille kunnon lippuportit!
Uskoisin että kyseessä olisi kannattava investointi. Jos YTV-alueella tehdään 42,3 miljoonaa matkaa vuodessa kuten VR ilmoittaa viime vuonna tehdyn ja näistä vaikkapa vain 10 % tehdään pummilla, kyseessä on 4,23 miljoonaa matkaa vuodessa. Oletetaan että lippuporteilla vaikkapa vain 40 % pummilla kulkevista saadaan maksamaan matkansa eli saadaan lipputulo 1 692 000 matkasta lisää vuodessa. Lipputuotteita on tietysti laidasta laitaan, mutta oletetaan hyvin varovaisesti että jokaisesta kilahtaa 1,50 € kassaan. Se tekee reilut 2,5 M€ vuodessa lisää. Jos halutaan varustaa kaikki 54 asemaa (lukumäärä Wikipediasta, sisältää myös YTV-alueen ulkopuoliset asemat) lippuporteilla, rahaa on jokaisen aseman varustamiseen keskimäärin 47 000 €, jos yhden vuoden lipputulon lisäys käytetään yksinomaan tähän tarkoitukseen.
En tiedä mitä yksi lippuportti maksaa, mutta veikkaisin että 47 tonnilla tekee jo aika mittavat portti- ja aitausjärjestelyt. Jos oletetaan että yksi portti maksaa vaikka 2000 €, niin jokaiselle asemalle voisi sijoittaa 23 porttia eli riittävästi jokaiselle sisäänkäynnille. Käytännössä ihan noin paljon ei tarvita, mutta toisaalta aitausjärjestelyjä saatetaan tarvita myös.
No, tämä on hieman ajatusleikkiä. Todellisuudessa tulee myös käyttökuluja (tietoliikenneyhteydet, huolto, valvonta jne.) sekä täytyy investoida lippuportteja ohjaaviin tietojärjestelmiin ja lipunmyyntiautomaatteihin, jotka täytyy sijoittaa suljetun alueen ulkopuolelle. Toisaalta säästöä saadaan siitä, että konduktöörejä ei tarvita enää rahastustehtäviin vaan pelkkään järjestyksenvalvontaan. Toisaalta järjestyshäiriöt vähenevät, kun asemilla ei niin vain maleksita ilman matkustusaikeita.
Täytyy myös huomioida, että suljetun alueen eristyksessä voi olla aste-eroja. Äärimmäinen vaihtoehto, eli että portit ovat järeät ja joka paikassa muualla on vähintään kolmimetrinen teräsaita estämässä luvatonta kulkua, on tietysti kovin kallis jos kohta tehokas. Toisaalta varsin pienimuotoisin konsteinkin päästäisiin jo kohtuullisen hyviin tuloksiin. Vaikka aitaaminen jätettäisiin mahdollisimman minimiin ja laitettaisiin vain lippuportit kulkuväylille, niin sekin lisäisi jo maksuhalukkuutta: porttien kiertäminen koettaisiin epäsosiaaliseksi käytökseksi, jolloin muiden ihmisten tuottama sosiaalinen kontrolli pitäisi huolen että mahdollisimman moni maksaa matkansa (nykyisin sosiaalinen kontrolli ei toimi kun muut eivät helposti näe päälle päin jos joku huijaa). Tätä voidaan vielä vahvistaa esim. siten, että lippuportti päästää jonkinlaisen äänen jokaisen onnistuneen leimauksen jälkeen ja mahdollisesti pahan rääkäisyn tunnistaessaan pummausyrityksen.
Lisäksi porttejahan ei ole pakko laittaa kaikille asemille ainakaan aluksi vaan varustaa ainoastaan suurimmat ja/tai ne joista aavistetaan eniten pummeja nousevan kyytiin. Toisaalta varsin hyvä olisi asentaa kahteen suuntaan toimivat portit, jossa pitäisi leimata sekä sisään että ulos mennessä. Tällöin lippuportti pystyisi automaattisesti tarkistamaan että matkustajalla on riittävät vyöhykkeet kattava lippu matkaa varten. Onneksi on mahdollista että fyysisesti sama portti toimii molempiin suuntiin, jolloin ei tarvitse olla erikseen poistumisportteja vaan kun saapuvat ja lähtevät matkustajavirrat ovat yleensä ajallisesti hieman eriaikaiset, selvitään hieman pienemmillä investoinneilla.
Lippusysteemejä ja porttejahan on tietysti monenlaisia, mutta minusta nykyoloihin soveltuisi parhaiten sellainen järjestelmä, joka tukee sekä olemassaolevia etäluettavia älykortteja (kun ne nyt kerran on olemassa) että 2D-viivakoodiin perustuvaa paperista lippua, jonka validiteetti varmistetaan online-datayhteyden kautta keskitetystä tietokannasta välittömästi. 2D-viivakoodilipuissa olisi se hyvä puoli, että sellaisten paperilippujen valmistaminen on äärettömän halpaa, joten esim. automaatista ostetut kertaliput voivat olla sellaisia, samoin kioskilla myytävät kertaliput. Samoin olisi mahdollista ostaa lippuja (joko kerta- tai kausi-) netistä ja tulostaa ne itse. 2D-viivakoodi pitäisi huolen, että lippu on validi eikä sen kopioilla matkusteta samanaikaisesti tai muuten siten, että on ilmeistä että se ei ole koko ajan fyysisesti saman henkilön hallussa (esim. validointi 10 minuutin sisällä kahdessa lippuportissa 40 km etäisyydellä toisistaan olisi estetty tietojärjestelmään rakennetun logiikan avulla).
2D-viivakoodin lukeminen on toki aavistuksen hitaampaa kuin älykortin käyttö, mutta juju onkin siinä että vakimatkustajilla olisi älykorttinsa ja vähän satunnaisemmat käyttäjät (turistit, kaupungissa käyvät liikematkustajat, tavallisesti autoa käyttävät) voisivat käyttää niitä eikä noin sekunnin pidempään kestävä "leimaus" (siis käytännössä skannaus ja validointi tietojärjestelmästä) lippuportissa aiheuttaisi mitään suurempaa haittaa.
Joka tapauksessa tuollainen järjestelmä olisi valovuosia edellä nykyisestä e-lippusysteemistä jossa konduktööri naputtaa pitkän koodin laitteeseensa ja tulostaa tarkastuslipukkeen. Tai kertalipun myynnistä konduktöörin laitteella.
Tällaisissa suunnitelmissa täytyy vain säilyttää maltti eikä hullaantua liikaa kalliista tekniikasta kuten älykorteista, joiden edut saataisiin aikaan helposti muutenkin, jos tietojärjestelmä vain on olemassa. 2D-viivakoodi yhdistettynä sopivaan vilpin estävään validointilogiikkaan olisi ainakin teknisesti erittäin halpa, joustava ja suhteellisen low tech -ratkaisu.
