Riippuu vähän mitä opiskelee. Jos opiskelee, jotain hauskan sivistävää humanistista ainetta, kuten vaikka kieliä, historiaa tai taideaineita, noin usein on.
Toisaalta esimerkiksi diplomi-insinöörit, Kauppatieteilijät, oikeustieteilijät, lääkärit, sairaanhoitajat, hotelli- ja ravintola-alan henkilöt jne ovat saaneet ihan hyvin alan töitä.
On huolestuttavaa, jos yhteiskunta ei pidä sivistystä arvossaan. Millainen yhteiskunta syntyy, jos koulutetaan vain kovien alojen ammattilaisia, mutta sivistys unohdetaan tyystin. Tutkijathan auttavat meitä ymmärtämään tätä maailmaa ja tekevät pinnan alla sitä pitkän tähtäimen kehitystyötä yhteiskunnassa, jota eivät tee liike-elämä tai sensaatiopoliitikot. Nykyään yhteiskunnan kehityksen tahti on hidastunut, koska keskitytään vain pieneen näpertelyyn.
Martin Saarikangas polkaisi 1970-luvulla liikkeelle Finnjetin, joka oli aivan uutta tuolloin ja valtava ponnistus ja taidonnäyte omalla alallaan. Nykyään tuollaista aivan uutta ei voida saada aikaan, kun suuret yhtiöt eivät uskalla ottaa riskejä ja pienillä taas ei ole riskinottokyvystä puutetta, mutta rahat kokeiluihin puuttuvat. Kiinassa meininki on toinen, tehdään esim. kokeellisia lyhyitä maglev-junaratoja ihan uuden tekniikan kokeilun ja siitä oppimisen takia, vaikka välitöntä hyötyä ne eivät paljoa tuotakaan. Meillä haluttaisiin kaikki varmistella liian pitkälle ja siksi tämä jämähtäneisyys.
Onko syynä väestön ikääntyminen? Toisaalta nuoret ovat osoittautuneet monesti vanhoja konservatiivisemmiksi, räväkimmät ideat tulevat vanhoilta parroilta, kuten Erkki Tuomiojalta näiden nuorten sijaan. Mikä merkitys on elämän muuttumisella epävarmemmaksi näissä kapitalismin pyörteissä. Kun on koko ajan työpaikka vaakalaudalla ja tulosvaatimukset puskevat niskaan, niin ei ole sitä lepoa ja rauhaa, jonka aikana voisi mieleen tulla aivan uudenlaisia ideoita. Ja kun on kaiken oltava varmasti tuottavaa, niin eipä sitä uskalleta uusia ideoita tuoda esille, kun epäonnistumisen myötä ulko-ovi voisi kutsua. Onko sillä ollut vaikutusta, että valtionyritykset (Valmet ym.) ovat muuttuneet liikeyrityksiksi ja olosuhteet kahlitummiksi, valtion helmassa uskalletaan tehdä suurempia riskeerauksia, kun on aina valtion tuki takana.
Työttömyys taas on suurkaupunkioloissa, normaalin työllisyystilanteen vallitessa usein ohimenevä ilmiö, tai oma valinta. Ja toisaalta työttömän ei ole pakko kulkea joka päivä minnekään.
On kuitenkin aina oltava pientä työttömyyttä, jotta yritykset saavat tarvitsemiaan henkilöitä töihin. Muutenhan olisi työvoimapula. Koska järjestelmä vaatii pienen vakion työttömyysprosentin, niin ei tästä tulisi työttömäksi jääneitä ihmisiä rangaista. Ja nythän emme ole normaalissa työllisyystilanteessa, vaan työttömyys paisuu kuin pullataikina. Tuleeko näitä työttömäksi jääneitä rangaista normaalihintaisella lipulla, vai olisiko aihetta sittenkin antaa edes -25 % alennus heille.
Työttömän ei ole pakko kulkea joka päivä minnekään, mutta inhimillisistä syistä olisi liikkumisen vapaus työttömillekin turvattava, jotta jonkinlainen kontakti ympäröivään maailmaan säilyy. Suurin osa työttömistä on aivan tavallista väkeä, ei puliukkoja. Ehkä heistä moni on vähän heikkolahjainen, ettei vapaille markkinoille työllisty, kun tarpeeksi helppoja töitä ei enää ole, mutta ei se ole ihmisen oma syy. Joko meille olisi saatava matalan vaatimustason työpaikkoja, kuten 1980-luvulla vielä oli, tai työttömiksi syrjäytetyille olisi saatava kunnon edut kompensaatioksi.
Sanon näitä ihmisiä syrjäytetyiksi, koska moni on puoliksi työkyvytön, mutta he eivät syystä tai toisesta saa eläkepapereita ja näkyvät tilastoissa työttöminä. Tämä on jostain syystä yleistä nykyään, että ei anneta työkyvyttömyyspapereita, vaikka olisi aihetta. Muuten tilastot olisivat liian synkkiä poliitikkojen kannalta?
Palaan tuohon töiden vaatimustason kasvuun vielä tarkennuksen vuoksi. Lama-aikahan toi meille suuren joukon työttömyyden "kovaa ydintä", joka ei nousukauden aikanakaan työllistynyt, kuten vielä 1980-luvun nousukaudella onnistui. Aluksi luultiin, että nämä ihmiset olisivat 50-vuotiaita ja vanhempia, jotka olisivat vain tippuneet kärryiltä ja ikärakenteen vanheneminen hoitaisi ongelman. Koko ajn kuitenkin tätä tippumista tapahtuu ihan jo nuorista ikäluokista lähtien.
Osmo Soininvaaran mielestä kyse on siitä, että palkankorotuksia on tehty ja tuottavuusvaatimuksia työntekijöille nostettu. Ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi pienesti palkattuja matalan vaatimustason töitä, joihin voitaisiin palkata jopa lukutaidottomia ihmisiä. Yhdysvalloissa lukutaidottomatkin on työllistetty, joka ei meillä näytä onnistuvan. Ay-liikekö on osasyyllisenä tähän soppaan, kun ei hyväksy osa-aikaisia ja osapalkkaisia, vaan puhuu vain täysin työkykyisten kokoaikaisten puolesta.
