Miksi Suomessa tehdään hyviä ja järkeviä asioita, vain silloin kun joku trendi puhaltaa hetken oikeaan suuntaan ja silloinkin totetus on minimaalista.
Minua huvittaa esim. Turun kävelykadun pätkä. Se on varmaan juuri jämptisti jonkun määrityksen täyttävä, jotta voidaan sanoa, että kaupungissa on kävelykatu. Ikään kuin tavoite olisi kuitattu täytetyksi ja kävelykadun arvo lähinnä nimellinen.
Suomesta puuttuu jokin kulttuurinen syvällisempi ymmärrys, hienoviritteisille asioille. Täällä ymmärretään, että autoparkki tarkoittaa mahdollista asiakasta, mutta ei sitä, että viihtyisä kaunis kävelykatualue vetää elämää ja elämä taas asiakkaita kuin kärpäsiä. Se menee ilmeisesti liian hankalaksi tilastomatetiikaksi laskea, missä ja millainen kävelykatu on asiakasmagneetti.
Suomalainen yhteiskunta on mielestäni kulttuurillisesti edelleen köyhtymässä. Pienet autokylläiset kaupunkikeskustat ja hajanainen kaupunkirakenne ajaa ihmiset omiin oloihinsa kehäteiden varsille. Kansa ei enää kohtaa toisiaan ja pikkuhiljaa erakoituu ja lokeroituu omiin yhteiskuntaluokkiinsa. Tällä tavalla kulttuuri ohenee! Eli mielellään paljon lisää kävelykatuja ja -keskustoja!